Avainsana-arkisto: google

Chromebook on pilviläppäri

By Kategoriassa työkalut, verkkopalvelut Avainsanat , , , 3 kommenttia

Vanha miniläppäri alkoi käydä toooooosi hitaaaaaaaaaaaksi. Olisin voinut tehdä taas kerran siivousta ja myös koettaa ehetystä ja uudelleenasennusta – jos olisin osannut/viitsinyt (yliviivaa tarpeeton).

Päätin ostaa uuden koneen, ensimmäistä kertaa elämässäni ihan itse. (Joo, tällä varmaan saisi pisteen ”En koskaan ole” -kisassa, mutta kotikäytössä olleet koneet on tähän saakka tulleet talouteen jotain muuta kautta: nyxältä, exältä, vaarilta, veljeltä, työpaikalta…)

Ensimmäisenä kysyin itseltäni, mihin tarkoitukseen konetta käytän. Vastasin itselleni: selaamiseen ja kirjoittamiseen. Tarvitsen

  • sähköpostia asioiden hoitamiseen
  • syötteenlukijan ’maailman’ asioiden seuraamiseen
  • paikan valokuvieni tallentamiseen ja jakamiseen
  • tekstinkäsittelyohjelman satunnaisten dokumenttien tuottamiseen
  • pääsyn blogeihini sisällöntuotantoon (anteeksi ruma sana)
  • asiointimahdollisuuden verkkopankkiin ja muihin virallisiin tai virattomiin palveluihin.

Kaiken tämän hoidan selaimella pilvipalveluissa, ja kaikista koneista löytyy selain. Valinta tapahtuikin siis fyysisten ominaisuuksien perusteella.

  1. Koneessa piti olla näppäimistö, sillä tabletilla tekstin tököttelu on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattava piina.
    Kävin kaupassa testailemassa näppäimistöllistä tablettia, mutta en tykännyt siitä yhtä paljon kuin aidosta näppäimistöstä. Onneksi näppistabletti maksaa paljon, joten oikeata valintatilannetta ei koskaan tullut.
  2. Koneessa piti olla verkkoyhteys sekä wlanin että 3G:n kautta.
    Yleensä olen kiinni lähimmässä langattomassa verkossa, mutta halusin varmistaa pääsyn palveluihin muuallakin kuin kotona. Halusin myös hyödyntää nettitikkuni, kun sellaisen kerran olin laajakaistani kylkeen hankkinut.
  3. Koneen piti olla helppo käyttää.
    Mua ei oikeasti kiinnosta, mitä kuorien sisällä on. Haluan aukaista kannen ja ruveta hommiin.
  4. Koneen piti olla riittävän kevyt ja näytön piti olla riittävän iso.
    Koska mulla on konttoristin lihakset ja keski-ikäisen silmät.
  5. Kone ei saanut olla liian kallis.
    Koska mulla on keski-ikäisen konttoristin palkka.

Google-palvelujen käyttäjänä päädyin Chromebookiin. Parin kuukauden käytön perusteella valinta oli oikea: avaan koneen ja jo viiden sekunnin päästä olen selaimen kautta palveluissa, joita käytän. Chromebook toimii mun käytössäni kuin muinaisen junan vessa: kansi auki ja sinne meni.

Siihenkin olen jo tottunut, että koneessa ole ole delete-näppäintä vaan sen paikalla on virtanappi. 🙂

Näin lataat videon YouTubeen suoraan Lumia 620:stä

By Kategoriassa mobiili, sisällöntuotanto, sosiaalinen media, työkalut Avainsanat , , , , , , , 2 kommenttia

Suunnittelemme isoa henkilöstökoulutusta mobiilikesäkoulun malliin. Aiomme panna porukan töihin ja saada ryhmät tekemään videoita aiheesta ”Kohti uutta”. Videot suunnitellaan, kuvataan ja julkaistaan käytössä olevillä kännyköillä noin tunnissa, minkä jälkeen ne vielä katsellaan ja arvoidaan yhdessä.

