Tietohallinto ei paljon twiittaa

Olin korkeakoulujen it-päivillä (#itpäivät, #itpaivat, #itpaivat2015, #itpäivät2015) ensimmäistä kertaa. Kerroin kollegani kanssa HAMKin kokemuksista intran rakentamisesta pilveen.

Ohjelma oli mielenkiintoinen jopa (tai varsinkin) näin humanistille. Esitysten haarukka ulottui digitalisaation tulevaisuudesta tietosuojan juridiikkaan ja opiskelijan BYODista MOOCien pedagogiikkaan.

Mua ihmetytti päivissä eniten se, kuinka vähän sieltä tuitattiin. Normaalisti – eli viestinnän tai markkinoinnin tilaisuuksissa – eetteri on täynnä. Eihän niihin tilaisuuksiin tarvitse edes mennä paikan päälle, kun osallistujat tekevät muistiinpanot ja ottavat kuvat ja jakavat kaiken toisten puolesta. Twitteristä löytyvät myös samanhenkiset ajattelijat ja kiinnostavat seurattavat. IT-päivien osallistujamäärään nähden julkisesti jaettiin todella mitätön määrä!

Yhtenä syynä varmasti on alan toimintakulttuuri. Kertokaapas luonnontieteilijät ja insinöörit, miten te hankitte oman alanne sisältöjä, vaihdatte ajatuksia, seuraatte kehitystä, kerrotte mielipiteitänne tai jaatte osaamistanne!

Kiinnostavat tuittaajat löytyvät tapahtumista

Twitter on aivan mainio kanava tapahtumien ja koulutusten seuraamiseen etäältä. Kun itse on konttorilla pakkopullan ääressä, Twitter tuo nautittavaksi rusinat muista pullista – ja leipurit kanssa! (Tuittaa tämä)

Eilen ja tänään olen ’etäosallistunut’* Procomin Törmäys-tapahtumaan ja JATin viestintäpäiviin samalla kun olen hoitanut kaikkia tavallisia töitä omasta työhuoneesta käsin. Alustusten annin ja etenemisen seurannan lisäksi tapahtumatuitteja seuraamalla löytää aktiivisia ihmisiä. Oma seurattavien henkilöiden luetteloni on kasvanut parillakymmenellä parissa päivässä vain siksi, että olen napsinut talteen kiinnostavia kollegoita.

Twitterissähän pitäisi olla jatkuvasti aktiivinen, tarkastaa suositellut henkilöt, seurata aiheita ja keskustelijoita, lähteä polkuja pitkin, lukea toisten listoja ja poimia näistä hyvät tyypit. Tai sitten voi tosiaan ottaa tällaisia ’troolauksia’ ja saada kerralla haaviin isomman saaliin. Seurattaviahan kannattaa kaltaisen laiskahkon käyttäjän aina silloin tällöin siivotakin, ettei oma virta täyty adhd-tyyppisistä tyypeistä. Jatkuva seurustelu kun on taas ihan toinen käyttötapaus, johon väline myös sopii. Kukin omaan tarpeeseensa!

*Parempi termi olisi kyllä mukaosallistuminen.

Opettajan koulutus

Meillä on töissä meneillään uuden intran käyttöönotto. Olemme viimeisen puoli vuotta rakentaneet uutta kuviota SharePointin ja Yammerin päälle ja saaneet tekniset ratkaisut tehtyä ja konseptin toimintakuntoon. Olen käynyt kollegan kanssa perehdyttämässä yksiköiden vastuuhenkilöitä uuteen ajattelumalliin ja uuden intran käyttöön. Vastuuhenkilöt toimivat sitten oman yksikkönsä kouluttajina ja lähitukena arkityössä.

Aiemmin viikolla olimme ammatillisella opettajakorkeakoululla, ja täytyy sanoa, että pedagogi on aina pedagogi. Enkä puhu itsestäni enkä kollegastani vaan siitä opettajasta, jota me kävimme opettamassa!

