Jos muu ei auta, lue käyttöohjeet

Yhdellä kurssilla lobbaan kovaa sosiaalisen median puolesta. Olen julistanut suureen ääneen, kuinka sitä kautta kehittyy substanssiosaajana:

  • pääsee muiden ajatuksiin kiinni
  • saa muiden kokemukset käyttöönsä
  • on osa isompaa parviälyä.

Kehuin kurssilla, kuinka ongelman tullen koko verkosto ryntää ratkaisemaan arvoitusta ja kuinka nopeasti kysymyksiinsä saa vastauksen.

Voisin varmaan seuraavan tilaisuuden tullen muistuttaa siitä, että palvelujen ja sovellusten käyttöohjeet ovat jopa nopeampi ja luotettavampi tietolähde kuin Facebook-frendit tai Twitter-tutut: blogikommentoijan sähköpostin näkymistä koskeva kysymykseni ratkesi WordPressin helppiä lukemalla.

Jotain joutuu sosiaalisessa mediassa siis tekemään itsekin. 😀

Lapset muurin taakse

Olen aloittanut bloggaamisen omana itsenäni ja suuremmin suunnittelematta. Perustin taannoin blogini Bloggeriin ja julkaisin sinne kaikkea itseäni koskevaa ja itseäni kiinnostavaa – aiheet vaihtelivat verkkopalvelun käyttäjäpersoonista vaatteiden kierrätykseen ja oikeinkirjoituksesta omenoiden säilöntään.

Itseäni, kollegoitani ja sukulaisiani palvellakseni perustin erikseen ammatillisen profiilin, Viestintälotan. Viestintälotalle perustin oman blogin ja oman Twitter-tilin, joissa julkaisen omaan ammattialaani liittyvää sisältöä. Rakennan Viestintälotta Lotta Lingon verkkonäkymistä harkitusti, ammatillista kuvaani painottaen.

Myös Lotta Linko jatkaa bloggaamista, mutta vain kutsutuille lukijoille. Henkilökohtaisesta blogistani on tullut todellinen nettipäiväkirja, joka ilahduttaa meidän perheemme lisäksi ystäviä maapallon toisella puolella tai sukulaisia vähän lähempänäkin.

Blogini piilotettuani on käynyt näin:

  • Sisältöä tulee paljon enemmän, kun voin julkaista arkisia aiheita niiden yleistä kiinnostavuutta tai merkitystä miettimättä. Nyt julkaisen kuukaudessa niin paljon kuin ennen vuodessa!
  • Voin julkaista myös lasteni kuvia, kun tiedän, että ne eivät ole avoimesti julkisessa jaossa. Kuvissa ei tietenkään ole mitään kyseenalaista tai salattavaa – lapset vain ovat tunnistettavasti omina persooninaan arjen tilanteissa.
  • Olen alkanut miettiä uuden puhelimen hankintaa, jotta voisin toimia helposti mobiilisti.

Suojaan lapsiani

Omaa elämääni voisin jakaa avoimemminkin – olenhan kaikin puolin nuhteeton ja moitteeton kansalainen – mutta en halua rakentaa lasteni puolesta heidän digitaalista jalanjälkeään, vaan annan heidän tehdä omat virheensä itse.

PR-työtä tämäkin

Cision listasi marraskuussa PR-blogien top10-kärjen. Kolmen kuukauden ikäinen Viestintälotta oli hyvässä seurassa hivenen hämillään – ja kiittää saamastaan huomiosta.

Perustin Viestintälotan blogin syyskuussa 2010. Blogillani halusin

  • tarjota viestintään liittyviä tuoreita näkökulmia
  • vaikuttaa mielipiteisiin ja avata keskustelua
  • harjoitella uusia taitoja ja kertoa omista kokemuksistani muiden hyödyksi
  • tutustua uusiin ihmisiin ja aiheisiin toisten blogien kautta
  • oppia myös saamastani palautteesta.

Cisionin kertoo arvioivansa blogien senhetkistä ja todennäköistä tulevaa suosiota. Mitä aion tehdä varmistaakseni blogini laadun tai ainakin omintakeisuuden?

Päätin kirjoittaa (A) hyvää verkkotekstiä (B) myönteisesti ja rakentavasti. Päätin antaa oman ajatukseni, ääneni ja tyylini näkyä sisällöissä. Päätin julkaista vain silloin, kun minulla oli oikeasti sanottavaa. Päätin sallia itselleni inhimillisyyden eli mm. epäjohdonmukaisuuden, epätasaisuuden ja erilaisuuden. Tätä aion jatkaa.

Vastoin yleisiä bloggausohjeita en kirjoita säännöllisesti monta kertaa viikossa. Otsikoin mieluummin vaikka ironisoiden kuin optimoiden. En kyttää kommentteja, joten usein reagoin myöhässä. Hukkaan tilaisuuksia osallistua keskusteluun, koska en ole linkittänyt muihin blogeihin enkä käy jatkuvasti kommentoimassa muiden tekstejä. En osaa ennakoida ja olla ensimmäisenä raportoimassa uusista asioista. Tätäkin aion jatkaa.

 

*

Top 10 PR-blogit Suomessa marraskuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)

  1. Tiedottaja http://www.tiedottaja.fi/
  2. Daily Diego http://www.dailydiego.fi/blog/
  3. Sounio http://lisasounio.typepad.com/blogi
  4. Buzzikuski http://buzzikuski.wordpress.com/
  5. blogi@markkinointia.fi http://blogi.markkinointia.fi/
  6. IFPR Blog http://www.ifpr.fi/
  7. Viestintälotta https://viestintalotta.wordpress.com/
  8. Ladywebbin blogi http://ladywebbi.fi/wordpress/
  9. Viestintätoimisto Suodatin http://viestintatoimistosuodatin.fi/blogi/
  10. &-blogi http://blogs.hillandknowlton.com/etblogi/

Lähde: http://www.cisionwire.fi/cision-finland/cision-listasi-pr-blogit65551, viitattu 4.1.2011

Miten on aikaa olla olematta somessa?

