Aslak-kuntoutuksen artikkelikooste

Olin Aslak-kuntoutuksessa neljän viikon ajan vv. 2010-2011. Kirjoitin aiheesta useita juttuja organisaationi sisäiseen tiedotuskäyttöön ja mobiilibloggausta harjoitellakseni.

  • Aloitusjaksolla v. 2010 pidättäydyin kaikesta sosiaalisesta mediasta eli vietin täydellistä somebaattia.
  • Päätösjakson ensimmäinen dokumentoitu urheilusuoritus oli hirsien vetely.
  • UKK-kävelytesti pisteltiin heti toisena päivänä. Epäilyni vahvistui: olen keski-ikäinen, keskikuntoinen ja keskipainoinen.
  • Ravintoterapiaa saatiin niin käytännössä kuin teoriassa.
  • Yksi asiantuntijaluento oli selän toiminnasta, sen tyypillisistä ongelmista ja omasta avusta.
  • Uima-altaassa harrastettiin juoksua ja jumppaa.
  • Suorittamisen lisäksi harjoittelimme rentoutumista monin tavoin. Sekin kävi työstä.
  • Työpaikkaergonomia tuli tutuksi.
  • Henkisiä harjoituksia tehtiin ryhmätyönä: pohdimme päämääriämme ja katsoimme itseämme muiden silmin.

Minne matka?

Terve sielu terveessä ruumiissa -ajatteluun opetetaan Aslak-kuntoutuksessakin. Runsaiden fyysisten harjoitteiden lisäksi meillä oli ryhmänä ja yksitellen keskustelusessioita, joissa puhuimme nykytilanteista ja katselimme tulevaisuuteen.

Näkymiä verannalta -kortit olivat yksi menetelmä oman tulevaisuutensa jäsentämiseen. Korttien avulla on mahdollista tunnistaa elämälleen tavoitteita, sanallistaa abstrakteja asioita ja rakentaa itselleen päämääriä.

Pöydälle rakennettiin aikajana nykyhetkestä hamaan tulevaisuuteen, ja jokainen meistä valitsi kasasta itselleen sopivat kortit ja sijoitti ne eri ajankohtiin. Joku näki polkunsa kymmenen vuoden päähän, joku odotti vain kesälomaa kahden viikon kuluttua. Kahdeksan hengen porukassamme käytetyimpiin kortteihin kuuluivat terveys, perhe ja hyvinvointi – mutta myös ’haaste’ esiintyi usealla aikajanalla.

Harjoitus oli ihan mielenkiintoinen. Kymmenistä erilaisista korteista saattoi valita itselleen omimmat ja oikeasti miettiä, koska teeman toteuttaminen olisi ajankohtaista. Kortithan eivät ole mikään step-by-step-suunnittelutyökalu vaan enemmänkin apuväline itsetutkiskeluun ja ajatusten esille tuomiseen.

Tuolilla saa keikkua

Aslak-kuntoutuksessa perehdyttiin työpaikkaergonomiaan. Saimme teoriatietoa istumisesta ja kokeilimme erilaisia toimistotuoleja polvimalleista satulan kautta vatsanojallisiin tai kiikkumalleihin.

Toimistossa istutaan parhaassa tapauksessa kahdeksan tuntia päivässä. Erimittaisia taukoja pitäisi pitää jatkuvasti, samoin olisi hyvä saada vaihtaa asentoa säännöllisesti staattisen kuormituksen vähentämiseksi. Kuntoutuslaitoksen mukaan kunnon työtuolin hinnan saa hyvin äkkiä käytettyä myös huonosta ergonomiasta johtuviin sairauslomiin.

Moni myös jatkaa työpäiväänsä kotona joko keittiöjakkaralla tai sohvannurkassa. Ne on tarkoitettu ihan muuhun kuin toimistotöihin – niin fyysisesti kuin henkisesti.

Vatsanojallinen on selkänojallisen vastakohta: siinä roikutaan eteenpäin ihan luvan kanssa.

Kerran tiedottaja, aina tiedottaja

Olin viime viikon Aslak-kuntoutuksessa, josta raportoin joka päivä jotain. Vanhana viestijänä tunsin velvollisuudekseni kertoa kokemuksistani muille: kerran tiedottaja, aina tiedottaja.  Halusin myös testata, miten vaivatonta tai vaikeaa mobiilibloggaus oikeasti on. Puhelimessani on Android-käyttöjärjestelmä, jolla julkaiseminen on naurettavan helppoa – ja liittymässäni datapaketti, jonka rajat paukkuivat itkettävän helposti.

Eniten kuvasin ja kirjoitin blogiin. Puhelimessani on WordPress-sovellus, jolla voi julkaista kuvaa ja tekstiä varsin kätevästi.  Käytännössä rakensin sisällön kuvista lähtien eli ensin otin tietystä tilanteesta kuvan, jonka sivuun sitten rakensin tarinani.

Kuvissa näkyy joko tunnistamattomia ihmisiä tai niitä, joilta olen saanut luvan julkaisemiseen. Käytännössä koetin kuvata varsin huomaamattomasti ja tilannetta häiritsemättömästi. Jos kuvissa oli tunnistettavia henkilöitä – jotka siis tunsin henkilökohtaisesti – näytin kuvan ja pyysin erikseen lupaa sen käyttämiseen. Tuntemattomista henkilöistä missään tilanteessa ottanut kuvia, sillä niitä en olisi voinut käyttää.

