Voiko tabletin ja näppäimistön yhdistää sukkahousuilla?

Mulla on töissä tabletti, jonka kuoressa on erillinen näppäimistö. Nyt näppäimistö on jonkun aikaa kiukuteltuaan lakannut toimimasta kokonaan: se ei edes ala muodostaa bluetooth-yhteyttä. Kauhuskenaario: joutua kirjoittamaan ilman fyysisiä nappuloita.

Meillä on myös kotona tabletti, jossa kotelon näppäimistö toimii ongelmitta. Kotelo on kuitenkin murtunut kulmastaan niin, että tabletti ei pysy siinä paikoillaan. (Pyykkipoika ei ole käytännöllinen ratkaisu eikä kaksipuolinen teippikään.)

läppärinäppisviritysPitäisi tänään lähteä reissuun, jossa pitäisi myös kirjoittaa. Näppärä emäntä siis leikkaa kotitabletin kuoresta toimivan näppäimistön irti ja käyttää sitä työtabletin kanssa. Tabletit ovat kuitenkin (tietysti) eri kokoiset: näppäimistö ei mahdu tabletin kanssa koteloon. Näppärä emäntä ottaa tekemänsä suojapussin ja tunkee sinne tabletin, kuoren ja näppäimistön.

Näppärä emäntä miettii, olisiko sukkahousuista apua tähän ongelmaan. Olisiko?

 

Yhteinen kirjoittaminen on vaikeaa ja helppoa

Kirjoitan työssäni aika lailla. Kirjoitan enimmäkseen yksin, mutta myös yhdessä muiden kanssa – ja joka kerta puren hammasta asian vaikeuden vuoksi mutta myös itken ilosta, kun kaikki sujui niin nopeasti ja lopputulos on hyvä.

Viimeksi keskiviikkona meitä oli kolme ihmistä saman asian kimpussa ihan fyysisestikin samassa huoneessa. Ennen talkoisiin ryhtymistä pidettiin kahvikuppien äärellä suunnittelupalaveri: mitä ollaan tekemässä ja miten edetään, mitä pitää saada aikaan mihin kellonaikaan mennessä. Ja koska pidetään ruokatauko.

Dokumentti oli Drivessa, ja jokainen meistä avasi sen omalla laitteellaan (pöytäkone ja ergonäppis, läppäri ja tabletti). Luimme rungon, jota yksi oli jo valmistellut, tarkistimme kirjoitusohjeet huolella, kertasimme suunnitelman ja teimme työnjaon. Meillä kaikilla oli oma menetelmämme tekstin tuottamiseen:

  1. kokonaisuuden hahmottaminen omassa päässä, pääkohtien jäsennys paperilla, sitten nopea kirjoittaminen
  2. aiemmin tuotetun mieleen palauttaminen, lähteiden käyttäminen, jo kerran kirjoitetun kopioiminen ja muokkaaminen
  3. järjestelmällinen eteneminen ensimmäiseltä riviltä ensimmäisestä sanasta loppuun saakka.

(Tästä hyvä pikatyypitys Maria Lassila-Merisalolla.)

Meillä oli myös omat tapamme toimia ympäristön kanssa: Yksi nökötti pystypöydän ääressä täysin keskittyneenä omaan tekemiseensä. Toinen prosessoi työtä ja tulosta ääneen ajatellen ja muilta kommentteja kysellen. Kolmas nousi vähän väliä hakemaan vettä tai käymään muualla tai vastaamaan puhelimeen. Kaikki menetelmät toimivat – jopa samassa suljettussa huoneessa.

Mitkä on sun kokemuksesi yhteiskirjoittamisesta?

 

Näin kirjoitat napakoita postauksia blogiisi

Lyhyestä viesti kaunis. Kirjoitan itse blogiini vain lyhyitä tekstejä: niitä on nopea tehdä ja nopea lukea.

1. Jokaisessa postauksessa on vain yksi asia.
2. Koetan parhaan kykyni mukaan tiiviiseen ilmai Tiivistän sanottavani.
3. Suunnittelen postauksen etukäteen miellekartaksi 10*10 cm:n kokoiselle muistilapulle. Siihen ei paljon mahdu.
4. Jätän vain vähän aikaa kirjoittamiselle: kirjoitan esim. ennen palaverin alkua tai ennen töihin lähtöä.
5. Pidän riman riittävän matalalla.

