Kiinnostavat tuittaajat löytyvät tapahtumista

Twitter on aivan mainio kanava tapahtumien ja koulutusten seuraamiseen etäältä. Kun itse on konttorilla pakkopullan ääressä, Twitter tuo nautittavaksi rusinat muista pullista – ja leipurit kanssa! (Tuittaa tämä)

Eilen ja tänään olen ’etäosallistunut’* Procomin Törmäys-tapahtumaan ja JATin viestintäpäiviin samalla kun olen hoitanut kaikkia tavallisia töitä omasta työhuoneesta käsin. Alustusten annin ja etenemisen seurannan lisäksi tapahtumatuitteja seuraamalla löytää aktiivisia ihmisiä. Oma seurattavien henkilöiden luetteloni on kasvanut parillakymmenellä parissa päivässä vain siksi, että olen napsinut talteen kiinnostavia kollegoita.

Twitterissähän pitäisi olla jatkuvasti aktiivinen, tarkastaa suositellut henkilöt, seurata aiheita ja keskustelijoita, lähteä polkuja pitkin, lukea toisten listoja ja poimia näistä hyvät tyypit. Tai sitten voi tosiaan ottaa tällaisia ’troolauksia’ ja saada kerralla haaviin isomman saaliin. Seurattaviahan kannattaa kaltaisen laiskahkon käyttäjän aina silloin tällöin siivotakin, ettei oma virta täyty adhd-tyyppisistä tyypeistä. Jatkuva seurustelu kun on taas ihan toinen käyttötapaus, johon väline myös sopii. Kukin omaan tarpeeseensa!

*Parempi termi olisi kyllä mukaosallistuminen.

DCL2010 – Mitä jäi käteen?

Edellisen vuoden DCL:stä olin jo oppinut sen, että muistiinpanojen teko on so last season ja sitä paitsi turhaa. Alustajien materiaalit tulevat jakoon, saleissa istuu innokkaita twiittaajia, jotka tekevät muiden puolesta työt, keskusteluihin ja niiden qaikuihin pääsee jälkikäteen helposti kiinni. Itse päätinkin rapoilun ja viserryksen sijaan keskittyä kuuntelemaan, suodattamaan, valitsemaan näkökulmia ja tuottamaan uutta sisältöä.

Innostuin kirjoittamaan kahdesta alustuksesta, innovatiivisuuden johtamisesta ja tulevaisuudestamme verkossa.

Ensimmäisestä päivästä jäi käteen myös mustelma: lounastauolla laitoin repun tuolin selkänojalle, ja sehän kaatoikin tuolin ennen kuin ehdin istua sille. Jää oli murrettu, ja lankeamisestani virisi spontaani keskustelu ennestään tuntemattomien pöytäkavereiden kanssa. ”Ei tainnut olla miniläppäri?” kuului myös naapuripöydästä.

”Autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, sillä heiltä ei tule hupia puuttuman.”