Olin viime viikon Aslak-kuntoutuksessa, josta raportoin joka päivä jotain. Vanhana viestijänä tunsin velvollisuudekseni kertoa kokemuksistani muille: kerran tiedottaja, aina tiedottaja.  Halusin myös testata, miten vaivatonta tai vaikeaa mobiilibloggaus oikeasti on. Puhelimessani on Android-käyttöjärjestelmä, jolla julkaiseminen on naurettavan helppoa – ja liittymässäni datapaketti, jonka rajat paukkuivat itkettävän helposti.

Eniten kuvasin ja kirjoitin blogiin. Puhelimessani on WordPress-sovellus, jolla voi julkaista kuvaa ja tekstiä varsin kätevästi.  Käytännössä rakensin sisällön kuvista lähtien eli ensin otin tietystä tilanteesta kuvan, jonka sivuun sitten rakensin tarinani.

Kuvissa näkyy joko tunnistamattomia ihmisiä tai niitä, joilta olen saanut luvan julkaisemiseen. Käytännössä koetin kuvata varsin huomaamattomasti ja tilannetta häiritsemättömästi. Jos kuvissa oli tunnistettavia henkilöitä – jotka siis tunsin henkilökohtaisesti – näytin kuvan ja pyysin erikseen lupaa sen käyttämiseen. Tuntemattomista henkilöistä missään tilanteessa ottanut kuvia, sillä niitä en olisi voinut käyttää.

Tekstit olivat aina lyhyitä, sillä niiden näpyttely yhdellä sormella, ruokatauolla tai ennen nukkumaanmenoa ei ollut ergonomista: jo kahden kappaleen jälkeen alkoivat sormet puutua varsinkin selälläni maatessani. Näyttöni on varsin pieni tekstintuotantoon, joten koko tekstin kertasilmäily ei ollut mahdollista samoin kuin läppärillä. Kirjoittamiseen ei myöskään ollut aikaa keskittyä, joten tekstit ovat varsin kevyitä tilannekatsauksia eikä kokonaisuus ole etukäteen suunniteltu.

Tasapainoilua

Pääasia kuntoutuksessa oli fyysinen ponnistus ja henkinen rentoutus tavanomaiseen verrattuna, ei suunniteltu sisällöntuotanto tai kattava katsaus Aslak-toimintaan. Mobiili mahdollisti ajankohtaisen dokumentoinnin ja reaaliaikaisen raportoinnin helpolla ja kevyellä tavalla eikä häirinnyt itse asiaa. Tästä materiaalista on varmasti iloa itselleni ja ehkä hyötyä muillekin.