Verkkokoulutuksen paras anti on asiasta poikkeaminen

Meillä oli tänään iltapäivällä tiivis verkkoistunto verkkokirjoittamisesta. Väki oli vähäistä, mutta pidot paikallaan – kiitos osallistujille hyvistä kysymyksistä ja kivasta keskustelusta.

Vetäjälle pienen porukan ’paimentaminen’ on kiitollisempaa kuin ison joukon opastaminen. Nytkin saatoimme poiketa suunnitelmasta heti alkumetreillä ja selvittää yhden kysymyksen, joka oli jäänyt toisaalla vaivaamaan mieltä. On mukavaa jakaa osaamistaan, kun sille on aito kysyntä ja täsmällinen tarve.

Muutaman osallistujan kanssa voi myös käyttää yhteistä ääntä eri tavalla kuin suuremmalla porukalla. Nyt ei tarvinnut jaella eikä odotella puheenvuoroja, vaan asiat päästiin käsittelemään tuoreeltaan. Etukäteen valmistelemani kyselytkin jätin julkaisematta, kun samat seikat voitiin käsitellä keskustelun lomassa. Chattiin ei syntynyt kilpailevaa keskustelua, kun jokainen sai puheenvuoron sitä välittömästi kaivatessaan.

Verkkokoulutuksessa on sekin mukava puoli, että osallistuminen vaatii vain sen ajan, mikä on käytössä – matkustamiseen ei kulu sen paremmin rahaa kuin vaivaakaan. Mutta kahvit ja tarjoilut joutuu tuomaan pöydälleen itse, jos on seminaaripullan perään! 😀

Verkkokirjoittamisen koulutusta FUASin väelle

Pidän 20.5. verkkokirjoittamisen kurssin, joka on suunnattu Lahden amkin, Laurea-ammattikorkeakoulun ja HAMKin (eli FUAS-liiittouman) henkilöstölle. Ilmoittautuneita on tähän mennessä viisi, joten istunnostamme tulee varmasti vierihoitoa henkilökohtaisiin tarpeisiin. Sessio pidetään Adobe Connectin verkkokokoushuoneessa.

Rakennan koulutuksen niin, että ohjelmassa on sekä alustus verkkokirjoittamisen teoriaan että käytännön harjoituksia tekstituotantoon. Verkkokirjoittamisen abc:n ensimmäinen versio on vuosien takaa, ja samaa perussettiä olen muokannut nytkin käyttötarkoituksen mukaan. Käytännön harjoituksina teemme Google-dokua vähintään kymmensormisesti, kommentoimme ainakin tätä blogipostausta ja mahdollisesti myös tuittailemme toisillemme.

Olisiko mielessä muuta?

Ajanhallinta on priorisointia

Olin jokin aika sitten ajanhallinnan pikakurssilla (!). Kuluva vuosi on ollut minulle erityisen haastava muissa kuin työkuvioissa: aika ei ole pitkään aikaan tuntunut riittävän kaiken tarvittavan hoitamiseen riittävän hyvin. Tai edes hoitamiseen.

Valmentajamme muistutti, että ajankäyttö on aina priorisointia ja ajanhallinta itsensä johtamista. Minä johdankin itseni nyt pois tämän blogin kirjoittamisesta.

Kirjoitan edelleen, mutta muualla ja muista kuin viestinnän aiheista: Olemme muutaman muun hämeenlinnalaisaktivistin kanssa perustaneet Joulunaikaan-blogin. Joulun jälkeenkin elän keltaisessa talossani, ja toivon voivani dokumentoida hyvin etenevää remonttia. Hengitystä en aio sitä odottaessani pidätellä.

Kiitos ja kuulemiin.

Paras mainosmies on kuollut mainosmies

Ei asia ihan aivan niin ole, mutta kiva kun avasit tämän postauksen kuitenkin. Olen kirjoittanut tämän Riku Vassisen(*) oppien mukaan.

