Face pois

Muistin nikottelu HTC Wildfiressä jatkuu. On todella harmillista, että sovelluksia ei pysty siirtämään sisäisestä muistista muistikortille! Tänä aamuna tutkin taas kerran, mistä kiikastaa eli mikä sovellus syö eniten tilaa, ja erikseen asentamani FB-päivitys oli omaa luokkaansa: se haukkasi muistista vajaat 30 Mt, kun muut pyörivät korkeintaan kymmenesosassa! Poistin päivityksen ja jätin tilalle vain tehdasasetuksen asennuksen (n. 2 Mt). Nyt mahtuu luuriin taas uusia sovelluksia.

Tämä on hamsterille ja varmuuden vuoksi -ihmiselle vaikea paikka. Olisi mukavaa, että kaikki kerran hankittu olisi heti saatavissa, kun tarve ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti taas tullee eteen. Vai olisiko aika ajatella uusiksi?

Kakkua ei voi syödä ja säästää

Rajallinen talletusmuisti saa ensin hermostumaan, mutta se on toisaalta hyväkin asia. Kun puhelimeen saa kerrallaan ehkä kymmenen sovellusta, on pakko tehdä valintoja. Jostain on pakko luopua, jotta voi saada jotain tilalle. On ihan terveellistä, että aika ajoin joutuu arvioimaan omaa toimintaansa ja siihen käyttämiään työkaluja, varsinkin kun ne muuttuvat jatkuvasti. Seuraavan harkinnan paikka on todennäköisesti kuvasovellukset: tarvitsenko todellakin Flickriä, Pinterestiä ja Instagramia vai voinko korvata jollain jotain? Ja jotta voin tehdä valintoja sovellusten välillä, pitää katsoa prosesseja (omia, ei laitteen!). Ja jotta voin arvioida toimintatapoja, on palautettava mieleen, mitä olen kulloinkin tekemässä. Ja siihen pääsee vastaamalla kysymykseen Miksi toimin näin. Mitä koetan saada aikaan?

Nyt on taas fokus kirkas.

P.S. Sienioppaan lataan sitten syksymmällä taas aktiivikäyttöön, nyt se saa odotella sateita Play-kaupassa.

HTC Wildfiren muisti loppuu kesken

Tähän saakka olen ollut äärimmäisen tyytyväinen HTC Wildfire -puhelimeeni, jonka hankin edellisen tilalle puoli vuotta sitten. (Vastako siitä on puoli vuotta?) Käyttöönotto oli äärimmäisen helppoa ja laite on toiminut peruskäytössäni todella luotettavasti.

Nyt tuli raja vastaan – muistin nimittäin. Olen taas ensi viikolla Mobiilikesäkoulussa, ja sitä leiriä varten on syytä olla luurissa sovellusta jos toistakin. Kävi ilmi, että Wildfiren ns. sisäinen muisti, jonne voi tallentaa ohjelmia, on rajallinen. Ongelma on siinä, että puhelin ei anna siirtää sovelluksia sisäisestä muistista ulkoiseen muistiin eli SD-kortille, jossa tilaa olisi gigagaupalla. Puhelin ei myöskään anna poistaa esiasennettuja sovelluksia. Käytännössä siis kännykässä voi olla noin kymmenen ladattua sovellusta, ja jos haluaa saada lisää, on ensin luovuttava jostain.

Ei ihme, että tämä malli maksoi verkkokaupassa noin satasen. Nyt näyttäisi olen samalla hinnalla Desire S, jossa on muistia kahdeksan kertaa enemmän… Näin tämä ekologinen tietoyhteiskunta pyörittää markkinatalouden rattaita?

P.S. Ratkaisin ongelman niin, että jaoimme puhuttavan ja näytettävän asian kollegoiden kanssa. Niillä on uudemmat puhelimet ja enemmän muistia. (Puhelimisssa.)

Asiakaspalvelua: Aina

Olen hämeenlinnalaisen Ainacomin asiakas. Vaihdoin taannoin puhelinliittymäni tänne eettisistä syistä eli paikallista elinkeinoelämää tukeakseni. En ole katunut kertaakaan.

Kun jotain asioitavaa tulee, voin soittaa palvelunumeroon, josta vastataan aina alle minuutissa. Jos haluan selvittää jotain kasvotusten, menen keskustan myymälään, jossa ei koskaan ole pitkiä jonoja. Ja olemassa on verkkopalvelukin, josta saa asetuksia nokialaisiin.

Verkkopalvelusta ei kuitenkaan saanut asetuksia HTC-puhelimeen. En viime viikolla saanut uudesta luuristani kotikonstein enkä puhelinpalvelun ohjein multimediaviestejä lähtemään. Liikkeessä Aku pyöritteli luuriani hetken aikaa ja piip piip – uusi viesti saapunut.

Otin sitten sen datapaketinkin takautuvasti käyttöön, kun Aku sitä suositteli yllätyslaskujen välttämiseksi.

Tiettyhän me hyvästä palvelusta maksammekin: meillä on puhelinliittymäni lisäksi Ainan kaapeli ja ohjelmakortti ja laaja laajakaista. Mutta niille rahoille saadaan myös vastiketta: palvelun lisäksi tuote ja prosessi ovat minun tarpeisiini nähden kunnossa.

(Ja kyllähän perinteet velvoittavat: isoäiti oli lähes koko ikänsä Hämeen Puhelimessa töissä.)