Tämän kirjoittamiseen ei mennyt kovin monta minuuttia. Lukemiseen vielä vähemmän, vai mitä?

Kaikki ranteet auki

’Kukkiva syyspervo ruukussa’ on saanut jatko-osan nimeltään ’Kaikki ranteet auki’: uudet kirjallisen viestinnän tähtihetket esittelevät otsikoita, ilmoituksia, mainoksia ja kylttejä, joissa kaikki ei ole mennyt kohdalleen. Kiitos, Miska Rantanen, toimitustyöstä!

Siemenpussit oli muuten pääsiäisenä tarjouksessa:

20140404_155839

Revis Levi’s, sanoittaja

Radion kuuntelu voi olla vaikeaa monesta syystä. Ensimmäinen syy ovat juontajat, toinen lähetykseen soittavat kuuntelijat. Kolmantena korvia särkevät suomipopin sanoitukset kanavasta riippumatta.

Kuulun riimikoulukuntaan. Mua häiritsee, kun laulussa

  1. paino on väärällä tavulla
    maana-lainen
  2. loppusoinnut ovat epätäydellisiä:
    vetelää – kenenkään.

Onko tässä kyse jostain isosta muutoksesta (joka on alkanut runoudessa jo puoli vuosisataa sitten) vai onko tämä tekstintekijän välinpitämättömyyttä tai ammattitaidottomuutta? Vai olenko vain kuunnellut liikaa radiota joululoman aikana?

Sun sanoitustes tähden aatokseni entää
nyt ihmetyksen kipinät mun päässä lentää.
Tuo huultes huono riimi uskoa mun täytyy
sun sanais liekeissä kun sydämeni räytyy.

Kiitos ja anteeksi.

Select on painetun SEOn mestari

Postimyyntifirma Select muisti taas minua ja monta muuta miljoonaa suomalaista joulukuvastolla. Kiitos mielenkiintoisesta katalogista: en tiennyt joitain tuotteita olevan olemassakaan.

Kiitos myös mukavasta ja opettavaisesta lukuhetkestä. Tekstejä oli oikeasti kivaa lukea ja mieleen palautui taas toiston merkitys. Omassa työssäni keskityn tällä hetkellä enemmän verkkoteksteihin ja mm. hakukoneoptimointiin sisällön näkökulmasta, ja Selectin painettu kuvastohan on malliesimerkki ydinasian esille tuomisesta:

Aidot nahkatohvelit paleleville jaloille

Sinun uudet lempitohvelisi

Nyt jalkasi pysyvät aina lämpiminä – olkoon ulkon sää kuinka kylmä tahansa tai sisällä lattiat koleat. Nämä kivat nahkatohvelit pitävät sinut lämpimänä myös kylmimpinä päivinä. Nämä tohvelit sopivat yhtä hyvin niin miehille kuin naisillekin, sekä pienelle että isolle – jokaiselle jalalle. Tohvelit on mukava laittaa jalkaan ja ottaa pois jalasta. Ne kestävät kovaakin kulutusta. Pitkän työpäivän jälkeen ajattelet iloisesti sitä, miten voit kotonasi sujauttaa jalkasi pehmeisiin tohveleihin. Sisäpuolella erittäin mukava vuori. Unohda vanhat ja kuluneet tohvelisi – osta itsellesi pari uusia suosikkeja!

Helkkari, tässähän tulee ihan tarve saada uudet tohvelit!

Vain viisi lausetta

Hyvä kollega on liittynyt viiden lauseen liikkeeseen, joka pyrkii vähentämää sähköpostien läpimenoaikaa – siis lukemiseen, ymmärtämiseen ja vastaamiseen käytettyä aikaa. Viiden lauseen periaatteen mukaisesti missään sähköpostissa aiheesta tai vastaanottajasta riippumatta ei ole enempää kuin viisi lausetta. Liikkeeseen voi liittyä itse päättämällä ja sähköpostikäytäntöjään muuttamalla. Ei maksa mitään.

