Sähköpöydän ylistys

Jokainen toimistotyöläinen tietää, millaista on könöttää pöydän ääressä koko päivä. Jokunen toimistotyöläinen jatkaa samaa vielä kotona: vastailee sähköposteihin, viimeistelee kesken jääneitä tehtäviä ja valmistautuu seuraavaan päivään. Hölmö mikä hölmö.

Tällä hölmöllä on onneksi työpaikalla sähköpöytä ja kaksi erilaista tuolia eli päivän aikana säädän korkeutta ja vaihdan asentoa useamman kerran. Keväällä päätin parantaa myös kotikonttorin ergonomiaa ja ostin sinnekin sähköpöydän. Etäpäivät muuttuivat kertaheitolla ergonomisemmiksi, joskin kahvinkeittimelle ja jääkaapille on pidempi matka kuin keittiön pöydän äärestä.

Sähköpöytä olisi loistava valinta vaikka yksiön ainoaksi pöydäksi. Sitä voisi käyttää kirjoituspöytänä, ruokapöytänä ja työtasona vain napin painalluksella. Olisipa näitä ollut tarjolla, kun aikoinani asuin ahtaissa vuokrakämpissä ja kalusteet kulkivat osoitteesta toiseen! Tosin silloin tuskin olisi ollut tällaiseen varaa – lähin Ikeakin sijaitsi Tukholmassa.

Luepa myös Tuija Riekkisen ajatuksia etätyöstä. Hän laventaa erinomaisesti käsitettä satunnaisesti kotoa käsin työskentelevästä äidistä oikeasti ajasta  tai paikasta riippumattomaan tekemiseen.

En tee etätöitä – olen mobiili

Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää. Muutaman läheisen etäkollegan kanssa haluamme sanoutua irti koko etätyön käsitteestä: me emme tee etätyötä vaan me teemme työtä.

Etätyö terminä viittaa ajatukseen, että on yksi päätyöpaikka, jossa työt tehdään. Etätyö on tässä ajatuksessa se toinen paikka, jossa tarvittaessa suoritetaan samoja tehtäviä samalla tavalla kuin päätyöpaikassa. Kyse on mielestäni muustakin.

Mobiililaitteet ja uusi toimintatapa vapauttavat meidät tekemään työtä muuallakin kuin konttorissa ja muulloinkin kuin kahdeksan ja kuudentoista välillä. Tämä ei ole perheeltä pois tai 24/7. Mobiilityö on sitä, että hommat hoidetaan tavoitteiden mukaan tarkoituksenmukaisimmin ajasta tai paikasta riippumatta.

Jotta saan tehtyä asioita

  • niin kuin itse haluan
  • niin kuin elämäntilanteessani on mahdollista
  • niin kuin niille passaa, joiden kanssa työtäni teen
  • niin kuin työnantajani olettaa

olen ainakin osan ajastani mobiili. Käytännössä tämä tarkoittaa läsnäoloa usein kyökistä käsin: kotona olen kiinni verkossa ja verkoissa aivan samalla tavalla kuin konttorissa.

Minulle kyse on saavutettavuudesta: olen käytettävissä, saan muihin yhteyden, pääsen tietoihin ja palveluihin, pystyn tuottamaan ja jakamaan – siitä minun työssäni on kyse.

Etänä on läsnä

Olen ollut kaksi päivää kotikonttorissa kurkkukipuisen ja kuumeisen lapsen kanssa. Ja kyllä olen saanut paljon aikaan ilman työpaikan sosiaalista ympäristöä: kukaan ei ole hypännyt huoneeni ovelle kysymään neuvoa, kukaan ei ole käskenyt kahville, lounas kestää viisi minuttia ilman seuraa ja ’mediaseurantaa’, käytävällä kulkijoille ei tule huudeltua – sen sijaan olen keskittynyt vain asiaan eli skypettämiseen ja kirjoittamiseen.

Skypellä on kuin olisi läsnä: voin puhua ja kirjoittaa samaan aikaan, voin jakaa ja avata linkkejä, voin laittaa lauseitani näytille ja saada välittömät korjaukset paluupostissa – vaikka hymiöillä vahvistettuina.

Tänään työstimme yhtä tiedotetta nelikätisesti: esimieheni oli fyysisesti työpaikalla, jonne ilmoitettiin auditoinnin virallisista tuloksista puhelimitse. Esimies kuunteli toisella korvalla väliaikatietoja ja viilasi suomenkielisen tiedotteen sanamuotoja, minä sain Skypeen valmiita lauseita, joita käänsin englanniksi. Lauseet ja kappaleet siirtyivät Skypen chatissa, ja pian meillä oli yhteisymmärrys kokonaisuudesta. Valmiin tiedotteen jakelimme sitten sovitulla työnjaolla: toinen lähetti sähköpostia, toinen tuotti tekstin verkkopalveluihin.

Välimatkalla ei ollut väliä, lopputulos saatiin aikaan todella tehokkaasti ja vain yhteen asiaan keskittyen.

P.S. Jaa mitäkö tiedotimme? HAMKin laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin tulokset ilmoitettiin tänään, ja me saimme parhaan kokonaisarvion eli ’edistyneen’. Se oli Suomessa korkeakoulujen ensimmäinen, joten ((party)). (Skypessä olisi tähänkin hymiö.)