Pidimme Vahtilan Outin kanssa yhdelle porukalle tänään koko päivän workshopin aiheesta ’sosiaalinen media’. Kyseessä oli miltei sweat shop, sillä ohjelma oli todella toiminnallinen: yhteiskirjoitimme dokumenttia, käytimme kalenteria, loimme yhden kyselyn ja vastasimme toiseen, teimme verkkosivun, täytimme miellekarttaa, kirjauduimme Facebookiin, kommentoimme blogia, tutustuimme Twitteriin…
Uskomme, että sosiaalisesta mediasta ei kannata puhua vaan sitä pitää näyttää ja käyttää, jotta organisaatiot voisivat oikeasti ’mennä sosiaaliseen mediaan’.
Päivän aikana toki puhuimmekin paljon. Yksi keskustelumme koski juuri sosiaaliseen mediaan menemistä. Totesimme, että yhden hyppäyksen sijaan someen kuljetaan pitkää polkua, joka on jokaiselle meistä vähän erilainen. Polulla ei myöskään ole yhtä määränpäätä, sillä ei ole olemassa paikkaa nimeltään sosiaalinen media. Reitit ovat kohteesta ja matkaseurasta riippuen erilaisia, ja etenemisvauhtikin vaihtelee. Matkan varrella voivat sivupolut houkuttaa tai maisemat pysäyttää – ja susia kannattaa varoa.
Toisen puolesta ei voi tehdä valintoja eikä toisen puolesta voi mennä sosiaaliseen mediaan. Meidän roolimme koulutuksen tarjoajana on kertoa omista näkemyksistämme, kokemuksistamme ja valinnoistamme: näin kannustamme matkaan ja autamme löytämään yhden mahdollisen polun pään. Ja hyvässä tapauksessa myös tasoitamme tietä turhista risuista.
Sosiaalinen media on oppimismatka yhteisöllisiin työkaluihin ja toimintatapoihin. Paljon on tietenkin kiinni myös porukasta. Vaikka monia juttuja voi tehdä yksinkin niin hyödyt kasvavat vasta porukassa. Muutos alkaa kuitenkin yksilöistä.
Kuinkas osallistujat ottivat päivän vastaan? Saitteko kylvettyä uusia ideoita ja ituja joista uuden omaksuminen voi alkaa?
Joukossa viisaus tiivistyy!
Osallistujat olivat tyytyväisiä, vaikkakin vauhti joitakuita askarrutti. Palautelomakehan täytettiin vielä päivän päätteeksi, joten vaikutelmat saatiin tallennettua tuoreeltaan. Jatko olisi tietysti sukeltamista syvemmälle valittuihin aiheisiin, ja tähän oli kirjallisen ja suullisen palautteen mukaan kiinnostusta.
Kiva esimerkki koulutustoteutuksesta. Näitä on hyvä kehitellä. Erilaisiin tilanteisiin, erilaisille ihmisille sopivat erilaiset lähestymiset. Oliko teillä jotain aineistoa netissä?
Tämän innoittamana kirjoittelin muutaman ajatuksen blogiini http://opeblogi.blogspot.com/2010/11/ikina-ei-voi-someylpistya-silla-aina-on.html
Moro, hauska päivä oli meilläkin. Kaikki materiaali on verkossa – joka härjillä ajaa se härjistä puhuu.
https://sites.google.com/site/hamksome/
Kiitos hyvästä koulutuksesta, oli ilo olla mukana.
