Kun antaa, niin saa

Minusta bloggaaminen on mukavaa.

Bloggaaminen ei ole vain tekninen akti vaan pitkäkestoista, päämäärätietoista ja tavoitteellista toimintaa. Se on parhaimmillaan jatkuva suhde, joka tuottaa mielihyvää ja hyötyä kummallekin osapuolelle. Hyvässä tapauksessa roolit sekoittuvat, ja niin kirjoittaja kuin lukija sekä antaa että saa.

Bloggaaminen on tyydyttävää myös silloin, kun sitä tekee vain itsensä vuoksi ja omaksi ilokseen. Minä bloggaan, koska sen tekstin tekemisen avulla hahmotan maailmaa ja pääsen jäsentämään sitä pala kerrallaan: ihminen muodostaa käsityksen ilmiöstä ja kertoo kulmansa muillekin.

Sanojen sijaan katso kuvat Prezistä.

**

Tämä blogikirjoitus on osa neljän sarjaa: kirjoitin päivän aikana samasta aiheesta neljään eri blogiin. Muut ovat

Raportoin kokeesta tässä blogissa.

Verkkokoulutus on kivakin asia

Alustin juuri verkossa parillekymmenelle hengelle blogin pitämisestä ja verkkokirjoittamisesta.  Koulutukseen osallistujat olivat pääosin koulutusorganisaatioista; yksi istui Ivalossa ja yksi Helsingissä kun me muut sijoituimme maantieteellisesti johonkin siihen väliin.

Astianpesukoneen ohella verkkokokous- tai -koulutusjärjestelmät ovat yksi insinöörien parhaita keksintöjä. Kuinka helppoa on istua omassa työhuoneessaan kuulokkeet korvilla ja puhua kahdellekymmenelle tuntemattomalle ihmiselle! Kuinka helppoa on osallistua koulutukseen peräänsä penkistä nostamatta ja vaikka kahvimuki kourassa! Reaalimaailmassa samanlainen kohtaaminen olisi vaatinut aika lailla enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa – jos sitä olisi koskaan tapahtunutkaan.

"Tohon mä sen esityksen avaan."

Tilaisuus pidettiin iLinc-järjestelmässä, jota isännöi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Käynnistelimme sessiota puoli tuntia ennen varsinaisen koulutuksen alkua: minä toin materiaalin sisään ja avasin tarvittavat linkit selaimeen kun taas Mehtälän Marko toivotti osallistujat tervetulleiksi, testasi äänten kuuluvuuden ja opasti ongelmien ratkaisussa. Tasan kahdelta käynnistettiin nauhoitus ja tunnin yksinpuheluni saattoi alkaa! Taustalla valvoi tietysti tekninen tuki, ja session chattia ja mahdollisia nousevia käsiä lupasi tarkkailla toinen ihminen.

Huono verkkokoulutuksessa on välittömän kontaktin puute. Vaikka järjestelmät tarjoavat mahdollisuuden kommentoida, kirjoitella ja käyttää ikoneita, osallistujat ovat varsin yksin koneidensa ääressä. Alustajanakin ehdin tunnin aikana kuunnella omaa ääntäni aivan riittävästi. (Toisaalta: tuntiin olisi tuskin mahtunut kahtakymmentä kalvoa ja vilkasta keskustelua ja osallistavaa äänestystä ja yhteistä sisällöntuotantoa.)

Koulutus kuului Aktiivi-hankkeen online-seminaarisarjaan. Aineisto ja tallenne julkaistaan hankkeen verkkosivuilla, ja materiaalia voi katsella myös Slidesharestani.

P.S. Puhun sitkeästi ’nauhoittamisesta’ enkä ’tallentamisesta’, ja kotona lapset haluavat katsoa ’nauhalta’ lastenohjelmia. Kyllä meillä digiboksi on, mutta vanha, konkreettinen termi on jäänyt kielenkäyttöön tekniikan edistymisestä huolimatta.

Taikanappi tuo sisällöt Bloggerista Wordpressiin

Olen blogannut jonkin aikaa osoitteessa lottalinko.blogspot.com. Taannoin perustin blogini yhteen opintokokonaisuuteeni liittyen, ja Googlen palvelu oli tilinomistajan vaivatonta ottaa käyttöön.

Blogin ongelmaksi/ominaisuudeksi muodostui kuitenkin se, että sisällöt olivat kaikkea mitä minä itsekin: Lotta Lingon loistoidea lahon kannon hyödyntämisestä skumppalasitelineenä; Lotta Lingon kriittinen kannanotto kirjoitusvirheelliseen esitteeseen; Lotta Lingon ylistys sovitusnukkeen kuuluvasta helmanmerkkaajasta; Lotta Lingon seikkaperäinen selitys organisaationsa verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuriksi… Kaikesta kaikille tarkoittaa myös ei kenellekään mitään, vaikka kuinka luokittelisi ja asiasanoittaisi.

