Blogi: erilaisia sisältöjä samalla menetelmällä

Juttelin tänään kirjoittamisesta* joidenkin nykyisten ja tulevien bloggaajien kanssa. Kerroin omasta blogistani ja siitä, miten postaukset syntyvät.

Blogissani on hyvinkin erityyppisiä sisältöjä aina yksittäisestä kuvasta luentoreferaatin ja käännöksen kautta pidempään kirjoitussarjaan. Yhteistä niille kaikille on aihepiiri – Viestintälottahan kirjoittaa viestinnästä ja viestii kirjoittamisesta – sekä tuotantotapa.

Lähes kaikki postaukseni syntyvät näiden viiden vaiheen kautta:

  1. Pääasian ja näkökulman valinta -> ydinsisältö.
  2. Jäsennyksen teko (usein miellekartaksi).
  3. Sisällön hahmottaminen ja materiaalin kerääminen.
  4. Kirjoittaminen.
  5. Julkaiseminen ja jakaminen.

Yleensä eniten aikaa vievät aiheen tunnistaminen ja näkökulman valinta sekä jäsennyksen teko. Itse kirjoittaminen on varsin mekaanista, kunhan taustatyö on tehty kunnolla. Julkaisemiseen ja jakamiseen on käytössä ajastusta ja automatiikkaa.

Kiitos kurssilaiset mukavasta tunnista! Huomaatte, että toimin niin kuin sanoinkin: Tässä postauksessa käytin valmista aineistoa enkä juurikaan tuottanut uutta sisältöä. Teksti ei ole kovin pitkä ja siinä on helposti silmäiltävä lista.

Mitä teille jäi tämänpäiväisestä mieleen? Kommentoikaapa harjoitustyönä tätä postausta!

*Päivän sessio oli osa HAMKin sosiaalisen median koulutussarjaa.

Näin kirjoitat napakoita postauksia blogiisi

Lyhyestä viesti kaunis. Kirjoitan itse blogiini vain lyhyitä tekstejä: niitä on nopea tehdä ja nopea lukea.

1. Jokaisessa postauksessa on vain yksi asia.
2. Koetan parhaan kykyni mukaan tiiviiseen ilmai Tiivistän sanottavani.
3. Suunnittelen postauksen etukäteen miellekartaksi 10*10 cm:n kokoiselle muistilapulle. Siihen ei paljon mahdu.
4. Jätän vain vähän aikaa kirjoittamiselle: kirjoitan esim. ennen palaverin alkua tai ennen töihin lähtöä.
5. Pidän riman riittävän matalalla.

Tämän kirjoittamiseen ei mennyt kovin monta minuuttia. Lukemiseen vielä vähemmän, vai mitä?

Blogi tuo osaamisen esiin

Tällä viikolla olen jutellut ammatillisen osaamisen esille tuomisesta sosiaalisessa mediassa kahden henkilön kanssa. Ammattikorkeakoulun lehtori oli vasta pohtimassa rooliaan ja sopivia tapoja ilmentää sitä, kun taas yrittäjällä on takanaan neljän vuoden kokemus bloggaamisesta.

Yrittäjän kokemukset ovat vain myönteisiä:

  1. Asiantuntijan maine on levinnyt: yrittäjä saa haastattelupyyntöjä ja yhteydenottoja bloginsa kautta jatkuvasti.
  2. Blogi on vaikuttanut myyntiin: asiakkaat ostavat tuotteita, joista blogissa on kirjoitettu.
  3. Asiakaspalvelu on helpottunut: tuotteet ja toimintatavat ovat tuttuja uusillekin asiakkaille blogin ansiosta.

Eivätkös nämä ole tavoittelemisen arvoisia asioita vähän joka alalla – oli kyse sitten pääsisäisistä tai -ulkoisista asioista?

Verkkokoulutuksen paras anti on asiasta poikkeaminen

Meillä oli tänään iltapäivällä tiivis verkkoistunto verkkokirjoittamisesta. Väki oli vähäistä, mutta pidot paikallaan – kiitos osallistujille hyvistä kysymyksistä ja kivasta keskustelusta.

Vetäjälle pienen porukan ’paimentaminen’ on kiitollisempaa kuin ison joukon opastaminen. Nytkin saatoimme poiketa suunnitelmasta heti alkumetreillä ja selvittää yhden kysymyksen, joka oli jäänyt toisaalla vaivaamaan mieltä. On mukavaa jakaa osaamistaan, kun sille on aito kysyntä ja täsmällinen tarve.