Hanzulta on mukavaa saada sähköpostia, sillä viesteissä on vain yksi asia, joka on loppuun asti harkittu ja tiivistetty. Lukeminen on nopeaa ja vastaaminen on helppoa. Ei tarvitse kahlata läpi kahta näytöllistä tajunnanvirtaa, jossa ovat varmuuden vuoksi mukana muinaiset roomalaiset ja nykyiset himaset. Ei tarvitse nähdä vaivaa olennaisen erottamiseen tai tarpeellisen suodattamiseen. Ei tarvitse tulkita rivien välejä. Ei tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta eikä huurua laseista.

Ja sama asia korkeintaan viiden lauseen periaatteella:

Hyvä kollegani, Hanzu, lähettää vain viiden lauseen mittaisia sähköposteja. Niitä on helppo lukea ja niihin on nopea vastata. Näe sinäkin vähän vaivaa, ettei vastaanottajan tarvitse.

 

Verkkokoulutuksen paras anti on asiasta poikkeaminen

Meillä oli tänään iltapäivällä tiivis verkkoistunto verkkokirjoittamisesta. Väki oli vähäistä, mutta pidot paikallaan – kiitos osallistujille hyvistä kysymyksistä ja kivasta keskustelusta.

Vetäjälle pienen porukan ’paimentaminen’ on kiitollisempaa kuin ison joukon opastaminen. Nytkin saatoimme poiketa suunnitelmasta heti alkumetreillä ja selvittää yhden kysymyksen, joka oli jäänyt toisaalla vaivaamaan mieltä. On mukavaa jakaa osaamistaan, kun sille on aito kysyntä ja täsmällinen tarve.

Muutaman osallistujan kanssa voi myös käyttää yhteistä ääntä eri tavalla kuin suuremmalla porukalla. Nyt ei tarvinnut jaella eikä odotella puheenvuoroja, vaan asiat päästiin käsittelemään tuoreeltaan. Etukäteen valmistelemani kyselytkin jätin julkaisematta, kun samat seikat voitiin käsitellä keskustelun lomassa. Chattiin ei syntynyt kilpailevaa keskustelua, kun jokainen sai puheenvuoron sitä välittömästi kaivatessaan.

Verkkokoulutuksessa on sekin mukava puoli, että osallistuminen vaatii vain sen ajan, mikä on käytössä – matkustamiseen ei kulu sen paremmin rahaa kuin vaivaakaan. Mutta kahvit ja tarjoilut joutuu tuomaan pöydälleen itse, jos on seminaaripullan perään! 😀

Verkkokirjoittamisen koulutusta FUASin väelle

Pidän 20.5. verkkokirjoittamisen kurssin, joka on suunnattu Lahden amkin, Laurea-ammattikorkeakoulun ja HAMKin (eli FUAS-liiittouman) henkilöstölle. Ilmoittautuneita on tähän mennessä viisi, joten istunnostamme tulee varmasti vierihoitoa henkilökohtaisiin tarpeisiin. Sessio pidetään Adobe Connectin verkkokokoushuoneessa.

Rakennan koulutuksen niin, että ohjelmassa on sekä alustus verkkokirjoittamisen teoriaan että käytännön harjoituksia tekstituotantoon. Verkkokirjoittamisen abc:n ensimmäinen versio on vuosien takaa, ja samaa perussettiä olen muokannut nytkin käyttötarkoituksen mukaan. Käytännön harjoituksina teemme Google-dokua vähintään kymmensormisesti, kommentoimme ainakin tätä blogipostausta ja mahdollisesti myös tuittailemme toisillemme.

Olisiko mielessä muuta?

Ajanhallinta on priorisointia

Olin jokin aika sitten ajanhallinnan pikakurssilla (!). Kuluva vuosi on ollut minulle erityisen haastava muissa kuin työkuvioissa: aika ei ole pitkään aikaan tuntunut riittävän kaiken tarvittavan hoitamiseen riittävän hyvin. Tai edes hoitamiseen.

Valmentajamme muistutti, että ajankäyttö on aina priorisointia ja ajanhallinta itsensä johtamista. Minä johdankin itseni nyt pois tämän blogin kirjoittamisesta.

Kirjoitan edelleen, mutta muualla ja muista kuin viestinnän aiheista: Olemme muutaman muun hämeenlinnalaisaktivistin kanssa perustaneet Joulunaikaan-blogin. Joulun jälkeenkin elän keltaisessa talossani, ja toivon voivani dokumentoida hyvin etenevää remonttia. Hengitystä en aio sitä odottaessani pidätellä.

Kiitos ja kuulemiin.