Koulutuspäivä oli kyllä tosi hyvin suunniteltu ja toteutettu. Yhden päivän aikana sai paljon valmiuksia asian pariin ryhtymiseen. Ja innostusta. …. Silti minusta sosiaalisessa mediassa on jotain mikä ahdistaakin – tunne siitä, että pitäisi olla jokapaikassa mukana. Tiedon ja tekstien tulva, jota pitäisi käydä läpi. Taidan kuitenkin käyttää näitä sähköisiä työkaluja edelleen hyvin harkitusti ja säästää työaikaani myös muille tekemisen foorumeille. t. Anja
Valintaa täytyy tosiaan tehdä kun näitä somen työkaluja käyttöönsä ottaa. Ongelmaksi lähinnä muodostuu se että toinen media olisi ominaisuuksiltaan omaan tarpeeseen parempi mutta valinnassa joutuu käyttämään myös muita kriteerejä. Facebookissa tuntuu olevan paljon hedelmällistä kohderyhmää kun etsii aktiivisia kirjoittajia ja kommentoijia mutta työkalut ovat toisissa työkalussa paremmat. Mielestäni pikaista syvempää koulutusta pitäisi järjestää. Hyvinkään suunnalla on avoimen HAMK:n puolella käynnissä googlen työkalujen käytöstä koulutusta. Tänne Kanta-Hämeen puolelle tulisi saada samanlaista, ihan alkaen webbisivujen yms. vääntämisestä.
Kirjoittelin juuri melko pitkät jutut sinne palautelomakkeen ruutuihin, mutta Anjan kanssa olen samaa mieltä, jokin ahdistaa… Kun työviikko on vähintään aina 70 tuntia, tuntuu kaikki uusi helposti ”viimeiseltä pisaralta”, mutta kyllä kai polun pää sentää edes häämöttää tässä someviidakossakin.
ja vielä tähän… itse olen sitä mieltä, että sosiaalisen median käytöllä voi keventää esim. opettajan työtä. Se ei saa siis olla edellisten töiden päälle vaan uusi tapa toimia.
On hyvä että voi itse tehdä valinnan ollako mukana SOME:ssa vai ei. Edelleen minun työssäni on tärkeimmät henkilökohtainen tapaaminen, ( saunaillat, markkinat, matkat, koulutukset) sähköposti ja puhelin. Facebook on mielenkiintoinen vaihtoehto tällä hetkellä. Ajattelin että jos ryhdyn fb käyttäjäksi niin pitäsi tuottaa muille jaettavaa esim. kerran viikossa. Enempään ei ole aikaa. Hyvä vaihtoehto on olla myös seurailija ja jos sattuu kohdalla asia josta kirjoittaa niin siitä vain sitten tekstiä suoltamaan.
Ohjelman perusteella teillä näytti olleen aika tiivis päivä ja sen jälkeen menee varmasti vähän aikaa kaiken sulatteluun.
Some-ahdistus on hyvin luonnollista, ei mitään pelättävää. 😉 Olen huomannut että monet (minä mukaan lukien) innostuvat uusista some-kanavista ja yrittävät seurata hetken verran kaikkea. Sitten ähky iskee ja seuranta loppuu vähäksi aikaa täysin. Hiljalleen äärivaiheiden jälkeen löytyy itselle sopivat kanavat ja seurantatahti.
Kaikessa ei kuitenkaan voi olla tai kaikkea seurata. Joku viisaampi vertasi verkkoa paloletkusta juomiseen, kaikkea ei voi saada suuhunsa vaikka kuinka yrittäisi. Itse turvaudun seuraamaan kiinnostavia ihmisiä jotka suodattavat minua kiinnostavaa tietoa.
– Harri Lakkala (WordPress näköjään kirjaa minut sisään firman nimellä)
Ahdistuksesta – se on selvä se, että sitä on ja se täytyy vaan sallia. Tuo tunnehan aina iskee, kun tulee uutta tuutin täydeltä eikä uusi ole jäsentynyt vielä omaan arkeen. Mutta kuten koulutuksessa juttelimme – mennään hitaasti kokeillen eteenpäin. Kun yksi asia on hallussa ja sille joku mielekäs käyttö, lisätään voluumia.
Sosiaalinen media mahdollistaa ”puhumisen” ja perusoletuksena on, että joku kuulee minua. Ihminen hakee ymmärrystä, samanhenkisiä ja mielekkyyttä. Verkko ja sosiaalinen media tarjoaa sitä kyllä. Mutta…. sielläkin suhteet rakentuvat samoilla periaatteilla kuin reaalielämässä. Se on vain yksi kanava. Liiketoiminnasta sitten löytyy lisää näkövinkkeleitä.