Etäpäivä oli normipäivä

Kansallisena etätyöpäivänä en käynytkään työpaikalla, mutta sitä tuskin kukaan huomasi.

  • Avasin koneen ja käynnistelin päivän sähköposteilla, syötteillä, naamakirjalla, plussalla ja viserryksillä.
  • Kävin viemässä yhden lapsen tarhaan ja toisen kouluun. Keitin kahvit. Jatkoin surffailua eli oman ammattialani keskustelujen ja uutisten seuraamista.
  • Osallistuin kokoukseen Skypen kautta. Tunnin ja kolmen vartin aikana ehdin paitsi kuunnella keskustelua myös pitää yllä toista skypetystä äkillisestä tilanteesta.
  • Kokouksen jälkeen lepuutin korviani luurien paineelta ja aloin suunnitella paperille blogipostausta. Tein hahmotelmasta Google-dokumentin ja jaoin sen kolmelle kollegalle työstämistä ja kommentointia varten.
  • Aamukokouksen aikana ilmaantunut ’äkillinen tilanne’ realisoitui sähköpostiini doc-muotoisena liitetiedostona. Kävin läpi saamani dokumentin Word Viewerillä ja toimitin muutamat korjausehdotukseni vastauksena sähköpostiin. Jos raportti olisi vaatinut enemmän editointia, olisin joutunut avaamaan editorin, tekemään korjaukset tiedostoon, tallentamaan sen toisella nimellä ja lähettämään sen takaisin sähköpostin liitteenä.
  • Päivän toinen verkkokokous käynnistyi Adobe Connectissa. Samaan aikaan kun puhuimme, viestitimme ja seurasimme yhden näytön jakoa, työstimme projektisuunnitelmaa wikissä.
    (Anteeksi muuten, että pistelin samaan aikaan popkornia. Tein töitä keittiön pöydän ääressä, ja työpöydältä se poppispussi suorastaan huusi ”Syö minut!”.
    Ja anteeksi, että jalassani oli verkkarit ja villasukat. En minä niin tulisi työpaikalle.)
  • Tein läksyjä yhdessä ekaluokkalaisen kanssa.
  • Soitin työkaverille työpaikalle työpuhelimella työasiaa.
  • Tarkistin vielä meilit ennen kuin lähdin hakemaan lasta tarhasta.
  • Ruokaa laittaessani suunnittelin tätä blogikirjoitusta ruutuvihkoon.
  • Koneen kansi kiinni ja lasten suut auki.

Normipäivä. Otsikosta huolimatta en ollut vetänyt edellisenä iltana tappiin asti.

LinkedIn: Enemmän kuin ajantasainen ansioluettelo

Olen yhtenä vetäjänä HAMKin Ammattilaisena verkostoissa -opintojaksolla. Opiskelijoita kurssilla on kolmisenkymmentä, ja moni ei yhdistänyt käsitteitä verkostot ja työskentely: lähtöoletus usealla osallistujalla oli

”sosiaalinen media = Facebook = ajantuhlaus ja yksityisyyden menetys”.

Me vetäjät koetamme omasta kokemuksestamme tarjota toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaisia työkaluja oman osaamisen käyttämiseen ja näyttämiseen.

Eilen pidettiin iltaistunto LinkedIn-palvelusta. Olen ollut verkostossa mukana vuodesta 2007, ja tällä hetkellä se on minulle

  • julkinen ansioluettelo suosituksineen
  • kontaktiverkosto entisiin ja nykyisiin kollegoihin
  • tiivis silmäys kontaktieni tekemisiin omissa verkostoissaan
  • virtuaalista toimintaa oman alan ryhmissä uusien ihmisten kanssa
  • aiheittain jäsenneltyjä kysymyksiä ja vastauksia.

LinkedIn on toistaiseksi riittänyt minulle ammatilliseen verkostoitumiseen enkä ole lähtenyt rakentamaan professionaalista profiiliani uudestaan esim. Xing- tai Branch Out -palveluihin. Tarjontaa on paljon, ja siitä on osattava myös karsia ja uskallettava valita.

Joku muu siis käyttää toista palvelua tai toisiin tarkoituksiin, esim. työnhakuun tai rekrytoinnin tueksi: väline on käyttäjänsä näköinen. Me emme anna valmiita toimintamalleja vaan haluamme tälläkin kurssilla kannustaa opiskelijoita tutustumaan tarjontaan niin, että hyöty omaan työhön tulisi koettua käytännön kautta ja yhdessä ymmärtäen. Tärkeää on siis myös toisilta oppiminen ja ryhmissä työstäminen: näin opiskelijat rakentavat omaa verkostoaan ja samalla oppivat verkossa työskentelyä.