Blogi: erilaisia sisältöjä samalla menetelmällä

Juttelin tänään kirjoittamisesta* joidenkin nykyisten ja tulevien bloggaajien kanssa. Kerroin omasta blogistani ja siitä, miten postaukset syntyvät.

Blogissani on hyvinkin erityyppisiä sisältöjä aina yksittäisestä kuvasta luentoreferaatin ja käännöksen kautta pidempään kirjoitussarjaan. Yhteistä niille kaikille on aihepiiri – Viestintälottahan kirjoittaa viestinnästä ja viestii kirjoittamisesta – sekä tuotantotapa.

Lähes kaikki postaukseni syntyvät näiden viiden vaiheen kautta:

  1. Pääasian ja näkökulman valinta -> ydinsisältö.
  2. Jäsennyksen teko (usein miellekartaksi).
  3. Sisällön hahmottaminen ja materiaalin kerääminen.
  4. Kirjoittaminen.
  5. Julkaiseminen ja jakaminen.

Yleensä eniten aikaa vievät aiheen tunnistaminen ja näkökulman valinta sekä jäsennyksen teko. Itse kirjoittaminen on varsin mekaanista, kunhan taustatyö on tehty kunnolla. Julkaisemiseen ja jakamiseen on käytössä ajastusta ja automatiikkaa.

Kiitos kurssilaiset mukavasta tunnista! Huomaatte, että toimin niin kuin sanoinkin: Tässä postauksessa käytin valmista aineistoa enkä juurikaan tuottanut uutta sisältöä. Teksti ei ole kovin pitkä ja siinä on helposti silmäiltävä lista.

Mitä teille jäi tämänpäiväisestä mieleen? Kommentoikaapa harjoitustyönä tätä postausta!

*Päivän sessio oli osa HAMKin sosiaalisen median koulutussarjaa.

Select on painetun SEOn mestari

Postimyyntifirma Select muisti taas minua ja monta muuta miljoonaa suomalaista joulukuvastolla. Kiitos mielenkiintoisesta katalogista: en tiennyt joitain tuotteita olevan olemassakaan.

Kiitos myös mukavasta ja opettavaisesta lukuhetkestä. Tekstejä oli oikeasti kivaa lukea ja mieleen palautui taas toiston merkitys. Omassa työssäni keskityn tällä hetkellä enemmän verkkoteksteihin ja mm. hakukoneoptimointiin sisällön näkökulmasta, ja Selectin painettu kuvastohan on malliesimerkki ydinasian esille tuomisesta:

Aidot nahkatohvelit paleleville jaloille

Sinun uudet lempitohvelisi

Nyt jalkasi pysyvät aina lämpiminä – olkoon ulkon sää kuinka kylmä tahansa tai sisällä lattiat koleat. Nämä kivat nahkatohvelit pitävät sinut lämpimänä myös kylmimpinä päivinä. Nämä tohvelit sopivat yhtä hyvin niin miehille kuin naisillekin, sekä pienelle että isolle – jokaiselle jalalle. Tohvelit on mukava laittaa jalkaan ja ottaa pois jalasta. Ne kestävät kovaakin kulutusta. Pitkän työpäivän jälkeen ajattelet iloisesti sitä, miten voit kotonasi sujauttaa jalkasi pehmeisiin tohveleihin. Sisäpuolella erittäin mukava vuori. Unohda vanhat ja kuluneet tohvelisi – osta itsellesi pari uusia suosikkeja!

Helkkari, tässähän tulee ihan tarve saada uudet tohvelit!

Verkkokirjoittamisen koulutusta FUASin väelle

Pidän 20.5. verkkokirjoittamisen kurssin, joka on suunnattu Lahden amkin, Laurea-ammattikorkeakoulun ja HAMKin (eli FUAS-liiittouman) henkilöstölle. Ilmoittautuneita on tähän mennessä viisi, joten istunnostamme tulee varmasti vierihoitoa henkilökohtaisiin tarpeisiin. Sessio pidetään Adobe Connectin verkkokokoushuoneessa.

Rakennan koulutuksen niin, että ohjelmassa on sekä alustus verkkokirjoittamisen teoriaan että käytännön harjoituksia tekstituotantoon. Verkkokirjoittamisen abc:n ensimmäinen versio on vuosien takaa, ja samaa perussettiä olen muokannut nytkin käyttötarkoituksen mukaan. Käytännön harjoituksina teemme Google-dokua vähintään kymmensormisesti, kommentoimme ainakin tätä blogipostausta ja mahdollisesti myös tuittailemme toisillemme.

