Brändinrakennuksen alkeet

Meillä on tänään HAMKin henkilökunnan yhteinen koulutus- ja työskentelypäivä. Meille kävi yksi opiskelijamme puhumassa somesta sekä henkilö- ja organisaatiobrändistä. Puhujalla oli neljä pääväitettä:

  1. Osaaminen. Mimmi väitti itsevarmasti, että verkko-osaaminen ja somen  ymmärtäminen ovat nykyajan välttämättömiä työtaitoja. Tarvitaan paitsi teknistä osaamista myös verkko- ja medianlukutaitoa ja  ymmärrystä brändien rakentumisesta. Uusi teknologia rakentuu aina edellisen käytännön päälle, joten kärryillä on syytä pysytellä, ettei käy kuin  entiselle mummolle kaukosäätimen kanssa. (Jäi ohjelmat näkemättä.)
  2. Brändi. Brändi on muiden käsitystä meistä. Se, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat vaikuttaa kuitenkin eniten minuun ja toimintamahdollisuuksiini. Ammattilaisen on aktiivisesti otettava ohjat käsiinsä ja kerrottava muille, millainen on tai ei ole, kuului vaatimus. Brändinrakennus (anteeksi  ruma sana) ei ole vain isojen firmojen asia.
  3. Ihmiset ovat mielenkiintoisempia kuin organisaatiot. Hyvä henkilöbrändi vetää enemmän puoleensa kuin kasvoton organisaatiobrändi. Tähän perustuu työntekijälähettilyys (anteeksi toinen ruma sana). Tuli ihan itse mieleen ilman alleviivausta, että varsinkin korkeakoulussa se osaaminen ja pääoma on meissä työntekijöissä ja koko koulun maine rakentuu meidän jokapäiväisestä tekemisestämme.
  4. Oma vastuu. On aina minun vallassani, miten missäkin tilanteessa toimin tai mitä esim. somessa jaan. Koskaan en voi hallita tilannetta sataprosenttisesti, mutta käytössäni on aina enemmän kuin nolla prosenttia tilaa toimia. Minä itse teen päätökseni, väitti opiskelija nuoruuden kokemuksella.

Ei voi olla eri mieltä. Luulisi, että Katleena Kortesuo tietää, mistä puhuu.

Hankeviestintää somessa – KIM-hanke

Hankkeiden toiminnasta voi viestiä monella eri tavalla. Yksi ääripää on tehdä rahoittajalle loppuraportti projektin päättymisen jälkeen; toinen ääri on rakentaa innolla valtava sivusto omine logoineen ja visuineen ja kaikkine somekanavineen.

Outi Tahvosen vetämässä KIM-hankkeessa on lähdetty keskitielle: on määritelty riittävä taso ja valittu kanavat sitä palvelemaan:

– Viestinnällä on kolme tarkoitusta: Raportoimme projektissa tehtyä työtä eli kerromme etenemisestä ja tuloksista tuoreeltaan. Luomme tietoisuutta hankkeesta ja siinä tehtävästä työstä tärkeän asian piirissä. Samalla myös teemme tutkimusryhmäämme ja sen taustaa tunnetuksi. Pääasiallinen käyttäjäryhmä meillä ovat hankepartnerit, mutta ihan kuka tahansa eli se kuuluisa suuri yleisö pääsee katsomaan ja kommentoimaan tekemisiämme.

Kokonaisuus on suunniteltu niin, että meillä on yksi www-sivu, jossa kerrotaan hankkeesta tiiviit taustatiedot ja perusinfo sekä upotukset muista palveluista. Sivulle vie shorturl, joka on helppo muistaa muussa viestinnässä. WWW-sivua ei ole alkurakennuksen jälkeen tarvinnut juurikaan päivitellä, sillä kaikki projektin tapahtumat raportoidaan muualla.

Sivua täydentämään ja tutkimusryhmää palvelemaan on nyt valittu Facebook ajankohtaiseen tiedotukseen, kumppaneiden kohtaamiseen ja toiminnan kehittämiseen sekä YouTube videoiden julkaisemiseen. Mietimme Twitterin käyttöä, mutta totesimme, että alan suomalaiset tekijät eivät ole siinä palvelussa – ainakaan vielä. Instagramin sijaan päätimme käyttää kuvien jakamiseen Facebookia, sillä se tarjoaa mahdollisuuden laajempaan keskusteluun. Jatkossa harkitsemme ehkä SlideSharen käyttöä diasettien jakamiseen.

