Open sovelluskehityspaja kiinnosti mobiilikesäkoulussa

Työkaverini Rintalan Mika ja Sinkkosen Jani olivat viime viikolla mobiilikesäkoulussa pitämässä joka open sovelluskehityspajaa. Rastilla oli mahdollisuus tutustua sovellusten tekemiseen tai tehdä oma appi luokalleen tai koululleen. Jälkimmäisiä ei vielä mobiilikesäkoulun aikana syntynyt, mutta käytännön ideoita tuli ja kiinnostusta aiheeseen riitti.

– Meillä oli pisteellä omat mobiililaitteet, pari läppäriä ja kännykästä jaettu netti appsien luontialustan demoamiseksi. Näytimme käytännössä appsien tekemisen konseptia ja esittelimme tapahtumaa varten tekemiämme demoappseja. Lisäksi osallistujat pääsivät halutessaan testaamaan omilla laitteillaan, Jani kertoo käytännön järjestelyistä.

– Kehitysvälineet ja sovellusten ajoalustat ovat ennusteiden mukaan seuraava iso trendi tällä alalla. IImaisia sovelluskehitysalustoja on jo olemassa, avointa dataa hyvin saatavilla, eikä oman appsin tekeminen vaadi korkeakoulututkintoa tai vuosikymmenen kokemusta. Näppärä tekee simppelin sovelluksen kymmenessä minuutissa jo nyt! Koodaushan on jo nyt peruskouluissa, muistuttaa Mika maailman muutoksesta. – Ei tee siis opellekaan pahaa olla perillä periaatteista, joten tällä rastilla haluttiin kääntää katse mobiilisovellusten käyttämisestä niiden tuottamiseen.

Käykö tälle sektorille samoin kuin sisällöntuotannolle? Tarvitaanko tulevaisuudessa ohjelmoijia vai riittävätkö kehitysvälineet ja avoin data rivimiehen ja -naisen tarpeisiin? Onko sovelluskehitys uusi sisällöntuotanto, jossa massat vievät työt suunnittelun ja toteutuksen ammattilaisilta?

Pitäiskö itsekin vähän perehtyä asiaan?

 

Mobiilikesäkoulu retkitunnelmissa

Mobiilikesäkoulun kuudes luokka kokoontui tänään HAMKin toimipaikkaan Mustialan puistoon. Tänä vuonna kesäkoulu oli erilainen kuin ennen: alkukesän asemasta kokoonnuttiin suven päätteeksi (Mustialan 175-vuotisjuhlien vuoksi), ja tarkasti kellotettujen etukäteissuunnitelmien sijaan edettiin ad hoc -periaatteella (nyt kyseessä enemmän samanhenkisen verkoston kokoontuminen kuin hankerahoitteinen ja -raportoitava tapahtuma).

mobiilikesäkoulu-helikopterikuvausKäytännössä päivä rakentui niin, että etukäteen valittujen teemojen ympärille oli valmisteltu alustuksia tai tehtävärasteja, mutta niiden totutusta ei ollut koordinoitu millään tavalla. Mobiilikesäkoulun piknikpäivän ohjelma muodostettiin tilaisuuden aluksi: jakauduimme neljään ryhmään, jossa jokainen toi eväänsä ja nälkänsä yhteiseen kasaan. Näiden keskustelujen tulokset puolestaan koottiin yhteen tauluun, ja niiden perusteella perustettiin rastit ja joko jatkuvasti pyörivä vastaanotto (kuten matkatoimisto Some) tai täsmälliset näytökset (esim. helikopterikuvaus). Näistä suunnitelmistakin sitten poikettiin, kun tilanne sitä vaati! Itselläni esim. oli aiheena O365, mutta kun retkiviltin tienoilla ei heti ollut jonoa, lähdin itse tutustumaan muihin aiheisiin ja ihmisiin. Iltapäivällä taas sain puhua suuni puhtaaksi, kun yhtä kiinnosti tekemisessämme yhteisömanagerointi, toinen vertaili pilvi-intraratkaisuamme oman organisaationsa kuvioon ja vielä juteltiin Yammerin roolista vapaaehtoisena härpäkkeenä versus firman virallisena viestintäkanavana.

Itselleni mobiilikesäkoulun parasta antia olivat taas kerran luokkakaverit.Ja oli opettajatkin ihan jees. Ihmisten kanssa jutteleminen ja uusien näkökulmien saaminen tavanomaiseen työhönsä on kehityksen ehdoton edellytys! Konttoriin vien kaksi asiaa:

  1. osaamismerkit mobiilistrategian jalkauttamisen keinona
  2. säänmukainen työaika, jossa Suomen ilmastossa kauniina päivänä ei tarvitse tehdä töitä mutta marraskuussa voidaan painaa pidempään.

Luulen, että ensimmäinen asia on helpompi saada läpi.

