Aihearkisto: identiteetti

Brändinrakennuksen alkeet

By Kategoriassa identiteetti, organisaatiokulttuuri, sosiaalinen media, työelämä Avainsanat , , , Jätä kommentti

Meillä on tänään HAMKin henkilökunnan yhteinen koulutus- ja työskentelypäivä. Meille kävi yksi opiskelijamme puhumassa somesta sekä henkilö- ja organisaatiobrändistä. Puhujalla oli neljä pääväitettä:

  1. Osaaminen. Mimmi väitti itsevarmasti, että verkko-osaaminen ja somen  ymmärtäminen ovat nykyajan välttämättömiä työtaitoja. Tarvitaan paitsi teknistä osaamista myös verkko- ja medianlukutaitoa ja  ymmärrystä brändien rakentumisesta. Uusi teknologia rakentuu aina edellisen käytännön päälle, joten kärryillä on syytä pysytellä, ettei käy kuin  entiselle mummolle kaukosäätimen kanssa. (Jäi ohjelmat näkemättä.)
  2. Brändi. Brändi on muiden käsitystä meistä. Se, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat vaikuttaa kuitenkin eniten minuun ja toimintamahdollisuuksiini. Ammattilaisen on aktiivisesti otettava ohjat käsiinsä ja kerrottava muille, millainen on tai ei ole, kuului vaatimus. Brändinrakennus (anteeksi  ruma sana) ei ole vain isojen firmojen asia.
  3. Ihmiset ovat mielenkiintoisempia kuin organisaatiot. Hyvä henkilöbrändi vetää enemmän puoleensa kuin kasvoton organisaatiobrändi. Tähän perustuu työntekijälähettilyys (anteeksi toinen ruma sana). Tuli ihan itse mieleen ilman alleviivausta, että varsinkin korkeakoulussa se osaaminen ja pääoma on meissä työntekijöissä ja koko koulun maine rakentuu meidän jokapäiväisestä tekemisestämme.
  4. Oma vastuu. On aina minun vallassani, miten missäkin tilanteessa toimin tai mitä esim. somessa jaan. Koskaan en voi hallita tilannetta sataprosenttisesti, mutta käytössäni on aina enemmän kuin nolla prosenttia tilaa toimia. Minä itse teen päätökseni, väitti opiskelija nuoruuden kokemuksella.

Ei voi olla eri mieltä. Luulisi, että Katleena Kortesuo tietää, mistä puhuu.

#yritys on todempi kuin @yritys

By Kategoriassa identiteetti, organisaatioviestintä, sosiaalinen media, viestintä Jätä kommentti

Luin Kirsi Pihan Rytmihäiriön. Kirja julistaa toimintaympäristön ja sen rytmin muutosta: nyt on toimittava nopeammin ja suoremmin kuin ennen; nyt on elettävä tilanteissa ja tartuttava mahdollisuuksiin; nyt on luovuttava hallinnan illuusiosta. Nyt on vaikutettava viestinnällä.

Pihan mukaan huomio = maine. Yrityksen suurin maineriski on maineettomuus. Mainetta voi saavuttaa vain, kun osallistuu keskusteluun aidosti ja sen rytmissä. Aitous tarkoittaa Pihalle myös inhimillisyyttä eli ihmisen ääntä organisaatioliturgian sijaan.

Olen ihan samaa mieltä. Yhden viestityn brändin, valitun totuuden ja kontrolloidun tiedotuksen sijaan tarvitaan tarinoita, näkökulmia ja vuorovaikutusta. Yritys rakentuu moniäänisesti, ei yhdestä hallitusta totuudesta. Yrityksen ydinviesti toki on edelleen olemassa, ja se onkin identiteetin sisin. Ydinviestin on oltava totta, kiinnostava ja merkittävä, jotta siihen voidaan ja halutaan tarttua.

#HAMK on todempi kuin @HAMK_UAS. Kumpaakin tarvitaan, ja kummankin rakentamiseen pitää osallistua myös organisaation sisältä.