Keskustelin tänään kollegan kanssa työajan käytöstä ja sosiaalisesta mediasta. ”Eihän minulla olisi aikaa tehdä töitä, jos koko ajan kirjoittelisin blogeja”, väitti työkaveri toiselta osastolta ja toisenlaisista töistä.

Erittäin suuri osa toimenkuvaani on ilmiöiden ja ihmisten seuraamista, asioiden tutkimista, palveluihin perehtymistä – kärryillä pysymistä. Verkko ja verkosto ovat minulle korvaamattomia työkaluja sekä tiedon hankintaan että sen levittämiseen.

”Jos minulla tulee kysyttävää, soitan tai menen käymään” -menetelmä toimii silloin kun työtehtävissä tarvittava asiantuntemus on samassa rakennuksessa tai yhden puhelinsoiton päässä. Yleisen tiedon hankinta vaatii isompaa haravaa kuin yksittäisen asiakysymyksen selvittäminen. Verkostolta tosin löytyy usein vastaus myös täsmäkysymyksiin.

Dokumentointi tärkeää niin työn tekijälle kuin sen jatkajille

Uskon, että työlläni on muutakin annettavaa kuin konkreettiset lopputulemat. Prosessi, jonka tuloksena saadaan aikaan jotain uutta, on arvokas sinänsä. Ja prosessi, jonka tuloksena ei saada mitään aikaan vasta arvokas onkin! Kirjoittamalla työtäni auki toivon tarjoavani pyörää toisille, tukevani tulevaisuudessa muistiani ja myös takaavani selustani. Kertomalla ajatuksistani prosessin edetessä saan itsekin ohjausta ja ideoita matkan varrella. Tämä voi tehostaa tekemistä tai muuttaa menetelmiä – joskus jopa topata työn tarpeettomana.

Uskon, että nyt kirjoittamiseen käyttämäni puoli tuntia säästää omaa aikaani jatkossa moninkertaisesti. On mahdollista, että se säästää vaivaa myös monilta muilta.

Kirjoittaminen on prosessi

Pidin tänään työpaikalla puolen verkkoistunnon aiheesta bloggaaminen. Väitin, että bloggaamisessa ei ole kyse kirjoittamisesta – ja heti perään kerroin, miten blogia kannattaa kirjoittaa.

Uskon prosessikirjoittamiseen. Itse vaiheistan työni aina:

  1. suunnittelu
  2. jäsennys
  3. kirjoittaminen
  4. viimeistely

Ehdottomasti eniten aikaa käytän sisällön suunnitteluun ja asioiden jäsennykseen, varsinainen kirjoittaminen on nopeaa työtä. Joskus jätän jopa viimeistelemättä, kun uskon pilkkujen tulevan selkäytimestäni.

Sisällön suunnittelua nopeuttaa se, että olen valinnut aiheeni, joista blogissani kirjoitan. Sanottavaa olisi tietysti yhdestä sun toisesta asiasta, mutta Viestintälottana kirjoitan vain viestinnän kenttään ja omaan osaamiseeni kuuluvia asioita. Pyrin näkemään aiheista sellaisen näkökulman, jota kukaan muu ei ehkä tule ajatelleeksi.

Jäsentäminen tapahtuu usein paperilla – taskussani on aina pieni muistivihko (ja usein kynäkin). Rakastan miellekarttoja, joiden avulla muodostan visuaalisen kokonaiskuvan sisällöstä.

Tekstin lisäksi käytän kuvia. Minua ei haittaa tekninen laatu, jota kännykästä näpsimällä tulee, minulle sisältö on ykkönen. Pyrin tuottaman näköisiäni sisältöjä, joita kukaan muu ei pysty tekemään. Muutenhan tässä ei ole järkeä.

(Lue myös, miksi bloggaan.)

Lokakuu oli blogakuu

Päättyvä lokakuu oli täynnä bloggausta ja blogeja. Minulla oli yksi teema, josta ammensin ja johon kaadoin erilaisia variaatioita.

Opin, että

  • Ihmisen ääni on kuuluvampi kuin firman ääni. Ihmisen on helpompi olla yhteydessä ihmiseen kuin organisaatioon.
  • Harjoittelemalla, tarkkailemalla ja matkimalla oppii. Apinointi ei kannata.
  • Minä osaan. Tietoani jakamalla opin itsekin.

Tätä tein:

  • Pidin blogi-webinaarin
  • Ohjasin paikallista yrittäjää bloggaamiseen ja opin samalla hänen prosessistaan
  • Raportoin oman yksikkömme blogin ensimmäisestä vuodesta ja siirsin sen uuteen osoitteeseen
  • Avasin oman ääneni omassa työblogissani ja tutustuin samalla uuteen palveluun
  • Aloin kommentoida muiden blogeja entistä aktiivisemmin
  • Siivosin syöteluetteloni ja kasvatin seuraamieni blogien määrää
  • Aloin kirjoittaa organisaatiomme verkoporukan blogiin
  • Osallistuin Blogioppaan tekemiseen
  • Kirjoitin aika monta blogitekstiä

Muiden töiden ohella, tietysti. Mutta oli hyödyllistä keskittyä yhteen ilmiöön, tutkia sitä monelta kantilta ja panna teoriaa käytäntöön. Ja oli mukavaa voida tehdä asioita pitkäjänteisesti ja jatkaa seuraavana päivänä siitä, mihin edellisenä jäi.

Mitähän marraskuu tuo tullessaan?