Oli eilen taas Hesarissa paljon kastettuja – ja tähän talveen sopivasti myös Lunta. Lumi on kaunis sana, mutta vierastan sitä nimenä: tämän ikäiselle ihmisen nimiä ovat Mari ja Sari ja Jari ja Kari. Merkillistä hienostelua ovat mielestäni Kekiliat ja Pellat.
Ihmettelen itsekin ahdasmielisyyttäni tässä asiassa. Miksi ihmeessä en olisi voinut laittaa lapsilleni nimeksi Lumi ja Pyry?
Siksi, että niidenkin sukunimi on Linko.
Sukunimeni on Linko. Se taipuu kuin yleiskielen termi. ”Lotta Lingon vartalo taipuu, kun hän kumartuu tarkastamaan pesukoneen lingon.”
On enemmän sääntö kuin poikkeus, että nimeni jäteään taivuttamatta. Oppimani mukaan nimen status ei suojaa astevaihtelulta eikä ihminen itse saa päättää oman nimensä taivutuksesta. (Eikä kirjoitusasusta.)
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ohjeistaa Longan taivutukseen: http://www.kotus.fi/index.phtml?i=650&s=2761#faq_650. Uskoisi nyt Esakin!
Viestintälotta 