 

Kirsi Piha: Rytmihäiriö. Tartu mahdollisuuksiin tai kuole. Talentum Pro, Helsinki 2015.

Tuleeko hymyilemällä onnelliseksi?

By Kategoriassa identiteetti, kehitys, sosiaalinen media Avainsanat , 1 kommentti

Ihminen päivittää itsestään tietoja nettiin kahdesta syystä: jäsentääkseen elämäänsä ja ollakseen sosiaalinen. Sari Östman on tutkinut somepäivittäjiä, ja tullut siihen tulokseen, että some voi muuttaa myös minuutta.

Hm. Voiko sosiaalisessa mediassa toimiminen muuttaa minuutta? Itse uskon, että se voi ainakin muuttaa ihmisen toimintatapoja ja näkökulmia, jotka ajan myötä siirtyvät selkärankaan ja sitä kautta aivoihin.

’Smile, and you will be happy.’

Tyypillisestihän somessa julkaistaan parhaita paloja elämästä. Sehän ei ole valhetta eikä vääristelyä vaan valintaa, johon ihmisellä on oikeus. Hyvän näkemisellä ja siitä kertomisella voi vaikuttaa omaan ajatteluunsa. (Väite perustuu omaan kokemukseen, ei tutkimukseen tai tilastoihin.)

’Niin on, jos siltä näyttää.’

Kun pystyy näkemään arjessa kauniin ja alkaa valita ja julkaista sitä, samaan aikaan myös jäsentää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Sillä pystyy vaikuttamaan omiin mielikuviinsa ja uskomuksiinsa. Some tuo tähän muut ihmiset, jotka samanhenkisinä ja kannustavina pyörittävät myönteistä kehää.

Positiiviset postauksethan eivät muuta reaalimaailman tilaa: avioero on avioero vaikka somessa paistaisi. Elämänjulkaiseminen kuitenkin kannustaa kauniin näkemiseen, rakentavaan jäsentämiseen ja muiden kanssa eteenpäin menemiseen.

Tyynyn alla on silti syytä pitää se päiväkirja.

Postaus perustuu väitöstiedotteeseen ja Ylen haastatteluun.

Jaa valikoiden

By Kategoriassa identiteetti, sosiaalinen media Avainsanat , , , 2 kommenttia

Juttelin toissapäivänä pitkän tovin yhden lehtorimme kanssa. Juttu lähti liikkeelle asiantuntijuuden jakamisesta somessa ja kiemurteli koulun brändäyksen ja oman maineen kasvattamisen kautta pohdintaan arkailusta ja tyrkyttämisestä.

Asiantuntija on asian tuntija

Olimme täysin yksimielisiä siitä, että kaiken maineenrakennuksen lähtökohtana on ihmisen osaaminen. Oma ala ja ammatti pitää osata – valelehtoreille ei liikene ymmärrystä. Kun hallitsee alansa, voi huoletta tuottaa ja laittaa jakoon vaikka

  • oppimateriaalia
  • uutta tietoa ja tutkimusta
  • omia näkökulmia
  • keskustelunavauksia
  • yhteenvetoja kentän aiheista.

Omista mieltymyksistä ja osaamisista riippuu, piirtääkö kuvia, kirjoittaako tekstejä, suoltaako kalvoja, kuvaako videoita tai tekeekö muuta. Tässä on turhaa olla arka ja liian kriittinen itseään kohtaan: kyse ei ole esittäjästä vaan aihesisällöstä!

Omaa aihettansa ja alaansa esille tuodessaan tuo kuitenkin esille myös itseään ja työnantajaansa. Tässä taas ei kannata olla tyrkky tai laskea rimaa liian matalalle: kyse on omasta maineesta!