Sivuja tai somea varten ei ole ’erillistä’ sisällöntuotantoa, vaan jaan projektissa syntynyttä materiaalia. Toiset sisällöt menevät julkaisuun sellaisenaan (esim. kännykkäkuvat ilman editointeja), ja toiset vaativat vähän käsittelyä: vaikkapa videoita olen tehnyt yksinkertaisesti puhumalla oman PowerPointin ja mahdolliset muut sisällöt Skype-tallenteeksi. Vaiva on sama kuin jos opettaisin tästä asiasta – periaatteessa näitä sisältöjä voisikin käyttää myös oppimateriaaleina.

Olen saanut käyttäjiltä kiittävää palautetta. Projektipartnerit ovat tyytyväisiä siihen, että tieto ja tulokset ovat tuoreeltaan saatavilla, ja sisältö onkin levinnyt verkostoissa paremmin kuin vain verkkosivuja tai väliraportteja käyttäen. Myös osallistuminen on varmasti helpompaa ja välittömämpää someympäristössä kuin virallisella foorumilla. Itselleni oli opettavaista huomata, miten hyvin Facebookia voi käyttää hankeviestinnän ja ammatillisen verkostoitumisen välineenä – meidän alallamme ja tässä hankkeessa valinnat ovat olleet toimivia.

kim-taimisto-selite

Tästä oli kyse. Kuva: KIM-hanke.

Some on kuin perjantaipullo

Somessa on erilaisia palveluita, areenoita, tilaisuuksia ja tilanteita – ihan niin kuin ravitsemuksenkin saralla.

Festarit ovat keskittyneet yhden asian ympärille. Paikka on avoin, väkeä on paljon, on äänekästä ja vilkasta, keskikalja virtaa mutta porukka itse ja viimeistään järkkärit pitävät homman kasassa ja pahimmat häiriköt poissa.

Baariin mennään ottamaan yhdet tai kahdet töiden jälkeen. Paikka on julkinen ja koolla on iso joukko ihmisiä. On tiiviitä pöytäseurueita mutta on myös liikettä kuppikuntien välillä. Työasioiden purkamisen ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen mennään kotiin.

Ravintolaillallinen on astetta suljetumpi tilanne. Aperitiivilla päästään pienessä porukassa leppoisaan fiilikseen. Pääasia on pihvi, ja sitä täydentää viinilasillinen. Mahdollinen kahvi avec päättää luottamuksellisen keskustelun tai liikesopimuksen tai tutkimussuunnitelman.

Kun on vieraita kylässä, ei tarvitse pukeutua mitenkään erityisesti eikä varoa, että joku kuulee, mitä puhutaan. Etiketillä ei ole niin väliä, vaan pääasia on että tutut viihtyvät yhdessä. Kukaanhan ei tiedä, miten yksityiset ihmiset iltaansa omassa kodissaan istuvat!

Sitten on se aamuneljän nakkikioski, joka on perjantaipullon päätepiste. Jos pullossa vielä on rähinäviinaa, niin jossain vaiheessa peikko pääsee irti ja lähtee räyhäämään kylille ja haastamaan riitaa tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa.

*

Kipinä tähän postaukseen tuli eilen. JAT järjesti tilaisuuden, jossa Lilly Korpiola puhui kriisiviestinnässä tiukan kaksituntisen paketin. Jossain vihapuheen tienoilla Korpiola mainitsi somen olevan pahimmillaan kuin perjantaipullo: korkki aukeaa sih ja estot häviävät suh. Kiitos luennosta ja kiitos taas etäosallistumisen mahdollisuudesta!

Tuleeko hymyilemällä onnelliseksi?

Ihminen päivittää itsestään tietoja nettiin kahdesta syystä: jäsentääkseen elämäänsä ja ollakseen sosiaalinen. Sari Östman on tutkinut somepäivittäjiä, ja tullut siihen tulokseen, että some voi muuttaa myös minuutta.

Hm. Voiko sosiaalisessa mediassa toimiminen muuttaa minuutta? Itse uskon, että se voi ainakin muuttaa ihmisen toimintatapoja ja näkökulmia, jotka ajan myötä siirtyvät selkärankaan ja sitä kautta aivoihin.

’Smile, and you will be happy.’

Tyypillisestihän somessa julkaistaan parhaita paloja elämästä. Sehän ei ole valhetta eikä vääristelyä vaan valintaa, johon ihmisellä on oikeus. Hyvän näkemisellä ja siitä kertomisella voi vaikuttaa omaan ajatteluunsa. (Väite perustuu omaan kokemukseen, ei tutkimukseen tai tilastoihin.)