Eikä siinä vielä kaikki

Oman blogini lisäksi julkaisin joitain kirjoituksia erään koulutustilaisuuden blogissa (avomobiilit.blogspot.com) ja oman yksikköni yhteisessä blogissa (hamktiedotus.blogspot.com). Kirjoitan myös aivan tuoreeseen tiimiblogiin (verkottuen.blogspot.com). – Sanoinko jo jotain Googlen palvelujen koukuttavuudesta? – Lisäksi minulla oli oma ’blogi’ organisaationi wikialustalla.

Perustin myös WordPress-blogin.  Halusin Bloggerin lisäksi testata toistakin vaihtoehtoa ja ennen kaikkea luoda omannäköiseni viestintään ja ammattiini liittyvän kokonaisuuden.

Varaslähtö

WordPressissä on olemassa Taikanappi, jota painamalla voi tuoda valitusta Blogger-blogista kaikki kirjoitukset (kirjoittajasta riippumatta) kategorioineen. Tuotujen kirjoitusten julkaisupäiväkin säilyy alkuperäisenä. Hillitsin napin ylenpalttista painamista, sillä tavoitteeni ei ollut tuoda kaikkea sisältöä uudelle alustalle vaan valita eri blogeista samaan aihepiiriin kuuluvia omia sisältöjäni järkeväksi kokonaisuudeksi.

WordPressin työkalut tuntuivat todella runsailta. En Bloggerissa ole kaivannut yhtään enempää kuin mitä siellä oletuksena on, mutta nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Ensi-istumalta nappasin uuteen blogiini kategoria- ja asiasanapilvet ja tein eri lähteistä tuomiini juttuihin uusia määrityksiä. WordPressin ohjausnäkymässä yleiskuvan saaminen ja massatoimien tekeminen on helppoa – tosin juttujakaan ei ole vielä kuin kourallinen.

Muonituslotasta viestintälotta

Alustavaihdoksen lisäksi tein toisenkin muutoksen blogiin: en perustanut Wordpress-blogiani nimellä Lotta Linko vaan Viestintälotta. Haluan ennen kaikkea helpottaa lukijoiden taakkaa ja tarjota sisällön oleellisesta osoitteesta. Oletukseni on, että kollegaa kiinnostaa viestintälotta eli esim. verkkopalvelumme metatietojen merkitseminen. Sukulaiseni puolestaan haluavat nähdä kuvan ja lukea reseptin Lotta Lingon säilömistä paprikoista.

Perustin uuden blogin yhteydessä myös @viestintalotta-käyttäjän Twitteriin. Aika näyttää, kuinka jakautunut persoonallisuus minusta tulee.

Jakautunut persoonallisuus osallistuu

Osallistun yhteisen blogin kirjoittamiseen mielelläni:

  1. Yhteinen tekeminen ja jakaminen ovat tärkeitä niin työelämän taitoina kuin yleisinä periaatteina.
  2. Tuon esille oman ammatillisen näkökulmani muiden mielipiteiden joukkoon – näin muodostuva kuva on täydempi ja rikkaampi kuin monta ’omaa’ erikseen.
  3. Tekemällä oppii ja matkan varrella voi mielikin muuttua. Bloggaamalla ja keskustelemalla saa näkemystään esille, mutta pääsee myös osalliseksi muiden maailmankuviin.
  4. Testaan työkaluja ja niiden yhteiskäytön mahdollisuutta ja helppoutta. (Olisin voinut näiden sijasta käyttää kielteisiäkin ilmaisuja, mutta tahdon uskoa ratkaisukeskeisyyden voimaan jo ajatuksen tasolla.)

Koetan parhaillaan kanavoida ammattiminää ja siviiliminää eri profiileihin. (Työminä on vielä erikseen!) Lotta Linko sai kutsun yhteiseen blogiin, mutta Viestintälotta kirjautui sisään. En vielä tiedä, miten onnistun tarjoamaan kiinnostavan sisällön oikeille ihmisille osuvat profiilit luomalla ja sopivat työkalupaletit valitsemalla. Kaiken takanahan olen minä, yksi ja sama ihminen. Toivottavasti prosessi on kiinnostava myös lukijoille, seuraajille, vastaanottajille ja kavereille. Saa osallistua!

(Tämä kirjoitus julkaistu myös Verkottuen-fokustiimin yhteisessä blogissa 17.9.2010)