Kaikkea ei kannata jakaa

Keskustelimme avoimista oppimateriaaleista. Tulimme siihen tulokseen, että mikään materiaali itsessään ei ole opettajan tai organisaation kalleinta pääomaa tai liikesalaisuuden luokkaa. Avoin oppimateriaali voi lisätä asiantuntijan mainetta ja toimia houkuttimena kouluun, mutta varsinainen lisäarvo syntyy, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat koulun piirissä. (Pardon my French.) Suomeksi: Laadukkaalla julkisella opetusmateriaalilla voi saada hakijoita kiinnostumaan koulutuksesta, mutta oppiminen tapahtuu esim. tavoitteellisilla tehtävillä ja henkilökohtaisella ohjauksella. Nämä ovat erottavia tekijöitä ja osa koulun kilpailuetua. (Pardon my French.)

Työkaveri: näin menet Twitteriin

By Kategoriassa identiteetti, sisällöntuotanto, sosiaalinen media, työelämä, työkalut, verkkopalvelut Jätä kommentti
  1. Mieti, miksi menet Twitteriin: aiotko hakea tietoa, seurata oman alasi tapahtumia, kasvattaa omaa mainettasi asiantuntijana, jakaa osaamistasi muille, edistää firman brändiä, päästä ilmiöstä perille, ihan muuten vaan olla läsnä vai mikä on tarkoituksesi.
  2. Rekisteröidy palveluun. Valitse käyttäjänimi tarkoituksesi mukaan.
  3. Vaihda oletuskuva. Munapäita on maailmassa liikaa.
  4. Kirjoita itsestäsi kuvausteksti, jossa tiivistät olennaisen itsestäsi ja olostasi Twitterissä.
  5. Hae seurattavia. Käytä #-tunnistehakua ja suosituksia sekä tutki löytämiesi käyttäjien seurattavia ja listoja.
  6. Tarkkaile seurattaviesi piiriä ja yleensäkin käyttäytymistä Twitterissä. Katso, mitä Zentolla ja Sometekillä on sanottavaa.
  7. Ala tuitata. Hyvä sisältö on kuranttia, kiinnostavaa ja kantaaottavaa. Jokaisella asiantuntijalla on työstään 140 merkin verran sanottavaa vähintään joka toinen päivä.
  8. Oman tuittituotannon lisäksi kulttuuriin kuuluu ritvaus (RT eli re-tweet) ja ehdottomasti keskustelu ja kommentointi.
  9. Ole läsnä riittävästi. Valitse itsellesi sopiva ja tarkoitusta palveleva Twitter-aika. (Lapsillakin on ruutuaika.)
  10. Ole oma itsesi positiivisella tavalla. Munapäitä on maailmassa liikaa.

Säde Sonckin brändäysresepti: ole hyvä, oma itsesi

By Kategoriassa identiteetti Avainsanat , , , Jätä kommentti

Yrittäjä Säde Sonck kävi kertomassa omasta urastaan ja sen rakennuspalikoista HAMKin liiketalouden opiskelijoille.

Kun tekeminen on aitoa, brändiä on helppo rakentaa

Sonckin mukaan yrittäjyyden pohjalla on oman kiinnostuksen kohteen löytäminen sekä usko itseensä ja omaan tekemiseensä. Tuotteen tai palvelun on oltava kunnossa eli perusta pitää olla mietitty ja testattu. Brändäyksessä tuotteen taakse ei kuitenkaan saa piiloutua: yrittäjä on itse liikkeensä imago.

Tuoreen yrittäjän askeleet brändiin ovat:

  1. Uskalla enemmän.
  2. Älä pelkää kilpailua.
  3. Hanki erikoisosaamista.

Uskallus merkitsee sitä, että on rohkeutta tehdä valintoja ja keskittyä siihen, missä haluaa olla vielä parempi. Uskallus on myös joukosta erottumista: Sonck tekee itse tatuointeja, mutta hänen omalla ihollaan ei ole ensimmäistäkään kuvaa.

Kun ei pelkää kilpailua, haluaa jakaa osaamistaan. Sonck on itse ryhtynyt kouluttamaan tatuioijia, joista tulee hänen kilpailijoitaan, mutta uskoo tämän vain lisäävän alan elinvoimaisuutta ja laadukkuutta.