Tänään selvitimme käytännössä, miten peruspuhelimellamme, Lumia 620:llä, saa videon kuvattua ja ladattua suoraan YouTubeen. Minulla prosessi meni näin:

  1. Käytössä on oltava Google-tili, jotta saa käyttöönsä YouTube-kanavan.
  2. Puhelimeen on ladattava Kaupasta Google+ eli ilmainen G+-sovellus (FlooNetwork).
  3. Google+:aan on kirjauduttava käytössä olevalla puhelimella.
  4. Puhelimeen on ladattava YouTube HD -sovellus (Idea Creator Corp).
  5. YouTube HD -sovellukseen on kirjauduttava Google-tilillä, joka on puhelimessa aktiivisena.
  6. Kohdat 3 ja 5 pitää tehdä langattomassa verkossa, 3G:llä ensikirjautuminen ei toimi.
  7. Video kuvataan kännykän kameralla YouTube HD -sovelluksella, varustetaan tarvittavilla metatiedoilla ja ladataan omaan YouTube-kanavaan, jossa jo ollaan kirjautuneena.

Onko tiedossa vaihtoehtoisia tapoja tai sovelluksia?

Etäpäivä oli normipäivä

By Kategoriassa työkalut, verkkopalvelut Avainsanat , , , , , , , , , , Jätä kommentti

Kansallisena etätyöpäivänä en käynytkään työpaikalla, mutta sitä tuskin kukaan huomasi.

  • Avasin koneen ja käynnistelin päivän sähköposteilla, syötteillä, naamakirjalla, plussalla ja viserryksillä.
  • Kävin viemässä yhden lapsen tarhaan ja toisen kouluun. Keitin kahvit. Jatkoin surffailua eli oman ammattialani keskustelujen ja uutisten seuraamista.
  • Osallistuin kokoukseen Skypen kautta. Tunnin ja kolmen vartin aikana ehdin paitsi kuunnella keskustelua myös pitää yllä toista skypetystä äkillisestä tilanteesta.
  • Kokouksen jälkeen lepuutin korviani luurien paineelta ja aloin suunnitella paperille blogipostausta. Tein hahmotelmasta Google-dokumentin ja jaoin sen kolmelle kollegalle työstämistä ja kommentointia varten.
  • Aamukokouksen aikana ilmaantunut ’äkillinen tilanne’ realisoitui sähköpostiini doc-muotoisena liitetiedostona. Kävin läpi saamani dokumentin Word Viewerillä ja toimitin muutamat korjausehdotukseni vastauksena sähköpostiin. Jos raportti olisi vaatinut enemmän editointia, olisin joutunut avaamaan editorin, tekemään korjaukset tiedostoon, tallentamaan sen toisella nimellä ja lähettämään sen takaisin sähköpostin liitteenä.
  • Päivän toinen verkkokokous käynnistyi Adobe Connectissa. Samaan aikaan kun puhuimme, viestitimme ja seurasimme yhden näytön jakoa, työstimme projektisuunnitelmaa wikissä.
    (Anteeksi muuten, että pistelin samaan aikaan popkornia. Tein töitä keittiön pöydän ääressä, ja työpöydältä se poppispussi suorastaan huusi ”Syö minut!”.
    Ja anteeksi, että jalassani oli verkkarit ja villasukat. En minä niin tulisi työpaikalle.)
  • Tein läksyjä yhdessä ekaluokkalaisen kanssa.
  • Soitin työkaverille työpaikalle työpuhelimella työasiaa.
  • Tarkistin vielä meilit ennen kuin lähdin hakemaan lasta tarhasta.
  • Ruokaa laittaessani suunnittelin tätä blogikirjoitusta ruutuvihkoon.
  • Koneen kansi kiinni ja lasten suut auki.

Normipäivä. Otsikosta huolimatta en ollut vetänyt edellisenä iltana tappiin asti.

Koska tulee Google- eli ’Miikka’?

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , 2 kommenttia

Googlen Miinus-palveluun saisi lisätä kaikki ne ihmiset, asiat ja aiheet, joista ei halua saada twiittiä, linkkiä, jakoa tai mainintaa.

  • Mikkaan voisi kerätä kaikki jakoripuliset, tyhjänkertojat,  mukatärkeät ja tylsät  tyypit.
  • Miikkaan voisi laittaa eston sydäntäriipaiseville ja vatsaakääntäville tarinoille liike- ja kalamiehistä.
  • Miikkaan voisi tehdä seinän kissan- ja muun eläinkunnan ristiäisille.
  • Miikkaan voisi rakentaa suodattimen sutaistulle ja hätäistylle, huonolle verkkotekstille.

