Matkalla mukana vain välttämätön

posteriseinäkeOlin toissa viikolla konferenssissa, jossa esittelin työkaverin kanssa työstämäämme posteria. Kokousmatka kesti keskiviikosta sunnuntaihin, ja mukaan otettiin vain välttämättömin:

– julisteputki, jota kollega käyttää muuten jousiammuntanuolien kuljettamiseen
– A5-kokoiset ojenteet, korporaatiokielellä ’handout’
– Google Drivessa työstämämme artikkelin tuloste
– tabletti, jonka työpöydällä oli kopiot sekä ojenteesta että artikkelista
– muistitikku, jossa oli kopiot sekä ojenteesta että artikkelista
– tarra-arkillinen artikkeliin johtavia QR-koodeja (oikein kohdennettu tulostaminen oli vaikeampaa kuin artikkelin kirjoittaminen)
– maalarinteippirulla, joka olikin välttämätön installaation viimeistelemiseksi (kuvassa)

Käsimatkatavaroilla mentiin siis viisi päivää ja pärjättiin erinomaisen hyvin. Paitsi seuraavalle matkalle teen seuraavat parannukset: 1) Hankin tablettiin irrallisen näppäimistön, elleivät näppäintabletit dramaattisesti halpene. 2) En luota pikkuhousunsuojiin hikilappuina.

#ITK2011: mukana mobiilisti

Eilen kuljin ITK:ssa kunnon seminaarivieraan tapaan reppu selässä, läppäri repussa ja ohjelma kädessä. Tänään olin kokonaan mobiili: otin vain kännykän taskuun. Janssonin Mervin vinkistä digitoin myös etenemissuunnitelmani.

Eilen pääsin kommentoinnin makuun Conexilla. Tänään minua ei pidätellyt mikään. Jos Lari Kotilaisen porukasta joku tutkii ITK-esitysten kommentteja ja löytää yhtäläisyyksiä verkkokielenkäytöstä, niin ainakin vieras158, vieras 879, vieras 106, vieras 57 ja vieras 343 useissa eri alustuksissa ovat yksi ja sama henkilö. (Eikä ainakaan se henkilö pilaa suomen kieltä!)

Toteuttajille suuri kiitos mobiilista ohjelmasta ja siinä olevasta kommentointimahdollisuudesta. Konferenssin aikana heitot, kysymykset ja mielipiteet eivät vaikuttaneet alustuksiin, mutta toivottavasti niiden avulla keskustelu jatkuu päivien jälkeen.

#ITK2011: eka kerta ja heti haluaa lisää

Melkein häpeällistä tunnustaa: tänään oli ensimmäinen kertani. Vaikka olen ollut koulutusorganisaatiossa työssä jo seitsemän vuotta. Vaikka innokkaasti olen neuvomassa muita. Vaikka toimenkuvani on verkkoviestinnässä. Vaikka Aulangolle on niin lyhyt matka.

Osallistuin siis ensimmäistä kertaa elämässäni Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssiin. Kolme kerrosta täynnä asiaa, alustuksia, näkökulmia, tekniikkaa, pedagogiikkaa, keskustelua, osallistumista, tuttuja – ja jopa verkostoitumista ja jopa ennen jatkoja.

Ajatuksia tuli mieleen jatkuvasti. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisin juttu oli Conex-järjestelmä. Se mahdollistaa ideoiden helpon kirjaamisen täsmällisesti tiettyyn aiheeseen liittyen juuri silloin kun ne syntyvät. Tuottaa Twitteriin risuaidat automaattisesti ja mahdollistaa nimettömyyden: ei siis aiheuta viestitulvaa omaan profiiliin (ja siihen liitetyihin palveluihin). Oli kiva nakutella spontaaneja ajatuksiaan kännykällä suoraan ITK:n sivuille, lukea muiden kommentteja samaan aiheeseen, jatkaa keskustelua edellisestä ajatuksesta ja jopa vastata itselleen. Se oli todella kuin pimeästä huutelua mutta kontekstisidonnaisesti ja muiden kanssa, ei vain omassa twiittivirrassa monologinomaisesti.

Erittäin mielenkiintoista oli myös kuulla tvt:n käytöstä kirjoittamisen opettamisen välineenä. Ettäkö ensin opeteltaisiin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan? Ettäkö kone olisi helpompi väline kuin kynä? Mullistavia ajatuksia ns. vanhan koulun edustajalle – joka teki muistiinpanoja kännyn lisäksi perinteisellä kynällä perinteiselle paperille.

Paperista ja muista epä-älykkäistä mutta niin tehokkaista medioista puhui myös avauksessa Pierre Dillenbourg. Oli aika virkistävää kuulla, että logistiikkaa ja varaston rakentamista oppii paremmin muovisia malleja rakentamalla kuin tietokoneella kolmiulotteista tilaa sisustamalla.  Muita sveitsiläisen huippupedagogiikan välineitä olivat lamppu ja puheen määrää mittaava pöytä.

Never as good as the first time? Katsotaanpa, mitä huominen tuo tullessaan.

*

Kiitos someneitsyyden käsitteestä, @katleena. Sille on runsaasti alalajeja!