Mobiilikesäkoulu rakentuu paperille ja haaremihousuille

Perinteinen mobiilikesäkoulu järjestetään tämän viikon keskiviikkona ja torstaina. Olen jälleen järjestelyissä mukana, nyt jo viidettä kertaa. Tänä vuonna toimin yhden keitaan vastaavana – meillä ovat teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys: tuotamme porukalla satuja. Rallin nuotit ovat tässä:

SavedPicture-2014519151223.jpg

Suunnitelma siis on, että ryhmät kirjoittavat, kuvaavat ja videoivat perinteisen sadun kaavaan joko uutta, vanhaa tai uusvanhaa tuotantoa, ja paloista koostetaan e-kirjat. Kuvassa on kaavio ryhmien liikkumisesta eri toimintapisteiden välillä.

Muutenkin olen valmistautunut tapahtumaan:

  • keitaan sheikkinä ostin UFFin yhden euron päivästä haaremihousut (oikeasti äitiyshousut kokoa 48)
  • satuinspiraattorina hankin Lidlin poistopöydästä prinsessakruunun ja vaaleanpunaisen viitan (oikeasti vappurekvisiittaa lasten koossa)
  • kellokallena ja pillipiiparina kaivoin vintiltä taikurinhatun kilisevine kulkusineen (oikeasti muinainen Venetsian-tuliainen).

Harmi, että oman lapsen pupupuku on ommeltu 130-senttiselle. Siitä ei nyt näissä naamiaisissa ole hyötyä!

 

 

Evankelistoja etsimässä

Henkilöstökoulutuksemme lähestyy. Ensi viikolla opettelemme ryhmittäin mobiilia yhteydenpitoa ja sisällöntuotantoa mobiilikesäkoulun konseptia seuraten.

Olen värvännyt organisaatiosta ryhmänjohtajia porukoiden ohjaajiksi ja opastajiksi. Nyt on koossa noin neljäkymmentä vapaaehtoista, jotka toimivat pareittain puolentoista tunnin session ajan: Toisen ryhmyrin tehtävänä on pitää ryhmä kiinni Lync-istunnossa, raportoida liikkeistä ja tekemisistä sekä olla tarvittaessa yhteydessä muihin ryhmiin neuvoa kysyäkseen tai apua antaakseen. Toisen harteilla on videon kuvaaminen ja jakaminen. Ryhmänjohtajien rooli ei tietenkään ole itse tehdä kaikkea vaan neuvoa, kannustaa ja varmistaa, että ryhmä saa yhteisvastuullisesti tuloksia aikaiseksi.

Tehtävä on otettu tosi kivasti vastaan. Ihmiset ovat suostuneet matkanjohtajiksi ilman isoja maanitteluja, ja aktiivisimmat ovat värvänneet mukaan muitakin. Toki on niitäkin, jotka mieluummin vain osallistuvat takarivissä, mutta tarvittava etujoukko on nyt käytännössä kasassa.

Vaikuttaa myös siltä, että jo miltei jokaisella on tehtävään tarvittava työkännykkä viritettynä toimintakuntoon. Osalla on vielä ongelmia joidenkin sovellusten kanssa – on mystistä, miten periaatteessa samat laitteet ja sovellukset eivät toimi käytännössä samalla tavalla! Maanantaina pidämmekin puhelinpajan eli koetamme saada kaikki kännykät valmiiksi loppuviikon koulutusta varten. Puhelinpaja pidetään sekä fyysisesti että virtuaalisesti: halukkaat voivat tulla tiettyyn neuvotteluhuoneeseen, jossa on päällä verkkokokous kuvan ja äänen kanssa. Osallistuminen kännykän kautta on siis mahdollista, mutta samanaikainen kokoustaminen ja sovellusten säätäminen ei taida onnistua!

Arvostettu professio vai somesekoilua?

Pidimme viime viikolla Sulosen Hanna-Kaisan kanssa kanssa mobiilikesäkoulussa kaksi päivää leiripistettä aiheesta verkkoidentiteetti ja opettajan työ. Keskiviikon ja torstain aikana meillä kävi yhdeksän eri ryhmää, joiden kanssa keskustelimme somesta opettajan työssä ja julkisesta näkymisestä persoonana ja/tai roolina. Suurin osa sessioistamme oli rauhallista konsensusta ja yhteisen näkemyksen rakentamista, mutta parissa ryhmässä käytiin myös kiivasta keskustelua sosiaalisen median merkityksestä opettajan ammattissa ja sen käytännön toteuttamisessa.

Nämä kriittiset puheenvuorot olivat todella mielenkiintoisia ja aiheuttivat lisää keskustelua: Onko opettajan ammatti niin arvostettu professio, että se ei salli menoa ”someen sekoilemaan”?

