Paras mainosmies on kuollut mainosmies

Ei asia ihan aivan niin ole, mutta kiva kun avasit tämän postauksen kuitenkin. Olen kirjoittanut tämän Riku Vassisen(*) oppien mukaan.

  1. Mainosmies osaa markkinoinnin.
    Se saa ihmisen tilaamaan kirjansa. Se saa ihmisen kirjoittamaan siitä. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä tästä syystä etuoikeutetuksi, vaikka onkin vaan juhlamokkatavis.
    Myyntimies olisi varmaan saanut ihmisen vielä maksamaan tästä.
  2. Mainosmies on yli-ihminen.
    Puikkotukkaista humanistia tallhallin tehomyyjät ovat aina pelottaneet.  Ne ovat aina töissä, harrastavat triathlonia, puhuvat kymmentä kieltä, pukeutuvat muotivaatteisiin, niillä on pyykkilautavatsat ja ne ovat vielä mm. mielettömän mukaviakin.
    Ettei vaan Vassinenkin olisi?
  3. Mainosmiehellä on terävä kynä.
    Silti Moccalattehipsterissä on kirjoitusvirheet ainakin sivuilla 8, 75, 135, 163 ja 245.
  4. Mainosmies puhuu asiaa.
    Mistään en kyllä mieltäni  pahoittanut. Olen ihan samaa mieltä yhteiskunnallisista ilmiöistä, työelämän todellisuudesta, markkinoinnin merkityksestä tai sosiaalisen median seurauksista.
    Mutta koska meillä tiedottajilla on terävien sijaan vain sujuvat kynät, me emme kärjistä, arvostele, julista, ärsytä emmekä pahemmin ota kantaa.
  5. Mainosmies on parempi kuin ei miestä ollenkaan.
    Kiitos, Riku Vassinen, sänkyseurasta viimeisen kuukauden ajan. Annostelin toistasataa postaustasi pieniin palasiin ja useimpina iltoina nautin niistä ennen nukahtamista.
    Urheilu- ja musiikkiluvut tosin olivat vähän suorittamista, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

(*) Riku Vassinen: Moccalattehipsteri. Talentum 2011.

Tavoite pyhittää keinot kirjoittamisessakin

Koululainen opettelee lukemaan ja kirjoittamaan. Eilen illalla lattialta löytyi yksi sormiharjoitus:

Anteeksi aasinsilta, mutta näin kansallisena epäonnistumisen päivänä voisi vähän analysoida.

  • Lapsella on halu oppia.
  • Kirjoitettu sana on todellinen yritys.
  • Tavoite on kirjoittaa ja harjoittelemalla pääsee eteenpäin.
  • Lopputulos on ymmärrettävä, vaikka yksi virhekin sanaan mahtuu.
  • Tämä on enemmän onnistuminen kuin epäonnistuminen.

P.S. Mistähän se oli tollaisenkin sanan oppinut?

Kunhan kirjoittelen

Markkinointi&Mainonta kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan monet bloggaajat katsovat olevansa asiantuntijoita ja oikean tiedon välittäjiä.

En minä.

Minähän vain kirjoittelen pikaisia huomioita ympäristössä liikkuvista asioista. Minulle bloggauksen tahti on niin nopea ja blogin luonne niin  kevyt, että postauksiin ei voi tulla tutkimuksellista tietoa – eikä niitä voi sellaisena pitää. Bloggaaminen on minulle kuin kahvipöytäkeskustelua; ei syvällistä akateemista debattia; ei teesiä, antiteesiä, synteesiä; ei lopullisia totuuksia tai virallisia kantoja.

Tässä blogissa on hetkellisiä huomioita ja ajankohtaisia avauksia, minun näkökulmiani. En minä tiedä, miten asiat ’oikeasti’ ovat. Eihän kukaan sitä voi tietää.

Ars Häme, Art Häme vai #arthame?

Kävin illalla Art Häme 11 -taideviikkojen avajaiskävelyllä Vanajaveden rannalla. Jonkun verran otin kännykällä kuvia ja julkaisin ne Twitteriin saman tien – osan merkittyinä hameenlinna-hashtagilla, yhden Ars Hämeellä ja toisen Art Hämeellä varustettuina. Viimeiseen laitoin sitten #arthame-merkinnän, kun ei sitä muualta Twitteristä löytynyt. Enkä muuten ollut ainoa älykännyn räplääjä teosten ja performanssien ääressä.

Tapahtumajärjestäjät: jos haluatte osallistujien ilmaista puffausta tilaisuudellenne (ennen, aikana ja jälkeen), keksikää risuaita jo etukäteen ja kertokaa se ainakin nettisivuilla.

