Vaaleanpunainen vaanii

Likka on viiden vanha eikä sillä vielä ole vakavaa vaaleanpunaisen himoa. Käyttää kyllämielellään serkkutytöiltä saatuja vaatteita, mutta kulkee myös velipojan vanhoissa vetimissä.

Olen kauhulla odottanut, koska tarhan Pink Club ottaa jäsenikseen vain todellisia tyttöjä, joilla ei ole veljen vanhoja verkkareita – eli koska tulee hetki, jolloin vain vaaleanpunaiset vaatteet käyvät? Toistaiseksi lapsi itse ei ole kovin ponnekkaasti halunnut nimenomaan ja ainoastaan prinsessavetimiä, vaikka juhliin (ainakin suuriin) mekko ylle laitetaankin.

Olen yrittänyt tarkoituksella olla ostamatta nimenomaan ”tyttöjen vaatteita”, mutta kaupan tarjonta on yksipuolista. Tytöille on tarjolla pinkkiä ja lilaa, pojille vihreää ja sinistä. Tytöillä on koristeena kukkia ja sydämiä, pojilla autoja ja supersankareita.

Viimeksi ilahduin, kun löytyi limenvihreä/ruskea ulkoilupuku. Vasta kotona huomasin, että takissa oli piiloviesti markkinamiehiltä: ”We love shopping, style and fashion.”

Tai mikä piiloviesti se oli, kun se komeilee takin rintamuksessa ja toisessa taskunsuussa?

(Toisaalta. Mikä minä olen valittamaan: ostinhan kerran vaaleanpunaisen talvihaalarin – kun halvalla sain.)

 

Oletko, miltä näytät?

Yksi Aslak-kuntoutuksen rehellisimmistä hetkistä (UKK-kävelytestin lisäksi) oli minäkuvan pohdinta ryhmässä.

Pöytään levitettiin nivaska kortteja, joissa oli eri adjektiiveja. Saimme valita ja jakaa kortteja toisillemme, minkä jälkeen voimme keskustellen myös perustella valintojamme. Korttien adjektiivit olivat vain positiivisia: epäsosiaaliseksi tiukkapipoksi ei ketään toista voinut nimittää vaan ihmisestä kaivettiin esiin positiivisia ominaisuuksia. Korttien saaja puolestaan saattoi kommentoida, oliko oma maine saatujen mainesanojen mukainen.

Tunnistimme itsemme ja toisemme varsin hyvin, mutta harjoitus antoi aihetta miettiä, millaisia piirteitä ja missäkin piireissä itse kukin tuo esiin. Mehän olimme kuntoutuksessa yksityishenkilöinä ja vapaa-ajallamme emmekä ennen kurssin alkua kaikki tunteneet toisiamme: meillä ei siis ollut työroolia päällämme eikä ennakkokäsityksiä toisista osallistujista.

Harjoitus tarjosi mahdollisuuden katsoa itseään toisten silmin ja miettiä vaikutelmaa, jonka itsestään oli periaatteessa vieraille ihmisille antanut. Peiliin on varmasti hyvä katsoa jatkossakin.

Kastettu: Lumi ja Pyry

Oli eilen taas Hesarissa paljon kastettuja – ja tähän talveen sopivasti myös Lunta. Lumi on kaunis sana, mutta vierastan sitä nimenä: tämän ikäiselle ihmisen nimiä ovat Mari ja Sari ja Jari ja Kari. Merkillistä hienostelua ovat mielestäni Kekiliat ja Pellat.

Ihmettelen itsekin ahdasmielisyyttäni tässä asiassa. Miksi ihmeessä en olisi voinut laittaa lapsilleni nimeksi Lumi ja Pyry?

Siksi, että niidenkin sukunimi on Linko.

Lotta Lingosta tuli myös Viestintälotta

Olen blogannut jokusen vuoden. Ensimmäisen blogini perustin työnantajan suljetulle alustalle, ja sen kuihduttua siirsin sisältöjä niin ikään työnantajan tarjoamaan wikiblogiin. Yritin pitää yllä keskustelukulttuuria, mutta vääränlaisessa paikassa se oli varsin vaikeaa.

Yhden opiskelurupeaman aikana perustin oman blogin Bloggeriin ja pidin opintopäiväkirjaani siinä palvelussa. Se oli niin helppoa, että aloin tuottaa myös muuta sisältöä samaan osoitteeseen. Ennen pitkää minulla oli kirjava kokoelma postauksia aina verkkopalvelun käyttäjäpersoonan kuvauksesta puhkikuluneiden teepaitojen hyötykäyttökuviin. Tunnisteet eivät paljon tässä kaaoksessa auttaneet! Totesin, että samalla blogilla on mahdotonta osallistua oman alan keskusteluun, kirjoittaa auki työprosessejaan, rakentaa palvelevaa verkkopresenssiä sekä pitää arkista päiväkirjaa itselleen ja läheisilleen. Aika ilmeistä, kun sen näin jälkikäteen kirjoittaa.

Viestintälotta WordPressissä, muonituslotta muualla

Päätin tehdä selvän eron omaminän ja työminän välille. Syntyi Viestintälotta, joka perusti bloginsa WordPressiin, sujuttautui Slideshareen, huutelee Lotta Lingon takaaTwitterissä, piirtelee Preziin ja kaikilla näillä sisällöillään mukana LinkedInissä.  Lotta Linko puolestaan pitää Bloggerissa päiväkirjaa, jonka ovi on auki kymmenkunnalle kävijälle ja on Facebookissa kaveri niin ystävien kuin kollegoiden kanssa.