’Niin on, jos siltä näyttää.’

Kun pystyy näkemään arjessa kauniin ja alkaa valita ja julkaista sitä, samaan aikaan myös jäsentää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Sillä pystyy vaikuttamaan omiin mielikuviinsa ja uskomuksiinsa. Some tuo tähän muut ihmiset, jotka samanhenkisinä ja kannustavina pyörittävät myönteistä kehää.

Positiiviset postauksethan eivät muuta reaalimaailman tilaa: avioero on avioero vaikka somessa paistaisi. Elämänjulkaiseminen kuitenkin kannustaa kauniin näkemiseen, rakentavaan jäsentämiseen ja muiden kanssa eteenpäin menemiseen.

Tyynyn alla on silti syytä pitää se päiväkirja.

Postaus perustuu väitöstiedotteeseen ja Ylen haastatteluun.

Lounaslistasta tavoitteellisen toiminnan tukemiseen – intranetien tulevaisuus

Vielä jokin aika sitten organisaatioiden sisäinen viestintä oli yksisuuntaista tiedottamista, jolla pyrittiin valuttamaan kaikki operatiivisen toiminnan kannalta tärkeä asia johdolta alas yrityksen sisäisille sidosryhmille eli käytännössä työntekijöille. Intranet piti usein sisällään kattavat uutistoiminnot, mutta tietoa tallennettiin eri muodossa ja sitä luettiin vaihtelevasti.

Asiantuntijaorganisaatioiden tärkein voimavara – tieto – täytyy olla yhä paremmin ja nopeammin saatavilla, jotta kaikki organisaatioiden toiminnot voivat sitä mahdollisimman nopeasti hyödyntää. Tätä varten myös organisaatioiden sisäinen viestintä on joutunut muuttamaan toimintamallejaan tiedon tallentamisesta tiedon jakamiseen ja sen hyödyntämiseen. On tullut aika osallistaa joka ikinen sisäinen ja ulkoinen sidosryhmä tekemään liiketoiminnasta ja organisaatioiden toiminnasta kannattavampaa ja kilpailukykykyisempää. Työpaikan pitäisi olla yksi iso tiedonjakoyhteisö, joka laajenee myös oman organisaation ulkopuolelle.

Tuloksia voidaan saavuttaa, kun keskitetään tietovirrat paikkoihin, joissa niiden saatavuus on

  • päätelaiteriippumatonta (pilvessä)
  • intuitiivista (pohjautuen esim. vapaa-ajalta tuttuihin some-työkaluihin)
  • elävää (esim. videoiden muodossa)
  • läpinäkyvää (esim. bisnesjärjestelmien integraatioilla).

Uudet toimintaideat, järjestelmät ja palvelut mahdollistavat tehokkaan viestinnän ja parantavat yritysten kilpailukykyä. Ne ovat tulevaisuuden intranettien erottamaton osa ja ehdoton ydin. Järjestelmät ovat kuitenkin vain mahdollistajia. Organisaation pitääkin järjestelmäkehityksen jatkoksi ja osana ’intranetin jalkautusta’ muuttaa toimintakulttuuriaan ja johtaa tietotyön tekemistä haluttuihin suuntiin.

Teksti on tiivistelmä VisualWebin pääarkkitehti Jyrki Juutin ja myyntijohtaja Olli Karin kirjoittamasta artikkelista ”Intranet-järjestelmien tulevaisuus”. Artikkeli on osa HAMKin intranet-projektista kertovaa julkaisua ”Kohti yhteisöllistä viestintää SharePointilla ja Yammerilla”.

