Radion kuuntelu voi olla vaikeaa monesta syystä. Ensimmäinen syy ovat juontajat, toinen lähetykseen soittavat kuuntelijat. Kolmantena korvia särkevät suomipopin sanoitukset kanavasta riippumatta.
Kuulun riimikoulukuntaan. Mua häiritsee, kun laulussa
- paino on väärällä tavulla
maana-lainen - loppusoinnut ovat epätäydellisiä:
vetelää – kenenkään.
Onko tässä kyse jostain isosta muutoksesta (joka on alkanut runoudessa jo puoli vuosisataa sitten) vai onko tämä tekstintekijän välinpitämättömyyttä tai ammattitaidottomuutta? Vai olenko vain kuunnellut liikaa radiota joululoman aikana?
Sun sanoitustes tähden aatokseni entää
nyt ihmetyksen kipinät mun päässä lentää.
Tuo huultes huono riimi uskoa mun täytyy
sun sanais liekeissä kun sydämeni räytyy.
Kiitos ja anteeksi.
Viestintälotta 