Ensin sovittiin tietysti yhdessä, mitkä meidän yhteisen tuokiomme tavoitteet olivat. Jukka kuunteli ensin alustuksemme ja teki omia muistiinpanojaan kynällä paperille. Hän keskeytti ja kyseli ja kertasi asioita, jotta ymmärsi asian itse. Sitten hän alkoi miettiä, miten asian vie eteenpäin. Prosessi meni näin:

  1. Tavoitemäärittely – Miksi teen tätä, mitä haluan saada aikaan?
  2. Kohderyhmien ja tarpeiden jäsennys – Mikä kokonaisuudessa on olennaista opiskelijalle, mikä opettajalle, mikä tutkijalle, mikä muulle henkilökunnalle? Miten eri ryhmät todennäköisesti hyödyntävät uutta palvelua?
  3. Toteutussuunnitelma – Miten saan viestin perille, ihmiset oppimaan ja muuttamaan toimintatapojaan?
  4. Oma haltuunotto – Kuinka harjoittelen itse ensin, jotta osaan vastata muidenkin kysymyksiin? Mitä teen läksyksi ennen kuin alan itse opettaa?

Voidaan olla varmoja, että Jukan digipaja on todella onnistunut ja kohderyhmää varten räätälöity koulutustilaisuus!

Koulutukseen kohdistuu vastakkaisia vaatimuksia: poukkoilusta kärsii opiskelija

Englannin koulutusjärjestelmässä akateeminen ja ammatillinen linja ovat erittäin eriytyneet sukupuolen, sosiaalisen tai etnisen taustan perusteella. Yleisesti ammatillinen koulutus tarjotaan toissijaisena vaihtoehtona. Työmarkkinoilla tarjolla on kahdentyyppisiä töitä: korkeakoulutetuille turvallisia ja pysyviä, muuten tai vähemmän koulutetuille turvattomia ja huonopalkkaisia. Jälkimmäisiä valitettavasti yhä enenevässä määrin.

Ammatilliselle koulutukselle asetetaan Englannissa valtavasti jopa keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Sen pitäisi:

  • paikata peruskoulutuksen puutteita
  • lisätä yleistä ammattitietoisuutta
  • opettaa perustaitoja, työelämätaitoja tai työllistymistä parantavia ns. pehmeitä taitoja
  • tarjota tietoa teoreettista tietoa käytännön aloilla työskentelystä
  • edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä
  • yhdistää teoriaa ja käytäntöä
  • edesauttaa sosiaalista sekoittumista ja liikkumista.

Koulutusjärjestelmään vaikuttavia rakenteellisia faktoja ovat työmarkkinoiden ennustamattomat muutokset ja huonot näkymät, nuorisotyöttömyys sekä kyvyttömyys ennakoida työmarkkinoiden ja koulutuksen yhtymäkohtia sekä alan hallinnolliset ja organisationaaliset ongelmat. Koko koulutusjärjestelmä on keskitetty ja varsin byrokraattinen. Koulutusjärjestelmään kohdistetaan jatkuvia reformeja ja sen sisällä myös vaihtuvat diskurssit ja termit sidosryhmästä riippuen. Työelämä osallistuu perusammattiopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen lähinnä valittamalla huonolaatuisesta työvoimasta!  Myöskään opettajankoulutuksen laatu ei ole paras mahdollinen.

Opiskelijoiden kohdalla ongelmat näkyvät niin, että

  • hän osaa perustaidot (matematiikka ja äidinkieli) erittäin huonosti
  • hän sinkoilee ohjelmien ja kurssien välillä kuin jojo
  • hän suoriutuu jatkuvasti hädin tuskin ja hyvin huonosti
  • tutkinnolla ei ole (juuri) mitään arvoa työmarkkinoilla.

Tilanne ei ole kenellekään helppo. Sheffieldin yliopiston Kathryn Ecclestonen mukaan yksi paikka lähteä tekemään muutosta on opettajankoulutus, mutta se vaatii paljon poliittiselta päätöksenteolta, jonka kautta on mahdollista vaikuttaa yhteiskuntaan. Hengitystä ei kannata tätä odotellessa pidätellä!

**

Ammattikorkeakoulututkimuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen päivillä Jyväskylässä piti ensimmäisen päivän alustuspuheenvuoron Kathryn Ecclestone Sheffieldin yliopistosta. Hänen esityksenä oli lähes synkkä – tai vähintään kriittinen – yksinpuhelu englantilaisen ammatillisen koulutuksen tilasta. Aiheena oli “Ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat vastakkaiset odotukset ja niiden vaikutukset opetussuunnitelmiin, ammatilliseen osaamiseen ja pedagogiikkaan”.

