Podcast vapauttaa kropan

Ääni on jäänyt varsin vähälle huomiolle viestinnän virrassa: monessa organisaatiossa vannotaan videon nimeen, ja jossain toisaalla kirjoitettu teksti on ainoaa oikeaa tiedotusta. Vaan mitä lisäarvoa saa ruudulla puhuvasta päästä? Ja miksi täysi aanelonen olisi parempi kuin täysi ääniminuutti?

Anne Rongas jutteli Mobiilikesäkoulussa mm. podcastien avulla oppimisesta. Totta: kuuloaisti on täysin käytettävissä esim. autonratissa, lenkkipolulla tai mattolaiturilla. Kuuloa voi hyvin hyödyntää myös konttorissa: itse koetan yhdistää podcastit ja jumppakepin. Kiinnostava asiasisältö luurien kautta soimaan ja keppi hartioille keikkumaan, niin jopa on multitaskingia! Samaan aikaan oppii uutta asiaa ja harjoittaa kroppaa vastapainoksi tuolissa röhnöttämiselle ja näppäimien takomiselle. Suosittelen!

Teepä itsellesi yhdistelmä taukojumppaa ja oppihetkeä. Ota vaikka Selkäkanava ja Ted talk ja aloita muutamasta minuutista. Toista joka päivä.

Ei enää mitään papereita!

HAMKin johtoryhmällä ja koulutuspäälliköillä oli yhteiset työskentelypäivät kesäkuun alussa. Kyseessä ei ollut kelohonkaseminaari vaan kokoontuminen yhdessä omistajakunnassa, tavoitteena seuraavaa lukuvuotta vähän pidemmän lähitulevaisuuden suunnittelu. Johdon assistentti päätti esimiestensä hyväksynnällä toteuttaa työskentelyn uusin välinein: perinteisten papereiden sijaan käyttöön otettiin SharePointiin perustettu työtila-sivusto. Sinne kutsuttiin n. 40 henkeä, osa admin- ja osa jäsenoikeuksin. Työtilaan tuotiin etukäteen tarvittava ohjeistus ja ladattiin työstettävä materiaali, ja toiminnan tavasta viestittiin osallistujille selkeästi etukäteen. Varsinaisena työpäivänä väki jakautui ryhmiin työskentelemään asiaan perehtyneiden vetäjien johdolla. Fasilitaattoreilla oli osaaminen paitsi työkalujen käytöstä myös ryhmätyöskentelyn ohjaamisesta sekä näkemys lopullisten tulemien muodosta, määrästä ja laadusta. Käytännössä 7-8 hengen tiimit työstivät työtilan tiedostokirjastossa olevia dokumentteja yhdessä keskustellen ja tehden. Ryhmätyöskentelyn fasilitaattorit nostavat tärkeimmäksi asiaksi yhdessä tekemisen: ”Tuotimme aidosti yhteisöllisesti tietoa yhteisölliseen käyttöön.”

Lisäksi he listaavat toimintamallin muita etuja:

  • Osallistujat pystyivät tutustumaan materiaaliin etukäteen.
  • Ajantasainen tieto on saatavilla koko työskentelyn prosessin ajan.
  • Sharepoint ei noussut keskeiseksi tekijäksi vaan toimi välineenä – osallistujat pystyivät keskittymään varsinaiseen työskentelyyn.
  • Tilaisuudessa työstettyjen aineistojen jatkomuokkaus on helppoa ja osallistujat pystyvät käyttämään niitä eri tilanteissa ajantasaisena tietona.
  • Prosessi tulee jatkumaan vielä pitkään ja sen historia jää näkyville: etenemistä pystytään seuraamaan jatkossakin.

Toimintatapa sai kiitosta myös osallistujilta: työskentely oli todella helppoa ilman tikkuja, liitetiedostoja, väärälle koneelle tallennettuja etukäteistiedostoja tai dokumentteja ja niiden versioita, joiden nimeä ei enää kykene muistamaan. Lisäksi tulokset olivat heti saatavilla ja kaikkien käytössä, aikaa säästyi satasormijärjestelmän ansiosta – eikä niitä turhia paperipunttiakaan jäänyt kokouspaikan keräysroskiin. Yhteisöllinen digitaalinen työskentely edellyttää oikeaa asennetta ja ennakkovalmisteluja. Kun porukka käärii hihat, jokaisella pitää olla oma laite ja verkkoyhteyksien pitää toimia nopeasti ja katkotta. Sittenhän on enää kyse sisällöstä ja synergiasta – sitähän ihminen osaa parhaiten!

