Näin kirjoitat napakoita postauksia blogiisi

Lyhyestä viesti kaunis. Kirjoitan itse blogiini vain lyhyitä tekstejä: niitä on nopea tehdä ja nopea lukea.

1. Jokaisessa postauksessa on vain yksi asia.
2. Koetan parhaan kykyni mukaan tiiviiseen ilmai Tiivistän sanottavani.
3. Suunnittelen postauksen etukäteen miellekartaksi 10*10 cm:n kokoiselle muistilapulle. Siihen ei paljon mahdu.
4. Jätän vain vähän aikaa kirjoittamiselle: kirjoitan esim. ennen palaverin alkua tai ennen töihin lähtöä.
5. Pidän riman riittävän matalalla.

Tämän kirjoittamiseen ei mennyt kovin monta minuuttia. Lukemiseen vielä vähemmän, vai mitä?

Etäpäivä oli normipäivä

Kansallisena etätyöpäivänä en käynytkään työpaikalla, mutta sitä tuskin kukaan huomasi.

  • Avasin koneen ja käynnistelin päivän sähköposteilla, syötteillä, naamakirjalla, plussalla ja viserryksillä.
  • Kävin viemässä yhden lapsen tarhaan ja toisen kouluun. Keitin kahvit. Jatkoin surffailua eli oman ammattialani keskustelujen ja uutisten seuraamista.
  • Osallistuin kokoukseen Skypen kautta. Tunnin ja kolmen vartin aikana ehdin paitsi kuunnella keskustelua myös pitää yllä toista skypetystä äkillisestä tilanteesta.
  • Kokouksen jälkeen lepuutin korviani luurien paineelta ja aloin suunnitella paperille blogipostausta. Tein hahmotelmasta Google-dokumentin ja jaoin sen kolmelle kollegalle työstämistä ja kommentointia varten.
  • Aamukokouksen aikana ilmaantunut ’äkillinen tilanne’ realisoitui sähköpostiini doc-muotoisena liitetiedostona. Kävin läpi saamani dokumentin Word Viewerillä ja toimitin muutamat korjausehdotukseni vastauksena sähköpostiin. Jos raportti olisi vaatinut enemmän editointia, olisin joutunut avaamaan editorin, tekemään korjaukset tiedostoon, tallentamaan sen toisella nimellä ja lähettämään sen takaisin sähköpostin liitteenä.
  • Päivän toinen verkkokokous käynnistyi Adobe Connectissa. Samaan aikaan kun puhuimme, viestitimme ja seurasimme yhden näytön jakoa, työstimme projektisuunnitelmaa wikissä.
    (Anteeksi muuten, että pistelin samaan aikaan popkornia. Tein töitä keittiön pöydän ääressä, ja työpöydältä se poppispussi suorastaan huusi ”Syö minut!”.
    Ja anteeksi, että jalassani oli verkkarit ja villasukat. En minä niin tulisi työpaikalle.)
  • Tein läksyjä yhdessä ekaluokkalaisen kanssa.
  • Soitin työkaverille työpaikalle työpuhelimella työasiaa.
  • Tarkistin vielä meilit ennen kuin lähdin hakemaan lasta tarhasta.
  • Ruokaa laittaessani suunnittelin tätä blogikirjoitusta ruutuvihkoon.
  • Koneen kansi kiinni ja lasten suut auki.

Normipäivä. Otsikosta huolimatta en ollut vetänyt edellisenä iltana tappiin asti.

Taikanappi tuo sisällöt Bloggerista WordPressiin

Olen blogannut jonkin aikaa osoitteessa lottalinko.blogspot.com. Taannoin perustin blogini yhteen opintokokonaisuuteeni liittyen, ja Googlen palvelu oli tilinomistajan vaivatonta ottaa käyttöön.

Blogin ongelmaksi/ominaisuudeksi muodostui kuitenkin se, että sisällöt olivat kaikkea mitä minä itsekin: Lotta Lingon loistoidea lahon kannon hyödyntämisestä skumppalasitelineenä; Lotta Lingon kriittinen kannanotto kirjoitusvirheelliseen esitteeseen; Lotta Lingon ylistys sovitusnukkeen kuuluvasta helmanmerkkaajasta; Lotta Lingon seikkaperäinen selitys organisaationsa verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuriksi… Kaikesta kaikille tarkoittaa myös ei kenellekään mitään, vaikka kuinka luokittelisi ja asiasanoittaisi.

Eikä siinä vielä kaikki

Oman blogini lisäksi julkaisin joitain kirjoituksia erään koulutustilaisuuden blogissa (avomobiilit.blogspot.com) ja oman yksikköni yhteisessä blogissa (hamktiedotus.blogspot.com). Kirjoitan myös aivan tuoreeseen tiimiblogiin (verkottuen.blogspot.com). – Sanoinko jo jotain Googlen palvelujen koukuttavuudesta? – Lisäksi minulla oli oma ’blogi’ organisaationi wikialustalla.

Perustin myös WordPress-blogin.  Halusin Bloggerin lisäksi testata toistakin vaihtoehtoa ja ennen kaikkea luoda omannäköiseni viestintään ja ammattiini liittyvän kokonaisuuden.

Varaslähtö

WordPressissä on olemassa Taikanappi, jota painamalla voi tuoda valitusta Blogger-blogista kaikki kirjoitukset (kirjoittajasta riippumatta) kategorioineen. Tuotujen kirjoitusten julkaisupäiväkin säilyy alkuperäisenä. Hillitsin napin ylenpalttista painamista, sillä tavoitteeni ei ollut tuoda kaikkea sisältöä uudelle alustalle vaan valita eri blogeista samaan aihepiiriin kuuluvia omia sisältöjäni järkeväksi kokonaisuudeksi.

WordPressin työkalut tuntuivat todella runsailta. En Bloggerissa ole kaivannut yhtään enempää kuin mitä siellä oletuksena on, mutta nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Ensi-istumalta nappasin uuteen blogiini kategoria- ja asiasanapilvet ja tein eri lähteistä tuomiini juttuihin uusia määrityksiä. WordPressin ohjausnäkymässä yleiskuvan saaminen ja massatoimien tekeminen on helppoa – tosin juttujakaan ei ole vielä kuin kourallinen.

Muonituslotasta viestintälotta

Alustavaihdoksen lisäksi tein toisenkin muutoksen blogiin: en perustanut Wordpress-blogiani nimellä Lotta Linko vaan Viestintälotta. Haluan ennen kaikkea helpottaa lukijoiden taakkaa ja tarjota sisällön oleellisesta osoitteesta. Oletukseni on, että kollegaa kiinnostaa viestintälotta eli esim. verkkopalvelumme metatietojen merkitseminen. Sukulaiseni puolestaan haluavat nähdä kuvan ja lukea reseptin Lotta Lingon säilömistä paprikoista.

Perustin uuden blogin yhteydessä myös @viestintalotta-käyttäjän Twitteriin. Aika näyttää, kuinka jakautunut persoonallisuus minusta tulee.