Verkostoilla voittoon kiinni

HAMKilla oli Instagramissa pieni kilpailu: haastoimme opiskelijat jakamaan laukkunsa sisällön ja lupasimme porkkanaksi eniten tykkäyksiä saaneen veskan omistajalle lahjakortin – vaikka laukkukauppaan. Superverkostoitujat osoittivat tässä kisassa kykynsä. Ykköseksi tulleella kuvalla oli melkein puolitoistatuhtatta sydäntä, ja kakkonen ja kolmonen olivat tuhannen tykkäyksen kummallakin puolella. Sitten olikin piiiiiiitkä väli seuraaviin kymmeniin sydämiin. @yulienyarx oli kolmen tykätyimmän joukossa. Iuliialla on paljon ystäviä ja Instagramissa puolentuhatta seuraajaa – mutta häntä auttoivat myös muut verkostot, sukulaiset ja ystävien ystävät. Iuliia kertoi kisasta ja pyysi kannustusta suoraan ja kaikissa sosiaalisen median verkostoissaan, Instan lisäksi Facebookissa, VK:ssa, OK:ssa ja Twitterissä. Hän kehotti ihmisiä suoraan toimintaan: ”Auta minua voittamaan ja tykkää kuvastani. Pyydä kavereitasikin osallistumaan” oli hänen viestinsä verkostoilleen, ja tähän pyyntöön vastasi miltei tuhat ihmistä. Siinä näyte sosiaalisen median voimasta ja sen käytöstä täsmälliseen tarkoitukseen. Kaiken takanahan on ihminen, jolla on henkilökohtaisia suhteita, joilla taas on omat ystäväpiirinsä – yhdessä saadaan aikaan aika lailla!

P.S. Kisassa oli myös toinen lahjakortti, joka arvottiin kaikkien osallistujien kesken. Tässä haasteessa saattoi siis voittaa tykkäysten lisäksi myös tuurilla.

P.S.S. Katleena on tehnyt hyvät ohjeet somekilpailuissa menestymiseen.

(Edit 17.4.) P.P.S. Post post scriptumissahan on tietysti kaksi peetä ja yksi ässä.

Blogi tuo osaamisen esiin

Tällä viikolla olen jutellut ammatillisen osaamisen esille tuomisesta sosiaalisessa mediassa kahden henkilön kanssa. Ammattikorkeakoulun lehtori oli vasta pohtimassa rooliaan ja sopivia tapoja ilmentää sitä, kun taas yrittäjällä on takanaan neljän vuoden kokemus bloggaamisesta.

Yrittäjän kokemukset ovat vain myönteisiä:

  1. Asiantuntijan maine on levinnyt: yrittäjä saa haastattelupyyntöjä ja yhteydenottoja bloginsa kautta jatkuvasti.
  2. Blogi on vaikuttanut myyntiin: asiakkaat ostavat tuotteita, joista blogissa on kirjoitettu.
  3. Asiakaspalvelu on helpottunut: tuotteet ja toimintatavat ovat tuttuja uusillekin asiakkaille blogin ansiosta.

Eivätkös nämä ole tavoittelemisen arvoisia asioita vähän joka alalla – oli kyse sitten pääsisäisistä tai -ulkoisista asioista?

Olemme somessa, koska asiakkaatkin ovat siellä

Sain eilen olla mukana tietoturva-asiantuntijoiden pilvipalvelupaneelissa. HAMKissa järjestettiin korkeakoulujen tietoturvapäivät, ja yhtenä ohjelmakohtana keskusteltiin siitä, miten korkeakoulu voi ottaa toimintaansa pilvipalveluja eli käytännössä somea. Kerroin omassa alustuksessani, miten HAMK käyttää maksuttomia pilvipalveluita osana omaa viestintäänsä.

Me olemme sosiaalisessa mediassa, koska meidän asiakkaamme ovat sosiaalisessa mediassa. Strategiamme painottaa sähköisen, yhteisen työskentelyn merkitystä. Pilvessä nämä tapahtuvat molemmat.

Perustimme oman sivun Facebookiin v. 2008. Vuosien varrella palettiin on otettu uusia palveluita niiden suosion ja oman sekä kohderyhmän käyttötarpeiden perusteella. Meillä on omien verkkosivujemme tukena Facebook, Youtube, Flickr, Twitter, Pinterest ja Instagram (sekä hostattu WordPress-blogi). Tavoitteenamme on käyttää valittuja kanavia suunnitelmallisesti ja resurssoidusti:

  • Me kerromme koulutuksestamme.
  • Me annamme opiskelijoiden kertoa omista kokemuksistaan.
  • Me neuvomme hakijoita.
  • Me jaamme materiaalia.
  • Me tarjoamme verkostoitumisen mahdollisuuksia.
  • Me olemme läsnä, jotta olemme olemassa.
  • Me johdatamme lisätiedon lähteille.

 

Meidän kokemuksemme pilvipalveluista ovat hyviä:

  • voimme palvella ihmisiä heidän omilla ehdoillaan
  • tekemisessä on mukana isompi joukko ihmisiä kuin organisaatioyksikkö
  • meillä on käytössä nopeat työkalut, kunhan omat prosessimme ovat kunnossa
  • saamme tietoa tarpeista ja palautetta toiminnastamme
  • meillä on mahdollisuus hyvään maineeseen verkostojen voimalla.