Kun on kiinnostavalla alalla ja tekee kivaa työtä, haluaa kehittää myös itseään. Erikoistuminen todennäköisesti vaatii myös voimien keskittämistä: Säde Sonck on itse aikanaan pyörittänyt samaan aikaan jäätelökahvilaa, tanssikoulua ja tatuointiliikettä, mutta todennut, että liika itsensä hajottaminen ei ollut toimiva ratkaisu.

Yksinkertainen juttu: ole hyvä, usko itseesi, tee rohkeasti ja jaa osaamistasi muille.

**

Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinnan yrittäjät ja Hämeen kauppakamari järjestävät yhteistyössä kaikille avoimen tuoreille yrittäjille suunnatun aamukahvisarjan syksyn ja ensi kevään aikana. Paikan päällä on kokeneita yrittäjiä kertomassa omia yritystarinoitaan ja kokemuksiaan erilaisista teemoista. Tilaisuudet lähetetään verkkoon, ja tallenteet ovat jälkikäteenkin katsottavissa.

 

 

Twitterin ABCD asiantuntijalle

By Kategoriassa identiteetti, koulutus, sosiaalinen media Avainsanat 1 kommentti

A) Seuraa ja opi:
Kun joka tapauksessa seuraat omaa ammattialaasi ja sen guruja, voit tehdä sitä myös Twitterissä. Etsi oman alasi asiantuntijoita (@ eli käyttäjäprofiili) Twitterissä ja tutustu myös heidän seuraamiinsa henkilöihin tai tekemiinsä listoihin. Jo muutama twiittaus kertoo, onko henkilö seuraamisen arvoinen. Saat rakennettua pinnan, jota pitkin pääset hyppelemään eteenpäin uusiin kiinnostaviin aiheisiin ja ihmisiin.

B) Jaa ja kuratoi: 
Helppo tapa päästä twiittivirtaan mukaan on jakaa toisten tuottamaa sisältöä. Hyvä ihminen ei kuitenkaan jaa (RT eli retweet) kaikkea kritiikittömästi vaan suodattaa, kerää ja kokoaa (eli kuratoi) tarjonnasta oikeat helmet ja jakelee ne eteenpäin omille piireilleen. Oma lisäys sisältöön asemoi asiantuntijana ja tuo uutta kulmaa asiaan.

C) Kommentoi ja keskustele:
Omille kavereille jakaminen ja puhuminen on hyvä alku, mutta verkoston rakentaminen edellyttää avoimuutta ja tuntemattomiin tutustumista. Twitterkulttuuriin kuuluvat kommentointi ja keskustelu, joilla alkuperäiseen aiheeseen tuodaan uusia näkökulmia tai hiotaan pois pahimpia särmiä. Rajallinen merkkimäärä pakottaa tiivistämään ja miettimään, mikä ei tietotulvassa ole ollenkaan huono asia.

D) Tuota ja markkinoi:
Twitterissä ei kukaan ole minkään asian ainoa jälleenmyyjä eikä Twitterissä ole yksinoikeuksia sisältöihin. Tuota itse mahtimateriaalia säännöllisesti ja riittävästi, niin olet ensimmäisenä asian äärellä ja saat puhua gurun äänellä. Jos et ole vielä gurun asemassa, muista myös markkinoida eli hyödynnä verkostoasi viestinviejänäsi.

Olen mukana DCL-konferenssin oheisohjelmassa 7.-8.11.2013 opastamassa Twitterin käyttöön. Nähdäänkö? (Seuraa ainakin #dcl2013-twiittejä.)

Kiitos tämän postauksen inspiraatiosta menee Olanderill’ eli @olanderil.

Arvostettu professio vai somesekoilua?

By Kategoriassa identiteetti, sosiaalinen media Avainsanat , , , , , Jätä kommentti

Pidimme viime viikolla Sulosen Hanna-Kaisan kanssa kanssa mobiilikesäkoulussa kaksi päivää leiripistettä aiheesta verkkoidentiteetti ja opettajan työ. Keskiviikon ja torstain aikana meillä kävi yhdeksän eri ryhmää, joiden kanssa keskustelimme somesta opettajan työssä ja julkisesta näkymisestä persoonana ja/tai roolina. Suurin osa sessioistamme oli rauhallista konsensusta ja yhteisen näkemyksen rakentamista, mutta parissa ryhmässä käytiin myös kiivasta keskustelua sosiaalisen median merkityksestä opettajan ammattissa ja sen käytännön toteuttamisessa.