Miikassa olisi mahdollista olla tykkäämättä mutta olisi mahdollista myös ilmoittaa inhokkinsa. Tämä vasta toisi ihmisiä yhteen!

(Eikä tällä ole mitään tekemistä vihapuheen kanssa. Aktiivinen vastustaminen ja perusteeton lietsominen ovat ihan eri asia kuin passiivinen suodattaminen ja valintojen tekeminen.)

Google: minulle voi lähettää kutsun beta-testaajaksi.

Taikanappi tuo sisällöt Bloggerista WordPressiin

By Kategoriassa identiteetti, työkalut Avainsanat , , , , , , Jätä kommentti

Olen blogannut jonkin aikaa osoitteessa lottalinko.blogspot.com. Taannoin perustin blogini yhteen opintokokonaisuuteeni liittyen, ja Googlen palvelu oli tilinomistajan vaivatonta ottaa käyttöön.

Blogin ongelmaksi/ominaisuudeksi muodostui kuitenkin se, että sisällöt olivat kaikkea mitä minä itsekin: Lotta Lingon loistoidea lahon kannon hyödyntämisestä skumppalasitelineenä; Lotta Lingon kriittinen kannanotto kirjoitusvirheelliseen esitteeseen; Lotta Lingon ylistys sovitusnukkeen kuuluvasta helmanmerkkaajasta; Lotta Lingon seikkaperäinen selitys organisaationsa verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuriksi… Kaikesta kaikille tarkoittaa myös ei kenellekään mitään, vaikka kuinka luokittelisi ja asiasanoittaisi.

Eikä siinä vielä kaikki

Oman blogini lisäksi julkaisin joitain kirjoituksia erään koulutustilaisuuden blogissa (avomobiilit.blogspot.com) ja oman yksikköni yhteisessä blogissa (hamktiedotus.blogspot.com). Kirjoitan myös aivan tuoreeseen tiimiblogiin (verkottuen.blogspot.com). – Sanoinko jo jotain Googlen palvelujen koukuttavuudesta? – Lisäksi minulla oli oma ’blogi’ organisaationi wikialustalla.

Perustin myös WordPress-blogin.  Halusin Bloggerin lisäksi testata toistakin vaihtoehtoa ja ennen kaikkea luoda omannäköiseni viestintään ja ammattiini liittyvän kokonaisuuden.

Varaslähtö

WordPressissä on olemassa Taikanappi, jota painamalla voi tuoda valitusta Blogger-blogista kaikki kirjoitukset (kirjoittajasta riippumatta) kategorioineen. Tuotujen kirjoitusten julkaisupäiväkin säilyy alkuperäisenä. Hillitsin napin ylenpalttista painamista, sillä tavoitteeni ei ollut tuoda kaikkea sisältöä uudelle alustalle vaan valita eri blogeista samaan aihepiiriin kuuluvia omia sisältöjäni järkeväksi kokonaisuudeksi.

WordPressin työkalut tuntuivat todella runsailta. En Bloggerissa ole kaivannut yhtään enempää kuin mitä siellä oletuksena on, mutta nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Ensi-istumalta nappasin uuteen blogiini kategoria- ja asiasanapilvet ja tein eri lähteistä tuomiini juttuihin uusia määrityksiä. WordPressin ohjausnäkymässä yleiskuvan saaminen ja massatoimien tekeminen on helppoa – tosin juttujakaan ei ole vielä kuin kourallinen.

Muonituslotasta viestintälotta

Alustavaihdoksen lisäksi tein toisenkin muutoksen blogiin: en perustanut Wordpress-blogiani nimellä Lotta Linko vaan Viestintälotta. Haluan ennen kaikkea helpottaa lukijoiden taakkaa ja tarjota sisällön oleellisesta osoitteesta. Oletukseni on, että kollegaa kiinnostaa viestintälotta eli esim. verkkopalvelumme metatietojen merkitseminen. Sukulaiseni puolestaan haluavat nähdä kuvan ja lukea reseptin Lotta Lingon säilömistä paprikoista.

Perustin uuden blogin yhteydessä myös @viestintalotta-käyttäjän Twitteriin. Aika näyttää, kuinka jakautunut persoonallisuus minusta tulee.