Olemme myös oppineet paljon matkan varrella:

  • Tavoitteet on määriteltävä ja niitä on mitattava.
  • Resurssi pitää olla kirjattuna toimenkuviin asti.
  • Pitää olla jatkuvasti valppaana uusien ilmiöiden, palvelujen ja käyttötapojen äärellä.
  • On osattava luopua vanhoista toimintatavoista/työkaluista.

Tulisiko listaan lisätä jotain? Onko oma kokemuksesi erilainen?

Marimekko vastaa Facebookissa

Seuraan parhaillaan Facebookissa Marimekon taiteellisen johtajan Minna Kemell-Kutvosen ’keskustelua’ sivun tykkääjien kanssa. Termimerkit keskustelun ympärillä eivät ole tässä ironiset vaan liittyvät siihen, että teknisesti käyttäjät kommentoivat kuvaa, johon Kemell-Kutvonen vastakommentoi Marimekkona.

Päällimmäiset huomioni:

  • Kemell-Kutvonen vastailee todellankin pörssiyhtiönä ja virallisella äänellä. Sisällöt eivät ole persoonallisia eivätkä henkilökohtaisia, vaan tässä organisaatio viestii yksittäisille ihmisille hivenen epäsuhtaisesti.
  • Kommentteissa puhutaan sekä asiasta että sen vierestä. Metsänväkeä käsitellään, mutta mm. myös Facebookiin käyttöä tässä tapauksessa, yrityksen tuotantomaita yleensä ja tuotehinnoittelun perusteita.
  • Joukossa on niin vastustajia kuin kannattajia, ja he myös keskustelevat keskenään. Yhtiötä puolustellaan ja sitä vastaan liittoudutaan: kuppikunnat toimivat tässä samalla tavalla kuin muuallakin.

Minä annan pisteet Marimekolle tästä toiminnasta. Kun saisi vielä lisää henkilökohtaisuutta ja konkreettisuutta pörssiyhtiön someviestintään, niin pistesaldo nousisi edelleen.

Mobiilikesäkoulu: osallistujat määräävät tahdin ja suunnan

Mobiilikesäkoulun ensimmäinen päivä on takana. Olin Mustialan puistossa leiripaikka 6:ssa keskustelemassa verkkoidentiteetistä yhdessä Hanna-Kaisa Sulosen ja Jaana Nuuttilan kanssa. Samassa teltassa sadetta pitivät myös Agropit-osuuskunnan Sanna Lahtinen ja matkatoimisto Somen Pauliina Mäkelä.

Pisteellä kävi kolme ryhmää. Ensimmäinen sessio pidettiin englanniksi, sillä siihen ryhmään oli koottu mobiilikesäkoulun ulkomaiset vaihtarit. Keskustelu oman online-identiteetin rakentamisesta oli vilkasta, ja kokemuksia jaettiin innolla. Samat somekysymykset pätevät niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: kuka olla, miten olla, missä olla, miksi olla? Tässä ryhmässä vain osa pääsi tehtävään saakka, kun kännykkäliittymän datamaksut pelottivat eikä wlan kuulunut riittävän hyvin sujuvaan työntekoon. Toinen porukka olivat tekniikkapainotteiset  osallistujat, ja heidän kanssaan päästiin harjoituksessa paljon pidemmälle – laitteet kun olivat viimeisen päälle!

Kolmannessa porukassa pohdinta keskittyi somen syvimpään: mistä jää paitsi, jos siellä ei ole? Pauliina Mäkelä totesi, ettei voi enää verrata aikaan ennen somea, sillä se on niin olennainen osa jokapäiväistä elämää. Some ei ole paikka, jonne mennään tekemään somejuttuja, vaan se on tapa olla yhteydessä ja tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi. Käytännnön esimerkiksi somehyödystä Pauliina antoi ilmaisen Whatsapp-sovelluksen, jolla heidän perheensä on korvannut maksulliset tekstiviestit. Some voi siis säästää aikaa, vaivaa ja rahaa ja hoitaa sen, mitä joka tapauksessa pitää tehdä.

Oli kiva taas kerran todeta, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta vain puoliksi. Jokainen sessio muodostuu erilaiseksi riippuen siitä, millaisia osallistujia ryhmässä on, millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja porukassa kohtaa ja millaiseksi dynamiikka kunkin aiheen ja tilanteen kohdalla muodostuu.