Pidimme Vahtilan Outin kanssa yhdelle porukalle tänään koko päivän workshopin aiheesta ’sosiaalinen media’. Kyseessä oli miltei sweat shop, sillä ohjelma oli todella toiminnallinen: yhteiskirjoitimme dokumenttia, käytimme kalenteria, loimme yhden kyselyn ja vastasimme toiseen, teimme verkkosivun, täytimme miellekarttaa, kirjauduimme Facebookiin, kommentoimme blogia, tutustuimme Twitteriin…

Uskomme, että sosiaalisesta mediasta ei kannata puhua vaan sitä pitää näyttää ja käyttää, jotta organisaatiot voisivat oikeasti ’mennä sosiaaliseen mediaan’.

Päivän aikana toki puhuimmekin paljon. Yksi keskustelumme koski juuri sosiaaliseen mediaan menemistä. Totesimme, että yhden hyppäyksen sijaan someen kuljetaan pitkää polkua, joka on jokaiselle meistä vähän erilainen. Polulla ei myöskään ole yhtä määränpäätä, sillä ei ole olemassa paikkaa nimeltään sosiaalinen media. Reitit ovat kohteesta ja matkaseurasta riippuen erilaisia, ja etenemisvauhtikin vaihtelee. Matkan varrella voivat sivupolut houkuttaa tai maisemat pysäyttää – ja susia kannattaa varoa.

Toisen puolesta ei voi tehdä valintoja eikä toisen puolesta voi mennä sosiaaliseen mediaan. Meidän roolimme koulutuksen tarjoajana on kertoa omista näkemyksistämme, kokemuksistamme ja valinnoistamme: näin kannustamme matkaan ja autamme löytämään yhden mahdollisen polun pään.  Ja hyvässä tapauksessa myös tasoitamme tietä turhista risuista.