Muutaman osallistujan kanssa voi myös käyttää yhteistä ääntä eri tavalla kuin suuremmalla porukalla. Nyt ei tarvinnut jaella eikä odotella puheenvuoroja, vaan asiat päästiin käsittelemään tuoreeltaan. Etukäteen valmistelemani kyselytkin jätin julkaisematta, kun samat seikat voitiin käsitellä keskustelun lomassa. Chattiin ei syntynyt kilpailevaa keskustelua, kun jokainen sai puheenvuoron sitä välittömästi kaivatessaan.

Verkkokoulutuksessa on sekin mukava puoli, että osallistuminen vaatii vain sen ajan, mikä on käytössä – matkustamiseen ei kulu sen paremmin rahaa kuin vaivaakaan. Mutta kahvit ja tarjoilut joutuu tuomaan pöydälleen itse, jos on seminaaripullan perään! 😀

Verkkokirjoittamisen koulutusta FUASin väelle

Pidän 20.5. verkkokirjoittamisen kurssin, joka on suunnattu Lahden amkin, Laurea-ammattikorkeakoulun ja HAMKin (eli FUAS-liiittouman) henkilöstölle. Ilmoittautuneita on tähän mennessä viisi, joten istunnostamme tulee varmasti vierihoitoa henkilökohtaisiin tarpeisiin. Sessio pidetään Adobe Connectin verkkokokoushuoneessa.

Rakennan koulutuksen niin, että ohjelmassa on sekä alustus verkkokirjoittamisen teoriaan että käytännön harjoituksia tekstituotantoon. Verkkokirjoittamisen abc:n ensimmäinen versio on vuosien takaa, ja samaa perussettiä olen muokannut nytkin käyttötarkoituksen mukaan. Käytännön harjoituksina teemme Google-dokua vähintään kymmensormisesti, kommentoimme ainakin tätä blogipostausta ja mahdollisesti myös tuittailemme toisillemme.

Olisiko mielessä muuta?

Verkkonäkyvyyden rakentaminen on kokeilua

Hämeen Sanomilla on blogipohjainen Palvelut-palvelu, jossa on n. 60 Hämeenlinnan seudun yritystä tai organisaatiota. Myös HAMK on lähtenyt kokeilemaan kanavan tehoa paikallisessa markkinoinnissa. Muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen mietimme järkevintä jatkoa itsemme ja palvelun käyttäjien kannalta.

Kokenut tietää enemmän kuin lukenut

Verkkonäkyvyyden rakentaminen on juuri tätä: uusien palvelujen näkemistä ja niiden tutkimista, mahdollisuuksien kartoittamista ja päätösten tekemistä. Se on – ennen kaikkea – oppimista.

Kun lähdimme Facebookiin v. 2008, meillä ei ollut selvää kuvaa siitä, mihin palvelu kehittyisi, miten sosiaalinen media vaikuttaisi ihmisten tottumuksiin, miten oma viestintämme painottuisi tai miltä koko paletti näyttäisi muutaman vuoden päästä. Emme me oikeasti tienneet, mitä Facebookissa kannattaisi tehdä tai miten toiminta pitäisi järjestää! Me kuitenkin  lähdimme mukaan palveluun, joka vaikutti kiinnostavalta ja jossa näimme paljon potentiaalia.

Pitkä läsnäolomme on palkittu: meillä on yli neljätuhatta tykkääjää (kilpailuhenkisesti enemmän kuin muilla amkeilla), ja julkista sivuamme käytetään aktiivisesti paitsi markkinointiin ja tiedottamiseen myös hakijoiden neuvontaan ja yhteisön muodostamiseen.

Etukäteen ei voi varmasti tietää, mistä palvelusta tulee hitti ja mikä ajatus on kuolleena syntynyt. Tilanteet ja käyttäjät ratkaisevat, mikä palvelu jää elämään ja mikä putoaa verkon silmästä kenenkään kaipaamatta.