Hanna-Kaisa eli Hanzus on opettaja, paljasjalkajuoksija ja paljon muuta. Hän on valinnut sosiaalisen median osaksi professionaalista palettiaan: – Ilman somea olisin ulkona monesta hyödyllisestä ja järkevästä verkostosta. En ajattele, että edustan sosiaalisessa mediassa itseäni nimenomaan opettajana. Satun vain tekemään sellaista työtä. Muutenkin tuntuu siltä, että oma opettajaidentiteettini on paljon liberaalimpi kuin monen muun opettajan. Ehkä siksi voin sallia itselleni “somesekoilun”. Minulle somen käyttö tarkoittaa työkeskustelun ja verkostoitumisen lisäksi myös keskustelua harrastuksista, mielenkiinnon kohteista tai muusta ihanmistävain.

Niin: voiko opettaja tehdä ihanmitävain niin, että siitä jää jälki?

Mobiilikesäkoulu: osallistujat määräävät tahdin ja suunnan

Mobiilikesäkoulun ensimmäinen päivä on takana. Olin Mustialan puistossa leiripaikka 6:ssa keskustelemassa verkkoidentiteetistä yhdessä Hanna-Kaisa Sulosen ja Jaana Nuuttilan kanssa. Samassa teltassa sadetta pitivät myös Agropit-osuuskunnan Sanna Lahtinen ja matkatoimisto Somen Pauliina Mäkelä.

Pisteellä kävi kolme ryhmää. Ensimmäinen sessio pidettiin englanniksi, sillä siihen ryhmään oli koottu mobiilikesäkoulun ulkomaiset vaihtarit. Keskustelu oman online-identiteetin rakentamisesta oli vilkasta, ja kokemuksia jaettiin innolla. Samat somekysymykset pätevät niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: kuka olla, miten olla, missä olla, miksi olla? Tässä ryhmässä vain osa pääsi tehtävään saakka, kun kännykkäliittymän datamaksut pelottivat eikä wlan kuulunut riittävän hyvin sujuvaan työntekoon. Toinen porukka olivat tekniikkapainotteiset  osallistujat, ja heidän kanssaan päästiin harjoituksessa paljon pidemmälle – laitteet kun olivat viimeisen päälle!

Kolmannessa porukassa pohdinta keskittyi somen syvimpään: mistä jää paitsi, jos siellä ei ole? Pauliina Mäkelä totesi, ettei voi enää verrata aikaan ennen somea, sillä se on niin olennainen osa jokapäiväistä elämää. Some ei ole paikka, jonne mennään tekemään somejuttuja, vaan se on tapa olla yhteydessä ja tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi. Käytännnön esimerkiksi somehyödystä Pauliina antoi ilmaisen Whatsapp-sovelluksen, jolla heidän perheensä on korvannut maksulliset tekstiviestit. Some voi siis säästää aikaa, vaivaa ja rahaa ja hoitaa sen, mitä joka tapauksessa pitää tehdä.

Oli kiva taas kerran todeta, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta vain puoliksi. Jokainen sessio muodostuu erilaiseksi riippuen siitä, millaisia osallistujia ryhmässä on, millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja porukassa kohtaa ja millaiseksi dynamiikka kunkin aiheen ja tilanteen kohdalla muodostuu.

Mobiilikesäkoulussa näkee eteenpäin

Mobiilikesäkoulu järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Olen ollut mukana joka kevät, ja huomenna matkaan taas Mustialaan.

Eilen juttelin kesäkoulun ’äidin’ eli Vahtilan Outin kanssa, ja Outi heittäytyi melkein nostalgiseksi vanhoja muistellessaan. – Eihän meillä silloin aloittaessamme ollut kuin visioita ja riskejä, mutta lähdettiin viemään asiaa eteenpäin isolla innolla ja kovalla uskolla. Tekninen kehitys on neljän vuoden aikana ollut todella huimaa: silloinhan uusimmatkin laitteet olivat aivan toisenlaisia kuin nykypäivän peruspuhelimet, eikä langaton verkko tai jatkuva internet-yhteys ollut todellisuutta samalla tavalla kuin nyt.

Näin on: muistan ensimmäisessä kesäkoulussa käyttäneeni taskulaskinmallista älytöntä älypuhelinta, asentaneeni sovelluksia sekä määritelleeni asetusten asetuksia ja keksineeni kiertoteitä jo kaksi viikkoa ennen tapahtumaa. Tuolloin taisin tehdä myös ohjeen, miten Twitteriä käytetään tekstiviesteillä, ennen kuin sain liittymääni rajattoman datapaketin.