Koulutus: kuuntelusta käsiksi

Keskustelimme kollegoiden kanssa siitä, millainen sosiaalisen median koulutus olisi kannattavinta niin osallistujille oppijoina kuin meille järjestävänä tahona. Olemme tähän saakka toteuttaneet tunteja perinteisesti alustaen/keskustellen sekä hands-on -harjoituksin. Nyt mietimme, olisiko aika luopua luennoinnista kokonaan.

’Sosiaalinen media’ on ajattelutavan muutos: yhdessä tekemistä ja avointa jakamista. ’Sosiaaliset mediat’ puolestaan on valtava arsenaali työkaluja ja palveluita, joista jokainen valitsee itselleen senhetkiseen käyttötarkoitukseen sopivimmat sovellukset. Ajattelimme niin, että sosiaalista mediaa ei voi ulkoa valuttaa toisen päähän, vaan se on jokaisen itse käsitettävä. Käsittäminen puolestaan tapahtuu käsin tekemällä eli sosiaalisiin medioihin tutustumalla.

Tekemällä oppii, ja yhdessä tekemällä vielä enemmän. Käytännöllinen koulutus olisi kuin sosiaalisen median määritelmä itse – yhteinen merkitysten muodostamisen prosessi ennalta määritellyn ’oikean vastauksen’ sijaan.

Matti Kari kouluttaa metsässä metsästä

Matti Kari toimii koulutusasiantuntijana Lounais-Suomen metsäkeskuksessa, jossa hän järjestää kursseja ja metsäpäiviä metsänomistajille sekä metsäretkiä koululaisille.

– Kuljen pitkin Satakuntaa, sillä tilaisuudet halutaan viedä lähelle metsänomistajia. Työssä alkaa jo näkyä se, että entistä useampi metsänomistaja asuu kaupungeissa. Metsänomistajien keski-ikä on 60 vuotta, joten suhtautuminen uusimpaan teknologiaan on vielä aika varauksellista. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan. Uusille metsänomistajille suunnatuissa Metsän ABC -tapahtumissa olen huomannut, että kaikilla on jo sähköposti, ja koulutusmateriaalia toivotaan internetin kautta perinteisten paperikopioiden sijaan. Koska suuri osa koulutuksesta tapahtuu jatkossakin maastossa, tulevat mobiilipalvelut varmasti mukaan. Metsänomistajat toivovat usein koulutuksessa enemmän aikaa keskustelulle: Mobiilikoulusta sain ideoita, joilla tätä voisi helpottaa. Seuraavaan uuden metsänomistajan ABC-päivään taidan jo liittää jonkinlaisen keskustelufoorumin.

Mobiiliapuvälineitä olen kokeillut tähän saakka eniten koululaisten kanssa. Kerran tehtävänä oli etsiä metsikön paksuin puu ja lähettää siitä kuva, paikkatieto sekä läpimitta multimediavistillä. Tilannetta kuvasi hyvin, että viestin ja paikkatiedon lähettäminen onnistui kaikilta ryhmiltä. Sen sijaan mittanauhan käytönohjauksessa taisi olla ongelmia, kun osa ryhmistä mittasi läpimitan sijasta ympärysmitan. Näin saatiin siis hienosti lisättyä tehtävään myös matematiikan osio, jolla tulokset saatiin jälkikäteen korjattua.

Olen koulutukseltani metsätalousinsinööri (AMK) ja tietojenkäsittelyn DI. Aina olen ollut kiinnostunut tietotekniikan ja käytännön yhdistämisestä niin, ettei koko tietotekniikka-sanaa tarvitsisi edes mainita. Tekniikkaa tärkeämpää olisi löytää oikeisiin tilanteisiin liittyviä tehtäviä, joiden avulla metsä nähtäisiin puilta!
Mobiilikoulussa Matti Kari (vas.) tuotti kännykällä ohjevideon auton mäkistartista. Taustalla Terhi Kaisvuo, kuljettajana Jukka Syrén.

(Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Avomobiilien blogissa.)