Omaminä on sama kuin työminä, mutta me puhumme eri asioista eri ihmisille. Kahdella eri nimellä annan eri näkökulmia itseeni ja toimintaani: eri puolet minusta kiinnostavat eri ihmisiä. Kahden nimen käyttö on käytännössä helppoa, ja kun ne voi monessa palvelussa yhdistää Viestintälotta Lotta Lingoksi, erehtymisen vaara ei vastapuolellakaan pitäisi olla.

Lue lisää

Itselle on ollut opettavaista kuvata omaa kehitystään yksityisestä yleiseen ja taas takaisin privaatin puolelle. Aallon ja Uusitalon ’Löydy’-kirjan 360 asteen verkkoidentiteetti tarjosi valmiin kuvan sille, mitä olin mielessäni pähkäillyt. Sen pohjalta olen kuvannut verkkoidentiteettiäni Prezissä. Blogia WordPressiin perustaessani kerroin persoonani jakamisesta.

DCL2010: Ihminen on ihmiselle verkossa

Perinteinen organisaatioviestintä uskoo yhteen totuuteen ja siitä kertomiseen valituilla sanoilla, valituilla tavoilla, valituissa kanavissa ja valittujen tahojen toimesta. Perinteisen ajattelun mukaan organisaatio pystyy hallitsemaan prosessia, sisältöjä ja tulemia. Sosiaalinen media on muuttanut tämän: totuus on neuvotteluprosessi, johon voi osallistua kuka tahansa.

Prosessiin myös osallistutaan eri tavalla kuin ennen. Kaikille sama standarditieto ei riitä, vaan rinnalle vaaditaan henkilö- ja tilannekohtaista sisältöä. Perinteinen organisaatiopuhe ei täytä ’kuluttajan’ uudenlaisia odotuksia – eikä sen paremmin tuottajankaan.

Vanhana tiedottajana olen iloinen sosiaalisesta mediasta: se

  • tarjoaa organisaation edustajalle mahdollisuuden olla ihmisenä ihmisten joukossa ja
  • mahdollistaa ihmisen puhumisen toiselle ihmiselle.

Inspiraation lähde Karoliina Luoto: Tulevaisuutemme verkossa -alustus DCL 2010 -konferenssissa 2.11.2010

Taikanappi tuo sisällöt Bloggerista WordPressiin

Olen blogannut jonkin aikaa osoitteessa lottalinko.blogspot.com. Taannoin perustin blogini yhteen opintokokonaisuuteeni liittyen, ja Googlen palvelu oli tilinomistajan vaivatonta ottaa käyttöön.

Blogin ongelmaksi/ominaisuudeksi muodostui kuitenkin se, että sisällöt olivat kaikkea mitä minä itsekin: Lotta Lingon loistoidea lahon kannon hyödyntämisestä skumppalasitelineenä; Lotta Lingon kriittinen kannanotto kirjoitusvirheelliseen esitteeseen; Lotta Lingon ylistys sovitusnukkeen kuuluvasta helmanmerkkaajasta; Lotta Lingon seikkaperäinen selitys organisaationsa verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuriksi… Kaikesta kaikille tarkoittaa myös ei kenellekään mitään, vaikka kuinka luokittelisi ja asiasanoittaisi.

Eikä siinä vielä kaikki

Oman blogini lisäksi julkaisin joitain kirjoituksia erään koulutustilaisuuden blogissa (avomobiilit.blogspot.com) ja oman yksikköni yhteisessä blogissa (hamktiedotus.blogspot.com). Kirjoitan myös aivan tuoreeseen tiimiblogiin (verkottuen.blogspot.com). – Sanoinko jo jotain Googlen palvelujen koukuttavuudesta? – Lisäksi minulla oli oma ’blogi’ organisaationi wikialustalla.

Perustin myös WordPress-blogin.  Halusin Bloggerin lisäksi testata toistakin vaihtoehtoa ja ennen kaikkea luoda omannäköiseni viestintään ja ammattiini liittyvän kokonaisuuden.

Varaslähtö

WordPressissä on olemassa Taikanappi, jota painamalla voi tuoda valitusta Blogger-blogista kaikki kirjoitukset (kirjoittajasta riippumatta) kategorioineen. Tuotujen kirjoitusten julkaisupäiväkin säilyy alkuperäisenä. Hillitsin napin ylenpalttista painamista, sillä tavoitteeni ei ollut tuoda kaikkea sisältöä uudelle alustalle vaan valita eri blogeista samaan aihepiiriin kuuluvia omia sisältöjäni järkeväksi kokonaisuudeksi.

WordPressin työkalut tuntuivat todella runsailta. En Bloggerissa ole kaivannut yhtään enempää kuin mitä siellä oletuksena on, mutta nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Ensi-istumalta nappasin uuteen blogiini kategoria- ja asiasanapilvet ja tein eri lähteistä tuomiini juttuihin uusia määrityksiä. WordPressin ohjausnäkymässä yleiskuvan saaminen ja massatoimien tekeminen on helppoa – tosin juttujakaan ei ole vielä kuin kourallinen.

Muonituslotasta viestintälotta

Alustavaihdoksen lisäksi tein toisenkin muutoksen blogiin: en perustanut Wordpress-blogiani nimellä Lotta Linko vaan Viestintälotta. Haluan ennen kaikkea helpottaa lukijoiden taakkaa ja tarjota sisällön oleellisesta osoitteesta. Oletukseni on, että kollegaa kiinnostaa viestintälotta eli esim. verkkopalvelumme metatietojen merkitseminen. Sukulaiseni puolestaan haluavat nähdä kuvan ja lukea reseptin Lotta Lingon säilömistä paprikoista.

Perustin uuden blogin yhteydessä myös @viestintalotta-käyttäjän Twitteriin. Aika näyttää, kuinka jakautunut persoonallisuus minusta tulee.