Olisiko mielessä muuta?

Miten on aikaa olla olematta somessa?

Keskustelin tänään kollegan kanssa työajan käytöstä ja sosiaalisesta mediasta. ”Eihän minulla olisi aikaa tehdä töitä, jos koko ajan kirjoittelisin blogeja”, väitti työkaveri toiselta osastolta ja toisenlaisista töistä.

Erittäin suuri osa toimenkuvaani on ilmiöiden ja ihmisten seuraamista, asioiden tutkimista, palveluihin perehtymistä – kärryillä pysymistä. Verkko ja verkosto ovat minulle korvaamattomia työkaluja sekä tiedon hankintaan että sen levittämiseen.

”Jos minulla tulee kysyttävää, soitan tai menen käymään” -menetelmä toimii silloin kun työtehtävissä tarvittava asiantuntemus on samassa rakennuksessa tai yhden puhelinsoiton päässä. Yleisen tiedon hankinta vaatii isompaa haravaa kuin yksittäisen asiakysymyksen selvittäminen. Verkostolta tosin löytyy usein vastaus myös täsmäkysymyksiin.

Dokumentointi tärkeää niin työn tekijälle kuin sen jatkajille

Uskon, että työlläni on muutakin annettavaa kuin konkreettiset lopputulemat. Prosessi, jonka tuloksena saadaan aikaan jotain uutta, on arvokas sinänsä. Ja prosessi, jonka tuloksena ei saada mitään aikaan vasta arvokas onkin! Kirjoittamalla työtäni auki toivon tarjoavani pyörää toisille, tukevani tulevaisuudessa muistiani ja myös takaavani selustani. Kertomalla ajatuksistani prosessin edetessä saan itsekin ohjausta ja ideoita matkan varrella. Tämä voi tehostaa tekemistä tai muuttaa menetelmiä – joskus jopa topata työn tarpeettomana.

Uskon, että nyt kirjoittamiseen käyttämäni puoli tuntia säästää omaa aikaani jatkossa moninkertaisesti. On mahdollista, että se säästää vaivaa myös monilta muilta.

Kirjoittaminen on prosessi

Pidin tänään työpaikalla puolen verkkoistunnon aiheesta bloggaaminen. Väitin, että bloggaamisessa ei ole kyse kirjoittamisesta – ja heti perään kerroin, miten blogia kannattaa kirjoittaa.

Uskon prosessikirjoittamiseen. Itse vaiheistan työni aina:

  1. suunnittelu
  2. jäsennys
  3. kirjoittaminen
  4. viimeistely

Ehdottomasti eniten aikaa käytän sisällön suunnitteluun ja asioiden jäsennykseen, varsinainen kirjoittaminen on nopeaa työtä. Joskus jätän jopa viimeistelemättä, kun uskon pilkkujen tulevan selkäytimestäni.

Sisällön suunnittelua nopeuttaa se, että olen valinnut aiheeni, joista blogissani kirjoitan. Sanottavaa olisi tietysti yhdestä sun toisesta asiasta, mutta Viestintälottana kirjoitan vain viestinnän kenttään ja omaan osaamiseeni kuuluvia asioita. Pyrin näkemään aiheista sellaisen näkökulman, jota kukaan muu ei ehkä tule ajatelleeksi.

Jäsentäminen tapahtuu usein paperilla – taskussani on aina pieni muistivihko (ja usein kynäkin). Rakastan miellekarttoja, joiden avulla muodostan visuaalisen kokonaiskuvan sisällöstä.

Tekstin lisäksi käytän kuvia. Minua ei haittaa tekninen laatu, jota kännykästä näpsimällä tulee, minulle sisältö on ykkönen. Pyrin tuottaman näköisiäni sisältöjä, joita kukaan muu ei pysty tekemään. Muutenhan tässä ei ole järkeä.

(Lue myös, miksi bloggaan.)

DCL2010 – Mitä jäi käteen?

Edellisen vuoden DCL:stä olin jo oppinut sen, että muistiinpanojen teko on so last season ja sitä paitsi turhaa. Alustajien materiaalit tulevat jakoon, saleissa istuu innokkaita twiittaajia, jotka tekevät muiden puolesta työt, keskusteluihin ja niiden qaikuihin pääsee jälkikäteen helposti kiinni. Itse päätinkin rapoilun ja viserryksen sijaan keskittyä kuuntelemaan, suodattamaan, valitsemaan näkökulmia ja tuottamaan uutta sisältöä.