Mistä oikein puhumme, kun puhumme intrasta?

Mikä se intra oikein on? Useimmiten se tuntuu olevan organisaation sylkykyppi ja kaatopaikka. Se on se perinteinen rämeikkö, jonne viestintä tuottaa sisällön paikkoihin, joista niitä ei löydetä. Sähköinen työpöytäkö – huutonaurua.

Ambientian ja Sinisen meteorittin järjestämässä intranet-seminaarissa #intranetworkissa haluttiin päästä pidemmälle kuin perinteiseen ”sivustoon”: Intranet = sisältö, ohjeet ja menetelmät, dokumentit & prosessit, palvelut, BI, työkalut, mobiili, kollaboraatio & co-creation (@akipekka) sekä —kaikki sisäisestä digiviestinnästä kollaboratiivisiin ohjelmiin (@jannemyl). Naulan kantaan osui mielestäni @juhavitikka: Intranet on terminä yleiskäsite. Joillekin viestintäkanava, toisille työtila tai keskustelupalsta. Määriteltävä aina erikseen.”

Perinteinen näkemys verkkopalvelujen oikeasta rakentamisesta on se, että määritellään käyttötarpeet ja -tilanteet oikeista käyttäjistä lähtien ja valitaan työkalut sen mukaisesti. (Eri asia on, kuinka monessa organisaatiossa näin tapahtuu.) @perttutolvanen kehottikin rakentamaan intran niin, että ensin tehdään alustavalinta tärkeimpien painotusten mukaan ja sitten lähdetään miettimään sen optimaalisinta käyttöä eli ns. suunnitellaan intra. Perttu Tolvasella oli hyvä kaaviokuva valinnan lähtökohdaksi: onko kyse dokumenteista ja työtiloista, puhelinluettelosta, toiminnanohjauksesta, projektin- tai resurssienhallinnasta vai jostain muusta? Tarpeen pitäisi sanella alustavalinta. (Alustuksen video).

Intran konseptoinnin ja suunnittelun yhtenä syntinä pidettiin toimistokeskeisyyttä (ja syntipukkeina viestintää ja tietohallintoa). @juhapihlaja demosi legoukkojen avulla, miten intra rakennetaan niin tietotyöläiselle kuin trukkikuskille. Sosiaalinen intranet on perinteisestä poiketen raamit käyttäjien tuottamalle dynaamiselle sisällölle. Kun intran päätarkoitus ei ole sisältöjen esittäminen vaan keskustelun mahdollistaminen, jokainen käyttäjä voi osallistua oman tarpeensa, tapansa ja taitonsa mukaan yhteiseen organisaation työkulttuuriin.

Mistä me puhumme, kun puhumme työstä? Kenellekään ei makseta palkkaa ”intranetin käyttämisestä” vaan intran pitäisi olla —kokoelma palveluita, joita ihminen tarvitsee voidakseen viestiä ja työskennellä työyhteisössään–  (@markosuomi) Jokainen työyhteisö rakentaakin intranetistä omannäköisensä. Mikä rooli intralla on arjessa, miten sillä johdetaan muutosta, millainen alusta se on viestinnälle, joka on työnteon edellytys?

Mihin sun työpaikallasi ihmiset intraa käyttävät?

Uusi intra osaksi opiskelijan arkea

HAMKissa kaikkien opiskelijoiden yhteinen opiskelijaportaali ’Oskari’ syntyi vuonna 2006, jolloin yhdistettiin eri koulutusohjelmien ja toimipaikkojen erilaisista intraratkaisuista yhtenäinen ja osittain keskitetysti hallittu kokonaisuus.

Oskarin kanssa elettiin vuosia, mutta opiskelijaintran sisältöjen uudistaminen oli ollut puheissa jo useasti. Lopullisen sysäyksen uudistusprosessille antoi se, että vanhan julkaisujärjestelmän tekniikka ja toiminnallisuudet eivät enää pystyneet vastaamaan nykyisen toiminnan vaatimuksiin. Tarvetta oli selkeämmälle sisältörakenteelle, päätelaiteriippumattomille sisällöille sekä sosiaalisille palveluille.

Linjattiinkin, että

  • HAMKin samaan aikaan uudistettavat julkiset sivut ovat yleisen ja yhteisen tiedon lähde
  • tulevasta uudesta intrasta löytyvät henkilökohtaiset syötteet, koulutuksen arkipäivän tieto sekä työskentelyn mahdollistavat työkalut.