  1. Mainosmies osaa markkinoinnin.
    Se saa ihmisen tilaamaan kirjansa. Se saa ihmisen kirjoittamaan siitä. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä tästä syystä etuoikeutetuksi, vaikka onkin vaan juhlamokkatavis.
    Myyntimies olisi varmaan saanut ihmisen vielä maksamaan tästä.
  2. Mainosmies on yli-ihminen.
    Puikkotukkaista humanistia tallhallin tehomyyjät ovat aina pelottaneet.  Ne ovat aina töissä, harrastavat triathlonia, puhuvat kymmentä kieltä, pukeutuvat muotivaatteisiin, niillä on pyykkilautavatsat ja ne ovat vielä mm. mielettömän mukaviakin.
    Ettei vaan Vassinenkin olisi?
  3. Mainosmiehellä on terävä kynä.
    Silti Moccalattehipsterissä on kirjoitusvirheet ainakin sivuilla 8, 75, 135, 163 ja 245.
  4. Mainosmies puhuu asiaa.
    Mistään en kyllä mieltäni  pahoittanut. Olen ihan samaa mieltä yhteiskunnallisista ilmiöistä, työelämän todellisuudesta, markkinoinnin merkityksestä tai sosiaalisen median seurauksista.
    Mutta koska meillä tiedottajilla on terävien sijaan vain sujuvat kynät, me emme kärjistä, arvostele, julista, ärsytä emmekä pahemmin ota kantaa.
  5. Mainosmies on parempi kuin ei miestä ollenkaan.
    Kiitos, Riku Vassinen, sänkyseurasta viimeisen kuukauden ajan. Annostelin toistasataa postaustasi pieniin palasiin ja useimpina iltoina nautin niistä ennen nukahtamista.
    Urheilu- ja musiikkiluvut tosin olivat vähän suorittamista, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

(*) Riku Vassinen: Moccalattehipsteri. Talentum 2011.

Tavoite pyhittää keinot kirjoittamisessakin

Koululainen opettelee lukemaan ja kirjoittamaan. Eilen illalla lattialta löytyi yksi sormiharjoitus:

Anteeksi aasinsilta, mutta näin kansallisena epäonnistumisen päivänä voisi vähän analysoida.

  • Lapsella on halu oppia.
  • Kirjoitettu sana on todellinen yritys.
  • Tavoite on kirjoittaa ja harjoittelemalla pääsee eteenpäin.
  • Lopputulos on ymmärrettävä, vaikka yksi virhekin sanaan mahtuu.
  • Tämä on enemmän onnistuminen kuin epäonnistuminen.

P.S. Mistähän se oli tollaisenkin sanan oppinut?

Kunhan kirjoittelen

Markkinointi&Mainonta kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan monet bloggaajat katsovat olevansa asiantuntijoita ja oikean tiedon välittäjiä.

En minä.

Minähän vain kirjoittelen pikaisia huomioita ympäristössä liikkuvista asioista. Minulle bloggauksen tahti on niin nopea ja blogin luonne niin  kevyt, että postauksiin ei voi tulla tutkimuksellista tietoa – eikä niitä voi sellaisena pitää. Bloggaaminen on minulle kuin kahvipöytäkeskustelua; ei syvällistä akateemista debattia; ei teesiä, antiteesiä, synteesiä; ei lopullisia totuuksia tai virallisia kantoja.

Tässä blogissa on hetkellisiä huomioita ja ajankohtaisia avauksia, minun näkökulmiani. En minä tiedä, miten asiat ’oikeasti’ ovat. Eihän kukaan sitä voi tietää.

Ars Häme, Art Häme vai #arthame?

Kävin illalla Art Häme 11 -taideviikkojen avajaiskävelyllä Vanajaveden rannalla. Jonkun verran otin kännykällä kuvia ja julkaisin ne Twitteriin saman tien – osan merkittyinä hameenlinna-hashtagilla, yhden Ars Hämeellä ja toisen Art Hämeellä varustettuina. Viimeiseen laitoin sitten #arthame-merkinnän, kun ei sitä muualta Twitteristä löytynyt. Enkä muuten ollut ainoa älykännyn räplääjä teosten ja performanssien ääressä.

Tapahtumajärjestäjät: jos haluatte osallistujien ilmaista puffausta tilaisuudellenne (ennen, aikana ja jälkeen), keksikää risuaita jo etukäteen ja kertokaa se ainakin nettisivuilla.

Virkkaamista ja virkkamista

Kiertokävelyltä jatkoin Verkatehtaalle Kirjan ajan pecha kucha -esitykseen, jossa kolme kirjailijaa ja yksi kääntäjä (sama asia in my book*) kertoivat matkoista sanoin ja kuvin. Pecha kucha -menetelmässä kankaalle heijastetaan vuorotellen 20 kuvaa, ja kertojalla on 20 sekuntia aikaa sanoa sanottavansa kustakin diasta.

Kuulimme ja opimme maailmanmatkoista, jotka olivat suuntautuneet pääasiassa Aasiaan: Intiaan, Mongoliaan, Nepaliin, Kamputseaan. Inspiroiduin ja ajattelin tehdä pecha kucha -setin Juupajoesta, Längelmäestä ja mahdollisesti Orivedestä. (Mutta niihin on aika pitkä matka.)

*Huomio näin jälkikäteen: kirjailijat kertoivat omista matkoistaan, kääntäjä oli tehnyt hienon esityksen Majakovskin 20-luvun Amerikan-retkestä. Ja tunnusti, että lähinnä hän oli matkaillut kirjastoon ja takaisin. 🙂