Nämä kriittiset puheenvuorot olivat todella mielenkiintoisia ja aiheuttivat lisää keskustelua: Onko opettajan ammatti niin arvostettu professio, että se ei salli menoa ”someen sekoilemaan”?

Hanna-Kaisa eli Hanzus on opettaja, paljasjalkajuoksija ja paljon muuta. Hän on valinnut sosiaalisen median osaksi professionaalista palettiaan: – Ilman somea olisin ulkona monesta hyödyllisestä ja järkevästä verkostosta. En ajattele, että edustan sosiaalisessa mediassa itseäni nimenomaan opettajana. Satun vain tekemään sellaista työtä. Muutenkin tuntuu siltä, että oma opettajaidentiteettini on paljon liberaalimpi kuin monen muun opettajan. Ehkä siksi voin sallia itselleni “somesekoilun”. Minulle somen käyttö tarkoittaa työkeskustelun ja verkostoitumisen lisäksi myös keskustelua harrastuksista, mielenkiinnon kohteista tai muusta ihanmistävain.

Niin: voiko opettaja tehdä ihanmitävain niin, että siitä jää jälki?

Mobiilikesäkoulu: osallistujat määräävät tahdin ja suunnan

By Kategoriassa identiteetti, koulutus, mobiili, sosiaalinen media, verkkopalvelut Avainsanat , , , , , , 2 kommenttia

Mobiilikesäkoulun ensimmäinen päivä on takana. Olin Mustialan puistossa leiripaikka 6:ssa keskustelemassa verkkoidentiteetistä yhdessä Hanna-Kaisa Sulosen ja Jaana Nuuttilan kanssa. Samassa teltassa sadetta pitivät myös Agropit-osuuskunnan Sanna Lahtinen ja matkatoimisto Somen Pauliina Mäkelä.

Pisteellä kävi kolme ryhmää. Ensimmäinen sessio pidettiin englanniksi, sillä siihen ryhmään oli koottu mobiilikesäkoulun ulkomaiset vaihtarit. Keskustelu oman online-identiteetin rakentamisesta oli vilkasta, ja kokemuksia jaettiin innolla. Samat somekysymykset pätevät niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: kuka olla, miten olla, missä olla, miksi olla? Tässä ryhmässä vain osa pääsi tehtävään saakka, kun kännykkäliittymän datamaksut pelottivat eikä wlan kuulunut riittävän hyvin sujuvaan työntekoon. Toinen porukka olivat tekniikkapainotteiset  osallistujat, ja heidän kanssaan päästiin harjoituksessa paljon pidemmälle – laitteet kun olivat viimeisen päälle!

Kolmannessa porukassa pohdinta keskittyi somen syvimpään: mistä jää paitsi, jos siellä ei ole? Pauliina Mäkelä totesi, ettei voi enää verrata aikaan ennen somea, sillä se on niin olennainen osa jokapäiväistä elämää. Some ei ole paikka, jonne mennään tekemään somejuttuja, vaan se on tapa olla yhteydessä ja tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi. Käytännnön esimerkiksi somehyödystä Pauliina antoi ilmaisen Whatsapp-sovelluksen, jolla heidän perheensä on korvannut maksulliset tekstiviestit. Some voi siis säästää aikaa, vaivaa ja rahaa ja hoitaa sen, mitä joka tapauksessa pitää tehdä.

Oli kiva taas kerran todeta, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta vain puoliksi. Jokainen sessio muodostuu erilaiseksi riippuen siitä, millaisia osallistujia ryhmässä on, millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja porukassa kohtaa ja millaiseksi dynamiikka kunkin aiheen ja tilanteen kohdalla muodostuu.