Virkkaamista ja virkkamista

Kiertokävelyltä jatkoin Verkatehtaalle Kirjan ajan pecha kucha -esitykseen, jossa kolme kirjailijaa ja yksi kääntäjä (sama asia in my book*) kertoivat matkoista sanoin ja kuvin. Pecha kucha -menetelmässä kankaalle heijastetaan vuorotellen 20 kuvaa, ja kertojalla on 20 sekuntia aikaa sanoa sanottavansa kustakin diasta.

Kuulimme ja opimme maailmanmatkoista, jotka olivat suuntautuneet pääasiassa Aasiaan: Intiaan, Mongoliaan, Nepaliin, Kamputseaan. Inspiroiduin ja ajattelin tehdä pecha kucha -setin Juupajoesta, Längelmäestä ja mahdollisesti Orivedestä. (Mutta niihin on aika pitkä matka.)

*Huomio näin jälkikäteen: kirjailijat kertoivat omista matkoistaan, kääntäjä oli tehnyt hienon esityksen Majakovskin 20-luvun Amerikan-retkestä. Ja tunnusti, että lähinnä hän oli matkaillut kirjastoon ja takaisin. 🙂

Konttorilotan paras ystävä: Notepad

Eräässä kokouksessa kirjoitin muistiota. Käytin tekstin tekemiseen Notepadia, jolla yleensä kerään hajatuksia erilaisissa tilaisuuksissa. Vieressäni istunut osallistuja seurasi työtäni ja kysyi sitten, mikä noin kätevä ohjelma onkaan.

Notepad on nimensä mukaan muistio. Siihen tehdään tekstiä. Ei muotoiluja, ei tyylejä, ei kuvia – vain tekstiä. Siis sisältöä.

Ensimmäisessä oikeassa työpaikassani – jossa toimitin tietoliikennelaitteiden käyttöoppaita ja jossa opin rakastamaan Wordia – oli suunnittelija, jonka mielestä tekstituotannossa pitäisi sallia vain Notepad ja Courier 12. Päivä päivältä olen enemmän samaa mieltä hänen kanssaan!

  • Kun kirjoitetaan, niin kirjoitetaan.
  • Keskitytään sisältöön ja sanomaan.
  • Mietitään, mitä varten tekstiä tehdään ja kuka sitä lukee.
  • Ajatellaan, miten sanat vaikuttavat lukijaan ja hänen toimintaansa.

Edelleenkin rakastan Wordia, mutta työkaluna se on ihan turha kokousmuistion naputteluun tai blogipostauksen luonnosteluun.

Tahdotko tiedottajaksi: Man tager vad man haver

”Tervetuloa takaisin hyvät tv-katsojat. Pahoittelemme katkoa lähetyksessä, joka siis johtui sairaustapauksesta ja puuttuvasta varahenkilöjärjestelmästä tuotantoketjussa. Ohjelmamme on siitä huolimatta täällä Communications Areenalla edennyt, ja nyt seuraa katsojille pikainen syöte kakkostehtävästä:

Tiedottajakandidaattien kuuluu kirjoittaa juhlapuhe yhtiön omistajan 50-vuotisjuhlia varten. Välineenä heillä on online-printteri eli kirjoituskone, josta puuttuu a-kirjain. Puhe on siis kirjoitettava niin, että se ei sisällä yhtään a-kirjainta. Tehtävä on otettu jo vastaan, ja pauke kuuluu tehtäväkopeista, kun Salla ja Malla tuottavat uutta sisältöä vanhalla medialla. Edellisen tehtävän häviäjä, Salla, saa aloittaa omalla puheellaan. Ole hyvä, Salla.

’Hyvät ystävät ja kylänmiehet. Olen iloinen nähdessäni teidät täällä tänään. Olemme kokoontuneet viettämään syntymäpäivääni tänne yritykseni tiloihin, sillä myös yhtiöni juhlii kymppiään. Jätin siis entisen elämäni nelikymppisenä: päätin siirtyä toisiin tehtäviin ja hypätä ruumiillisen työn tekemisestä henkisempiin hommiin. Vuosikymmen on tullut tätä tietä täyteen, edessä ehkä uudet kujeet. Toimen miehenä en tämän enempää runoile – skool!’

Ja kuten kuulette, puhe sai valtavat aplodit. Se oli riittävän lyhyt ja johti haluttuun toimintaan eli maljan kohottamiseen. Yleisön siemaillessa siirrymme Mallan puheeseen. Malla, ole hyvä.