Tekstit olivat aina lyhyitä, sillä niiden näpyttely yhdellä sormella, ruokatauolla tai ennen nukkumaanmenoa ei ollut ergonomista: jo kahden kappaleen jälkeen alkoivat sormet puutua varsinkin selälläni maatessani. Näyttöni on varsin pieni tekstintuotantoon, joten koko tekstin kertasilmäily ei ollut mahdollista samoin kuin läppärillä. Kirjoittamiseen ei myöskään ollut aikaa keskittyä, joten tekstit ovat varsin kevyitä tilannekatsauksia eikä kokonaisuus ole etukäteen suunniteltu.

Tasapainoilua

Pääasia kuntoutuksessa oli fyysinen ponnistus ja henkinen rentoutus tavanomaiseen verrattuna, ei suunniteltu sisällöntuotanto tai kattava katsaus Aslak-toimintaan. Mobiili mahdollisti ajankohtaisen dokumentoinnin ja reaaliaikaisen raportoinnin helpolla ja kevyellä tavalla eikä häirinnyt itse asiaa. Tästä materiaalista on varmasti iloa itselleni ja ehkä hyötyä muillekin.

Syömään!

image

Ruokaa saa kuntoutuksessa riittävästi. Aamu aloitetaan kaurapuurolla, lounas syödään ennen puoltapäivää, iltapäiväkahvit ovat iltapäivällä ja ennen iltarientoja tarjolla on vielä päivällinen.

Huonoa on se, että laitoksen normaalit keittiö- ja ruokailutilat ovat remontissa. Jumppasalissa syöminen on ok, mutta kertakäyttöastioista tulee ihan valtavasti jätettä. (Puhumattakaan siitä, että muovilusikoilla on ikävä syödä ja -veitsillä mahdoton leikata. )

Mieli rentona, lihakset jäykkinä

image

Aslak-kuntoutuksemme on lopullisesti lopuillaan. Viikon päivät on jumpattu kroppaa, illat parannettu maailmaa ja kohennettu kansantaloutta.

Mitä jäi reppuun? UFFin alennusräkistä neljä teepaitaa; ohjatuista ryhmäkeskusteluista uusia näkökulmia; yhteisestä vapaa-ajasta parempia ystäviä. Suosittelen.

Ei tule niin nälkä, kun välillä syö

image

Heli Kuusipalo tarjoili meille lounaan päälle täyden kattauksen ravinto-oppia. Hän muistutti ihmisen fysiologian perustuvan glukoosin ja insuliinin toimintaan ja piirsi hyvän aineenvaihdunnan aaltoliikkeen. Riittävä määrä hiilihydraatteja (ja muita ravintoaineita niiden kyljessä) riittävän usein (kolmen neljän tunnin välein) on nykyinen suomalainen käsitys oikeasta ruokavaliosta ja ateriarytmistä. Aineenvaihduntaan vaikutetaan tietysti myös liikunnalla (kuntoutuksessa kun ollaan).

Keskustelimme karppauksesta. Ravitsemusterapeutti ei sitä elintavaksi kenellekään suositellut – äärimuodossaan siitä voi peräti olla kuolintavaksi! Karppaajankin on siis syytä syödä kahvipullat tai sortua muulla tavoin, jotta lihakset eivät kokonaan kuivuisi ja veri paakkuntuisi (suom. huom.)

Pintalihakset eivät selkää pelasta

image

Kuntoutuksessa tarjotaan liikunnan lisäksi teoreettista tietoa. Tänään kuulimme meille monille tuttujen selkävaivojen lääketieteelliset syyt kaaviokuvineen kaikkineen.

Selkärangan rakenne vaikutti valkokankaalla varsin yksinkertaiselta. Selän toiminnallisiin häiriöihin voi kuitenkin olla useita syitä, ja vikoja voi tulla mihin tahansa selässä. Yksi yleinen ongelmakohta on välilevy.

Luennoitsijamme Janne Soininen oli sitä mieltä, että pintalihaksilla ei selkää pelasteta. Kun ongelmat ovat rangan viereisissä syvissä pikkulihaksissa, myös niiden vähittäinen harjoittaminen tuo avun kipuihin. Punttisalin sijaan nykyään suositellaankin aineenvaihdunnan varmistamista ja liikkuvuuden lisäämistä lempein keinoin, esim. kävellen.

Jokainen voi vaikuttaa selkäänsä ainakin kahdella tavalla: 1) Aerobisesta kunnostaan ja lihastensa riittävästä verenkierrosta huolehtimalla. 2) Syviä lihaksiaan hiljaa herättelemällä: tuolista noustessa otetaan ensimmäiset askeleet samassa kulmassa kuin mitä jakkara seisoo.

Kunto puntarissa

image

Tänään teimme aamujumpan jälkeen ukk-kävelytestin. Siinä kävellään kaksi kilometriä niin kovaa kuin jaloista lähtee. Maalissa mitataan paitsi aika myös pulssi, ja näiden perusteella kävelijän kunto suhteutetaan verrokkiryhmään. Me teimme tämän testin vuosi sitten aslakin aloitusjaksolla, joten voin vertailla tulostani verrokkien, muiden keski-ikäisten naisten, suorituksiin ja omaan saavutukseeni viime kesänä.

Urheilussa käytetään yleisesti jäniksiä vauhtia siivittämään. Kyllähän tässäkin koetti päästä koko ajan edelläkävijän selkää lähemmäksi, mutta samaan aikaan askeliani siivitti perässä kulkeva ryhmämme viimeinen kävelijä. Sitä paikkaa en minä halunnut!

Kävelytestin jälkeen käytiin kisapunnituksessa ja sitten siirryttiin venyttelemään peilisaliin.

Lihasten jälkeen venytettiin vatsalaukku, ja seuraavaksi lukujärjestyksessä on rentoutus. Onnistunee.