Muutostyö pilottiryhmittäin toteutettiin kevättalvella 2014. Pilottiryhmät määrittelivät millaiset opiskelija-intrasivut parhaiten palvelisivat heidän tarpeitaan. Pilottien perusteella yksi kampuksista siirtyi uuden intran käyttöön syksyllä 2014 – tämä oli uuden intran R1.0. Syksyn ajan kerättiin käytännön kokemuksia ja niiden perusteella sovellettiin alkuperäisiä suunnitelmia sekä rakennettiin kaikkien muiden koulutusten sivustoja uudelle alustalle samanaikaisesti vanhaa kokonaisuutta riittävällä tasolla ylläpitäen ja käyttäjiä tulevaan muutoksen valmistaen.

Uuden intran R1.1 julkaistiin maaliskuussa 2015. Kehitysversiossa olivat mukana kaikkien koulutusten kaikki yhteiset sisällöt ja niiden lisäksi opiskelijoiden henkilökohtaiset uutissyötesivut sekä tiimien työtilat. Nyt yhden kirjautumisen takana on saavutettavissa henkilökohtainen ja monipuolinen työkalujen sekä palveluiden tarjonta päätelaitteesta tai fyysisestä paikasta riippumatta. Nyt tarvitaan tavoitteellista johtamista yhteisöllisen työskentelykulttuurin luomisessa ja ylläpitämisessä.

Postaus on tiivistelmä suunnittelija Henna Pirttilän ja Nea Yalcinin artikkelista ”Uusi intra osana opiskelun arkipäivää”. Artikkeli on osa HAMKin intranet-projektista kertovaa julkaisua ”Kohti yhteisöllistä viestintää SharePointilla ja Yammerilla”.

Mobiilikesäkoulun luokkahuonekeidas: yhteisöllistä tarinankerrontaa

Perinteinen Mobiilikesäkoulu pidettiin viime viikolla. Toimin luokkahuonekeitaan feikkisheikkinä haaremihousuineni, turbaaneineni – ja palaneine olkapäineni.

Meillä on keitaan teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys. Halusimme näyttää ihmisille niitä mahdollisuuksia, mitä mobiilit tarinan kertomiseen, yhteiseen kirjoittamiseen, kuvien tuottamiseen, videoiden tekemiseen ja koosteen julkaisemiseen tarjoavat. Ryhmien tehtävänä oli tuottaa puolessatoista tunnissa satu, jossa oli tekstiä, kuvaa ja videota. Pienryhmillä oli keitaan eri toimintapisteillä yhteisiä ja omia tehtäviä sekä tiukka aikataulutus pisteestä toiseen siirtymiseen.

  • Työvälineinä käytettiin Samsungin NotePro-täppäreitä, joista muodostettiin toimiva digiluokka yhdessä opettajan hallintakoneen sekä kosketuskehyksellisen ison näytön kanssa.
  • Pienryhmät suunnittelivat yhdessä satunsa rungon tekstinä Google Driveen. Satujen maailmasta oli tarjolla oli kirjaston laatima tietopaketti.
  • Satujen tarinapätkät kirjoitettiin samaiseen Driveen, mistä ne ladattiin koontia varten Dropboxiin.
  • Kuvatuotanto tehtiin Instagramiin. Pinterestissä käytiin hakemassa inspiraatiota.
  • Videoinnissa oli iPadin apuna kolmijalka ja erillinen mikki. Videot kuvattiin Blux Moviella ja julkaistiin YouTubeen, josta niistä tehtiin Qrafterilla ruutukoodi e-kirjaa varten.
  • Kirja koostettiin Bookemon-palvelussa teksteistä ja kuvista. Videon paikalla oli ruutukoodi ja bit.ly-lyhytosoite. (’Mobiilikutri ja kolme opettajaa’ oli ensimmäisen ryhmän tuotos.)

Kahden päivän aikana meillä kävi kuusi ryhmää. Tekemisen tahti oli tiivis, mutta jokainen tiimi sai aikaan omannäköisensä sadun – jotka tosin koostettiin e-kirjoiksi vasta myöhemmin: aika ei tässä sallinut sekä suunnittelua, tuotantoa että julkaisua lopullisessa formaatissa. Normaalimmassa tilanteessahan vastaavaan projektiin varataan paljon enemmän aikaa kuin puolitoista tuntia!

Asana auttaa hallitsemaan tehtäviä

Meillä on meneillään verkkopalvelun uudistamishanke. Projektinhallinnassa olemme pyrkineet perinteisestä vesiputousmallista ketterämpiin menetelmiin (joskaan puhdasta scrumia ei täällä synny).