’ rvois  juhl väki—’

Voi voi, näin päättyi Mallan maljapuhe ennen kuin pääsi kunnolla alkamaankaan. Tämän tehtävän voiton vie siis Salla. Salla, millaiset tunnelmat?

’Cajsa Wargia lainatakseni: Otetaan, mitä on. Tehdään, mitä voidaan.’

No näin on näppäimet – hah hah, sanaleikki tarkoituksellinen – vai mitä sanoo Malla?

’S  t n .’

Tahdotko tiedottajaksi: Tee mediatiedote

”Tervetuloa takaisin hyvät television katsojat ja Tahdotko tiedottajaksi -webbikanavan seuraajat: kilpailijamme ovat valmiina ensimmäiseen finaalitehtäväänsä. Salla ja Malla, olette nyt äänieristetyissä kopeissanne, kuuletteko minun ääneni? Nostakaa kätenne, jos kuulette kysymykseni. Hyvä.

Kilpailijat: teidän ensimmäinen tehtävänne  on laatia mediatiedote. Communications Yhtiöllä on viestinnällisten kokokaisratkaisujen paletissaan uusi tuote, josta te tiedotatte medialle. Tuote on ’Viestinnän PremiumPaketti’: yritykset saavat nyt tilaisuuden ostaa omat viestintäsivut Communications Yhtiön verkkosivuille ja näin parantaa näkyvyyttään, kävijämääriään ja hakukoneoptimointiaan. PremiumPakettiin kuuluvat siis sekä teksti että kuva! PremiumPaketin rinnalla säilyy vanha tuotteemme BanneriPaikka, joka on nyt nimetty Viestinnän Visuaaliseksi Ratkaisuksi. Teillä on viisi minuuttia aikaa tehdä tiedoteluonnos, jonka sitten tulostatte ja viette johtoryhmälle arvioitavaksi. Aika alkaa nyt!

Kilpailijoiden tehdessä tiedotetta kertaamme vielä johtoryhmän kokoonpanon. Puheenjohtajana toimii Communications Yhtiön President. Pääjohtaja on rakentanut viestintäimperiuminsa hartiavoimin, sisulla ja intuitiolla: entisen kaivinkoneenkuljettajan ja maansiirtoyrittäjän liiketoimintaosaaminen ja näkemys ovat todellakin siirtäneet vuoria ja muovanneet suomalaista viestinnän kenttää.  Johtoryhmän toisena jäsenenä on yhtiön viestintäjohtaja, Presidentin vaimo, joka on vaihtanut pieneläinhoitajan tehtävät viestintäalan ammattilaisen työhön. Tämä pariskunta on yhtiön aivot ja sydän: Presidentin timanttista bisnesvainua täydentää viestintäjohtajan välittömyys ja verbaalinen lahjakkuus. Johtoryhmän sihteerinä toimii yhtiön nykyinen tiedottaja, edellisten tytär, jonka paikalle siis uutta ihmistä ollaan hakemassa. Nykyinen tiedottajahan keskittyy urallaan akateemisiin haasteisiin ja valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin täyspäiväisesti.

Tehtävään annettu aika on nyt kulumassa loppuun. Hyvä yleisö, viimeiset viisi sekuntia käynnistyvät juuri: laskekaamme yhdessä! 5 – 4- 3 – 2 – 1 – AIKA! Kilpailijamme päästetetään ulos tehtäväkopeistaan, ja kilpajuoksu printteriltä johtoryhmän eteen alkaa. Printtisprintin voiton vielä tällä kerralla Malla, joten hän saa yhden pluspisteen varsinaisen tehtäväarvionsa päälle.

Johtoryhmä keskittyy tutkimaan tiedotteita, ja me siirrymme pienelle mainoskatkolle.”

 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

kun menin normaalihinnalla sen kirjan ostamaan enkä edes bonuksia tai plussia saanut. Sitä niin kehuttiin ja lehdissä kirjoiteltiin ja netissäkin vielä oli joulukalenteri. (Kyllä se ei mikään joulukalenteri ollut kun kokoelma mukajouluisia lauseita.)

Siitä kirjastakin luulin, että olisi suurta sisältöä ja erinomaista sanataidetta, mutta ei ollut. Ei selkeitä päähenkilöitä. Ei juonta. Ei tarinaa. Missä alku, keskikohta, loppu? Kyllä ei ollut yhtään niin kuin Laila Hietamies, jolta saa sentään monta sataa sivua samalla hinnalla.

P.S. Kyllä minä sen kuitenkin luin, kun kerran olin ostanutkin, mutta ihan varmasti saa täältä joululahjan joku sellainen, joka ei oikeasta kirjallisuudesta mitään ymmärrä.