Innostuin kirjoittamaan kahdesta alustuksesta, innovatiivisuuden johtamisesta ja tulevaisuudestamme verkossa.

Ensimmäisestä päivästä jäi käteen myös mustelma: lounastauolla laitoin repun tuolin selkänojalle, ja sehän kaatoikin tuolin ennen kuin ehdin istua sille. Jää oli murrettu, ja lankeamisestani virisi spontaani keskustelu ennestään tuntemattomien pöytäkavereiden kanssa. ”Ei tainnut olla miniläppäri?” kuului myös naapuripöydästä.

”Autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, sillä heiltä ei tule hupia puuttuman.”

Yksi asia, neljä näkökulmaa

Osallistun blogioppaan tekemiseen. Kirjoitan mm. hyvästä blogikirjoittamisesta, ja haluan tukea väitteitäni käytännön esimerkeillä.

Tein yhdestä ja samasta aiheesta neljä eri kirjoitusta:

  • Blogioppaan omaan blogiin kirjoitin talkootyöstä ja yhteistuotannosta.
  • Oman organisaatiomme verkkoporukan blogiin kirjoitin verkostoitumisen ja verkon voimasta.
  • Viestintämme blogiin avasin aiheeseen liittyen omaa työtämme.
  • Omassa ammattiblogissani kerron, mitä bloggaaminen minulle merkitsee

Jatkuvana toimintatapana tällainen tehtailu ei tietenkään käy. Halusin kuitenkin koetella kykyäni käyttää erilaisia hattuja ja harjoittaa heikohkoa kymmensormijärjestelmääni. Ei mennyt hukkaan tämä testi.

Kun antaa, niin saa

Minusta bloggaaminen on mukavaa.

Bloggaaminen ei ole vain tekninen akti vaan pitkäkestoista, päämäärätietoista ja tavoitteellista toimintaa. Se on parhaimmillaan jatkuva suhde, joka tuottaa mielihyvää ja hyötyä kummallekin osapuolelle. Hyvässä tapauksessa roolit sekoittuvat, ja niin kirjoittaja kuin lukija sekä antaa että saa.

Bloggaaminen on tyydyttävää myös silloin, kun sitä tekee vain itsensä vuoksi ja omaksi ilokseen. Minä bloggaan, koska sen tekstin tekemisen avulla hahmotan maailmaa ja pääsen jäsentämään sitä pala kerrallaan: ihminen muodostaa käsityksen ilmiöstä ja kertoo kulmansa muillekin.

Sanojen sijaan katso kuvat Prezistä.

**

Tämä blogikirjoitus on osa neljän sarjaa: kirjoitin päivän aikana samasta aiheesta neljään eri blogiin. Muut ovat

Raportoin kokeesta tässä blogissa.

Jakautunut persoonallisuus osallistuu

Osallistun yhteisen blogin kirjoittamiseen mielelläni:

  1. Yhteinen tekeminen ja jakaminen ovat tärkeitä niin työelämän taitoina kuin yleisinä periaatteina.
  2. Tuon esille oman ammatillisen näkökulmani muiden mielipiteiden joukkoon – näin muodostuva kuva on täydempi ja rikkaampi kuin monta ’omaa’ erikseen.
  3. Tekemällä oppii ja matkan varrella voi mielikin muuttua. Bloggaamalla ja keskustelemalla saa näkemystään esille, mutta pääsee myös osalliseksi muiden maailmankuviin.
  4. Testaan työkaluja ja niiden yhteiskäytön mahdollisuutta ja helppoutta. (Olisin voinut näiden sijasta käyttää kielteisiäkin ilmaisuja, mutta tahdon uskoa ratkaisukeskeisyyden voimaan jo ajatuksen tasolla.)

Koetan parhaillaan kanavoida ammattiminää ja siviiliminää eri profiileihin. (Työminä on vielä erikseen!) Lotta Linko sai kutsun yhteiseen blogiin, mutta Viestintälotta kirjautui sisään. En vielä tiedä, miten onnistun tarjoamaan kiinnostavan sisällön oikeille ihmisille osuvat profiilit luomalla ja sopivat työkalupaletit valitsemalla. Kaiken takanahan olen minä, yksi ja sama ihminen. Toivottavasti prosessi on kiinnostava myös lukijoille, seuraajille, vastaanottajille ja kavereille. Saa osallistua!

(Tämä kirjoitus julkaistu myös Verkottuen-fokustiimin yhteisessä blogissa 17.9.2010)