Projekti on organisoitu tyypilliseen tapaan: ohjausryhmä linjaa ja projektiryhmä tekee. Rakennusvaiheessa päätekijät ovat sekä tietohallinnosta että viestinnästä, ja työssä ovat tukena sisäiset asiantuntijat ja ostetut palvelut.

Tehtävien koordinoimiseen ollaan koetettu useita eri menetelmiä. MS Project tuntui turhan massiiviselta järjestelmältä, eikä sitä ei ollut kiinnitetty mihinkään resurssipooliin. Product backlog perustettiinkin Exceliin – se kun on muodoltaan taulukko. Sprintit kirjasimme ensin välilehtiin, mutta tämä työkalu ei ollut kaikkein kätevin. Mietimme tehtävien hallintaa kalenterin avulla, mutta se homma ei meillä toiminut – osin syynä oma huono kalenterikulttuurimme, osin koko kalenteriohjelman vaihtuminen täysin toiseen systeemiin. Aloimmekin etsiä muita vaihtoehtoja.

Verkossa toimivaa Asanaa olemme pyöritelleet nyt parin kuukauden ajan, ja se on mielestämme helpottanut organisointia. Meillä on aliprojektikohtaiset tehtävälistaukset, joita voi pilkkoa ja ryhmitellä tarpeen mukaan. Tehtävillä on omat alitehtävänsä, tekijänsä, määräaikansa ja tunnisteensa, ja niitä pystyy siirtelemään ja kopioimaan osioiden välillä. Tehtäviä voi kommentoida ja niitä voi deletoida.

Palavereissa avaamme yhdessä Asanan ja käymme läpi kunkin projektin ja sprintin ja henkilön tehtävät. Palaverien välissä tietenkin jokainen kuittaa tehtäviään reaaliaikaisesti (tai sitten kun ehtii). Selainpohjainen yhteiskäyttöinen palvelu on auttanut meitä hahmottamaan kokonaisuutta paremmin, ja mielestämme ns. byrokratian pyörittäminen on keventynyt. Riittävä dokumentointi tulee tehtyä helposti kunkin tehtävä kohdalle: valintojen perusteet on helppo kirjata esim. kommentiksi.

Merkitystä on myös sillä, miltä asiat näyttävät: On riemullista, kun tehdyt tehtävät muuttuvat harmaiksi ja siirtyvät muualle. Tehtyjen tehtävien ja alitehtävien listasta myös muistaa, mihin aikansa on käyttänyt. Ja jonain päivänä vielä osoitan tukeni jollekin kollegan tehtävälle merkkaamalla sen kohdalle sydämen. ❤

Käyttöönotto oli tosi helppoa niin kuin hyvissä verkkopalveluissa on: me vain kirjauduimme palveluun ja aloimme tehdä niin kuin loogiselta tuntui. Opettelemista meillä vielä tehokäyttäjiksi on: Eri tehtävien keskinäinen riippuvuus on vielä hakusessa, samoin projektien ja osioiden tehokäyttö. Tageja emme ole ottaneet käyttöön, vaan suunnittelemme niille jonkun systeemin, jotta tunnisteista on oikeasti hyötyä. Siihen saakka keskitytään tehtävien tekemiseen, ei niiden hallinnoimiseen.

Koulutus: kuuntelusta käsiksi

Keskustelimme kollegoiden kanssa siitä, millainen sosiaalisen median koulutus olisi kannattavinta niin osallistujille oppijoina kuin meille järjestävänä tahona. Olemme tähän saakka toteuttaneet tunteja perinteisesti alustaen/keskustellen sekä hands-on -harjoituksin. Nyt mietimme, olisiko aika luopua luennoinnista kokonaan.

’Sosiaalinen media’ on ajattelutavan muutos: yhdessä tekemistä ja avointa jakamista. ’Sosiaaliset mediat’ puolestaan on valtava arsenaali työkaluja ja palveluita, joista jokainen valitsee itselleen senhetkiseen käyttötarkoitukseen sopivimmat sovellukset. Ajattelimme niin, että sosiaalista mediaa ei voi ulkoa valuttaa toisen päähän, vaan se on jokaisen itse käsitettävä. Käsittäminen puolestaan tapahtuu käsin tekemällä eli sosiaalisiin medioihin tutustumalla.

Tekemällä oppii, ja yhdessä tekemällä vielä enemmän. Käytännöllinen koulutus olisi kuin sosiaalisen median määritelmä itse – yhteinen merkitysten muodostamisen prosessi ennalta määritellyn ’oikean vastauksen’ sijaan.