Vaikka tekniikka on kehittynyt valtavasti ja arkiset toimintatavat muuttuneet merkittävästi, mobiilikesäkoulussa on joka vuosi ollut sama perusvire: lähdetään yrittämään ennakkoluulottomasti ja ’onnistuu kyllä’ -asenteella. Eri toteutusmalleja on harjoiteltu myös mobiilikesäkoulun eri vuosikursseilla eli samalla sapluunalla ei ole menty jokaista kertaa. Kivaa mobiilikesäkoulussa on nimenomaan se, että osallistujat tekevät toteutuksen: porukasta riippuu, millaiseksi leiripaikka muodostuu, millaista oppiminen on ja millaisia tuotoksia saadaan aikaan.

Viime viikolla kokoonnuttiin taas kerran tutun porukan kanssa kenraaliharjoitukseen, käveltiin leiripaikat läpi, simuloitiin tilanteita etukäteen ja jopa mainittiin sateen varalta Plan B. Nyt on hyvät eväät mobiilikesäkoululle 2013!

P.S. Joka vuonna on paistanut aurinko – toivottavasti sää suosii tänäkin vuonna.

HTC Wildfiren muisti loppuu kesken

Tähän saakka olen ollut äärimmäisen tyytyväinen HTC Wildfire -puhelimeeni, jonka hankin edellisen tilalle puoli vuotta sitten. (Vastako siitä on puoli vuotta?) Käyttöönotto oli äärimmäisen helppoa ja laite on toiminut peruskäytössäni todella luotettavasti.

Nyt tuli raja vastaan – muistin nimittäin. Olen taas ensi viikolla Mobiilikesäkoulussa, ja sitä leiriä varten on syytä olla luurissa sovellusta jos toistakin. Kävi ilmi, että Wildfiren ns. sisäinen muisti, jonne voi tallentaa ohjelmia, on rajallinen. Ongelma on siinä, että puhelin ei anna siirtää sovelluksia sisäisestä muistista ulkoiseen muistiin eli SD-kortille, jossa tilaa olisi gigagaupalla. Puhelin ei myöskään anna poistaa esiasennettuja sovelluksia. Käytännössä siis kännykässä voi olla noin kymmenen ladattua sovellusta, ja jos haluaa saada lisää, on ensin luovuttava jostain.

Ei ihme, että tämä malli maksoi verkkokaupassa noin satasen. Nyt näyttäisi olen samalla hinnalla Desire S, jossa on muistia kahdeksan kertaa enemmän… Näin tämä ekologinen tietoyhteiskunta pyörittää markkinatalouden rattaita?

P.S. Ratkaisin ongelman niin, että jaoimme puhuttavan ja näytettävän asian kollegoiden kanssa. Niillä on uudemmat puhelimet ja enemmän muistia. (Puhelimisssa.)

Kymmenkätisesti etänä

Työstimme eilen viiden ihmisen kanssa Mobiilikesäkoulun loppuraporttia. Avasimme Skypeen ryhmäkeskustelun ja annoimme tajunnan virrata.

Jotenkin näin meidän spontaani tapaamisemme meni:

Yksi oli juuri lähdössä laskemaan lampaita laitumelle, yksi istui terveyskeskuksen aulassa, yksi odotti kohtsillään kotiutuvaa ekaluokkalaista, yksi piti skypetyksen lomassa asiakaspalaverin – yksi oli oikeasti työpaikalla työhuoneessaan ja johti keskustelun kulkua. Kaikki me mietimme ja tuotimme tekstiä aiheesta ”Mitä mobiilius vaatii?”.

Mobiilia ja mobiiliutta kuvattiin kolmella adjektiivilla: ajankohtainen, tilannekohtainen, henkilökohtainen. Näkemyksemme oli, että mobiilius vapauttaa ajasta ja paikasta, mutta vaatii halukkuutta kehittää itseään ja työtään sekä aktiivisuutta muuttaa toimintatapojaan.

Liikettä ja päämäärää

Skype-istuntomme  oli esimerkki siitä, miten olimme fyysisesti erillämme mutta samanaikaisesti riittävästi läsnä tilanteessa. Mobiili mahdollisti meidän kohtaamisemme tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Työkaluun jäi dokumentaatio keskustelustamme, mitä saatoin hyödyntää lopullista tulemaa eli loppuraportin yhtä osuutta myöhemmin kirjoittaessani.

Kaikkeen toimintaan tällainen moniajo ei tietenkään sovellu, mutta monta kertaa riittävä läsnäolo on parempi kuin ei läsnäoloa.

**

Mobiilikesäkoulun raportti ilmestyy syksyn aikana.

Valmistaudun mobiilikesäkouluun

Tämä blogi jää hetkeksi aikaa vähän vähemmälle huomiolle: keskityn toukokuun lopun mobiilikesäkouluun. Sisältöä tulee aiheeseen liittyen Avomobiilien blogiin. Luvassa mm. huonoja mobiilivideoita eli esimerkkejä epäonnistuneista kuvaussessioista:

Mobiilivideo ei tarkoita sitä, että kävellessä kuvataan.