Sähköpöydän ylistys

Jokainen toimistotyöläinen tietää, millaista on könöttää pöydän ääressä koko päivä. Jokunen toimistotyöläinen jatkaa samaa vielä kotona: vastailee sähköposteihin, viimeistelee kesken jääneitä tehtäviä ja valmistautuu seuraavaan päivään. Hölmö mikä hölmö.

Tällä hölmöllä on onneksi työpaikalla sähköpöytä ja kaksi erilaista tuolia eli päivän aikana säädän korkeutta ja vaihdan asentoa useamman kerran. Keväällä päätin parantaa myös kotikonttorin ergonomiaa ja ostin sinnekin sähköpöydän. Etäpäivät muuttuivat kertaheitolla ergonomisemmiksi, joskin kahvinkeittimelle ja jääkaapille on pidempi matka kuin keittiön pöydän äärestä.

Sähköpöytä olisi loistava valinta vaikka yksiön ainoaksi pöydäksi. Sitä voisi käyttää kirjoituspöytänä, ruokapöytänä ja työtasona vain napin painalluksella. Olisipa näitä ollut tarjolla, kun aikoinani asuin ahtaissa vuokrakämpissä ja kalusteet kulkivat osoitteesta toiseen! Tosin silloin tuskin olisi ollut tällaiseen varaa – lähin Ikeakin sijaitsi Tukholmassa.

Luepa myös Tuija Riekkisen ajatuksia etätyöstä. Hän laventaa erinomaisesti käsitettä satunnaisesti kotoa käsin työskentelevästä äidistä oikeasti ajasta  tai paikasta riippumattomaan tekemiseen.

Kolme askelta työhuoneen ergonomiaan

Olin viikon pois työpaikalta. Tänä aikana osastomme muutti rakennuksen toiseen siipeen. Palatessani vanha huone oli tyhjennetty ja tavarat kannettu uuteen kämppään – kiitos, kollegat! Kalusteita ei kuitenkaan ollut vielä sijoitettu kovin tarkoituksenmukaisesti, saati sitten ergonomisesti.

Lisäksi huoneesta puuttui työpöytä, mutta olihan ikkunalauta ja käytävän seisoskelupöytä. Pääasia oli, että verkko toimi ja tökkeleistä tuli sähköä – kiitos, tietohallinto! Aamupäivän tein töitä seisten, iltapäivän istuin ikkunalla.

Seuraavana päivänä huoneessa olivat jo asianmukaiset kalusteet asianmukaisilla paikoillaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.