Pidin webinaarin ”saavutettavasta sisällöntuotannosta” eli saavutettavan verkkotekstin kirjoittamisesta. Tallensin webinaarin myöhempää käyttöä varten. Tiesin, että tallenteeseen piti lisätä vielä tekstitys, jotta se olisi saavutettava, ja puhuin erittäin hitaasti ja selkeästi niin, että tekstitys saataisiin automaattisesti mukaan ääninauhasta.

Näin luulin, kunnes aloin editoida tallenteeseen tekstitystä.

Puheentunnistus toimi pääosin hyvin. Esityksessä oli vain muutamia yksittäisia sanoja, joita kone oli tulkinnut toisin kuin mitä itse olin tarkoittanut. Suurin ongelma minulle oli se, että puhekieli näyttää kirjoitettuna todella oudolta – juuri siltä, miten se ihmisen suusta ulos pullahtaa. Sönköti tönköti.

Huomasin tekstitetystä puheestani erittäin korostuneesti seuraavat asiat:

• täytesanat
• toiston
• anakoluuttiset virkkeet
• väärät verbimuodot
• nielaistut sanaloput

Täytesanoja oli ääntelemisestäni varmaan kolmasosa. Ja, no, siis, tota, se ja eli toistuivat reippaasti koko esitykseni läpi. No niin.

Ääntä kuunnellessani huomasin, kuinka paljon toistin sanoja. Lausuin siis saman sanan kahteen kertaan, mitä en ollut ollenkaan pannut merkille koneen ääressä yksin puhuessani. Kirjoitettuina tuplasanat näyttivät todella hölmöiltä hölmöiltä.

Käytin todella pitkiä virkkeitä, joissa oli enemmän kuin yksi päälause ja yksi sivulause. Niissä oli kumpiakin useampia! Ei ihme, että virkkeen lopussa en tahtonut oikein muistaa, kuinka olin sen aloittanut, kun kerran ajatus ehti karata sen pitkällisen jaarittelun aikana, kun puhuin esityksessä vapaasti diasetin luetelmia viittellisesti muistin tukena käyttäen, ja mieleen tuli koko ajan muutakin asiaa vähän aiheeseen liittyen varmuuden vuoksi koetin lisätä puheeseeni aineksia.

Puhekielessä ”me mennään” on luonnollinen ilmaisu. Tekstissä se näyttää huonolta. Minulla olikin aika savotta, kun aloin korjata yksiköitä monikoiksi tarvittavissa paikoin. Tällaistahan me ei haluta!

Vaikka koetin artikuloida selvästi kuin Juha Jokinen, tulin näköjään nielaisseeksi sanojen loppuja. Puuttuvia äänteitä sainkin käydä lisäämäässä teksti sekaa alus loppuu.

Olipa opettavainen kokemus. Seuraavalla kerralla pidän webinaarin webinaarina ja teen käsikirjoitetun tallenteen ihan omana projektinaan – säästyy aikaa sekä minulta että tallenteen katsojilta!

P.S. Onneksi esityksessä ei ollut kovinkaan paljon järjestyslukuja, paitsi kuusitoistannessa diassa.