***

Hämeen Sanomat järjesti palvelustaan naisyrittäjille suunnatun infotilaisuuden 5.9. sosiaalisen median illan jälkimainingeissa. Myyntipäällikkö Mika Sutisen mukaan Hämeenlinnasta tehdään vuosittain n. 2,5 miljoonaa ostoskäyntiä alueen ulkopuolelle: muualta haetaan ennen kaikkea viihdettä ja kulttuuria, naisten vaatteita ja huonekaluja. Suurta sinikeltaista lukuun ottamatta tätä kaikkea on tarjolla myös omalla alueella – ja bisneksen voisi Sutisen mukaan suunnata paikallisiin yrityksiin. Logiikka on yksinkertainen: Ihmiset etsivät tuotteita ja palveluja verkossa. Paikallisen yrityksen on hyvä näkyä hakutuloksissa, jotta kauppa ylipäänsä olisi mahdollinen.

Valmistaudun mobiilikesäkouluun

Tämä blogi jää hetkeksi aikaa vähän vähemmälle huomiolle: keskityn toukokuun lopun mobiilikesäkouluun. Sisältöä tulee aiheeseen liittyen Avomobiilien blogiin. Luvassa mm. huonoja mobiilivideoita eli esimerkkejä epäonnistuneista kuvaussessioista:

Mobiilivideo ei tarkoita sitä, että kävellessä kuvataan.

Jos muu ei auta, lue käyttöohjeet

Yhdellä kurssilla lobbaan kovaa sosiaalisen median puolesta. Olen julistanut suureen ääneen, kuinka sitä kautta kehittyy substanssiosaajana:

  • pääsee muiden ajatuksiin kiinni
  • saa muiden kokemukset käyttöönsä
  • on osa isompaa parviälyä.

Kehuin kurssilla, kuinka ongelman tullen koko verkosto ryntää ratkaisemaan arvoitusta ja kuinka nopeasti kysymyksiinsä saa vastauksen.

Voisin varmaan seuraavan tilaisuuden tullen muistuttaa siitä, että palvelujen ja sovellusten käyttöohjeet ovat jopa nopeampi ja luotettavampi tietolähde kuin Facebook-frendit tai Twitter-tutut: blogikommentoijan sähköpostin näkymistä koskeva kysymykseni ratkesi WordPressin helppiä lukemalla.

Jotain joutuu sosiaalisessa mediassa siis tekemään itsekin. 😀

Lapset muurin taakse

Olen aloittanut bloggaamisen omana itsenäni ja suuremmin suunnittelematta. Perustin taannoin blogini Bloggeriin ja julkaisin sinne kaikkea itseäni koskevaa ja itseäni kiinnostavaa – aiheet vaihtelivat verkkopalvelun käyttäjäpersoonista vaatteiden kierrätykseen ja oikeinkirjoituksesta omenoiden säilöntään.

Itseäni, kollegoitani ja sukulaisiani palvellakseni perustin erikseen ammatillisen profiilin, Viestintälotan. Viestintälotalle perustin oman blogin ja oman Twitter-tilin, joissa julkaisen omaan ammattialaani liittyvää sisältöä. Rakennan Viestintälotta Lotta Lingon verkkonäkymistä harkitusti, ammatillista kuvaani painottaen.

Myös Lotta Linko jatkaa bloggaamista, mutta vain kutsutuille lukijoille. Henkilökohtaisesta blogistani on tullut todellinen nettipäiväkirja, joka ilahduttaa meidän perheemme lisäksi ystäviä maapallon toisella puolella tai sukulaisia vähän lähempänäkin.

Blogini piilotettuani on käynyt näin:

  • Sisältöä tulee paljon enemmän, kun voin julkaista arkisia aiheita niiden yleistä kiinnostavuutta tai merkitystä miettimättä. Nyt julkaisen kuukaudessa niin paljon kuin ennen vuodessa!
  • Voin julkaista myös lasteni kuvia, kun tiedän, että ne eivät ole avoimesti julkisessa jaossa. Kuvissa ei tietenkään ole mitään kyseenalaista tai salattavaa – lapset vain ovat tunnistettavasti omina persooninaan arjen tilanteissa.
  • Olen alkanut miettiä uuden puhelimen hankintaa, jotta voisin toimia helposti mobiilisti.

Suojaan lapsiani

Omaa elämääni voisin jakaa avoimemminkin – olenhan kaikin puolin nuhteeton ja moitteeton kansalainen – mutta en halua rakentaa lasteni puolesta heidän digitaalista jalanjälkeään, vaan annan heidän tehdä omat virheensä itse.