#yritys on todempi kuin @yritys

Luin Kirsi Pihan Rytmihäiriön. Kirja julistaa toimintaympäristön ja sen rytmin muutosta: nyt on toimittava nopeammin ja suoremmin kuin ennen; nyt on elettävä tilanteissa ja tartuttava mahdollisuuksiin; nyt on luovuttava hallinnan illuusiosta. Nyt on vaikutettava viestinnällä.

Pihan mukaan huomio = maine. Yrityksen suurin maineriski on maineettomuus. Mainetta voi saavuttaa vain, kun osallistuu keskusteluun aidosti ja sen rytmissä. Aitous tarkoittaa Pihalle myös inhimillisyyttä eli ihmisen ääntä organisaatioliturgian sijaan.

Olen ihan samaa mieltä. Yhden viestityn brändin, valitun totuuden ja kontrolloidun tiedotuksen sijaan tarvitaan tarinoita, näkökulmia ja vuorovaikutusta. Yritys rakentuu moniäänisesti, ei yhdestä hallitusta totuudesta. Yrityksen ydinviesti toki on edelleen olemassa, ja se onkin identiteetin sisin. Ydinviestin on oltava totta, kiinnostava ja merkittävä, jotta siihen voidaan ja halutaan tarttua.

#HAMK on todempi kuin @HAMK_UAS. Kumpaakin tarvitaan, ja kummankin rakentamiseen pitää osallistua myös organisaation sisältä.

 

Kirsi Piha: Rytmihäiriö. Tartu mahdollisuuksiin tai kuole. Talentum Pro, Helsinki 2015.

VR missasi markkinointimahdollisuuden

Olin viikonlopun Helsingissä, kiitos VR:n hyvän sarjalipputarjouksen, jolla matkustaa useamminkin ex tempore! Lähdin Hämeenlinnasta lauantaiaamuna kymmenen junalla, ja kyllä hämmästytti, kun Hyvinkään tienoilla – siis lauantaiaamuna kymmenen jälkeen –  junassa tuli nauhoitettu kuulutus: ”Hyvät matkustajat. Muistutamme, että omien alkoholijuominen nauttiminen junassa on kielletty.” Och samma på svenska och engelska.

Oliko niin, että junassa oli joku seurue, joka oli aloittanut venemessut jo hyvissä ajoin ja sen sijaan, että konduktööri olisi ojentanut porukkaa suoraan, otettiin käyttöön kollektiivinen muistutus matkustussäännöistä? Vai oliko niin, että junassa oli riistäytymässä käsistä juopottelu kaikissa muissa vaunuissa kuin siinä missä itse olin? Vai oliko tämä sarjassa ”Only in Finland”?

Sen verran markkinointihenkisyyttä on muhunkin työvuosien aikana tarttunut, että näin ilmiselvästi, kuinka negatiivinen kielto olisi voitu kääntää positiiviseksi kehoitteeksi: ”Hyvät matkustajat. Muistutamme, että omien alkoholijuomien nauttiminen on junassa kielletty. Tervetuloa siis ravintolavaunuun, jossa on tarjolla kahvin, virvokkeiden ja pikkupurtavan lisäksi myös olutta, viinejä ja väkeviä. Veturi-korttilaisille osa tuotteista tarjoushintaan, tervetuloa tutustumaan! Mukavaa ja maistuvaa matkaa!”

Voi olla, että olisin minäkin mennyt ravintolavaunuun!

Projektiraportille uusi muoto?

Rakennettiin uusi intra toissa vuonna ja otettiin sitä käyttöön viime vuonna. Työ jatkuu (eikä koskaan lopu), mutta nyt olisi välikatsauksen paikka. Teemme käyttöönottosta projektiraportin, mutta haluaisimme jotain muuta kuin perinteisen pdf:n.

Tavoitteena on oikeasti digitaalinen julkaisu, ei A4-formaattiin taitettu ja pdf:ksi käännetty tiedosto. Suunnittelemme parhaillaan sisältöä, mutta koska muoto vaikuttaa sanoiksi tai kuviksi tai graafeiksi tai videoiksi tai muuksi pukemiseen, pitäisi ensin tehdä päätös siitä, millaista halutaan.

Julkaisun pitäisi olla kätevästi tehtävissä, avoimesti saatavilla ja helposti hyödynnettävissä.

Kysynkin nyt sulta apua:

  1. Tuleeko mieleen hyvää esimerkkiä verkossa toteutetusta projektiraportista?
  2. Millaista rapsaa itse lukisit mielelläsi?

P.S. Projektin ykkösosan eli uuden intran suunnittelun ja rakentamisen kuvaus tehtiin pdf:ksi. Eihän sekään huono ole! 😉

Tietohallinto ei paljon twiittaa

Olin korkeakoulujen it-päivillä (#itpäivät, #itpaivat, #itpaivat2015, #itpäivät2015) ensimmäistä kertaa. Kerroin kollegani kanssa HAMKin kokemuksista intran rakentamisesta pilveen.

Ohjelma oli mielenkiintoinen jopa (tai varsinkin) näin humanistille. Esitysten haarukka ulottui digitalisaation tulevaisuudesta tietosuojan juridiikkaan ja opiskelijan BYODista MOOCien pedagogiikkaan.

Mua ihmetytti päivissä eniten se, kuinka vähän sieltä tuitattiin. Normaalisti – eli viestinnän tai markkinoinnin tilaisuuksissa – eetteri on täynnä. Eihän niihin tilaisuuksiin tarvitse edes mennä paikan päälle, kun osallistujat tekevät muistiinpanot ja ottavat kuvat ja jakavat kaiken toisten puolesta. Twitteristä löytyvät myös samanhenkiset ajattelijat ja kiinnostavat seurattavat. IT-päivien osallistujamäärään nähden julkisesti jaettiin todella mitätön määrä!

Yhtenä syynä varmasti on alan toimintakulttuuri. Kertokaapas luonnontieteilijät ja insinöörit, miten te hankitte oman alanne sisältöjä, vaihdatte ajatuksia, seuraatte kehitystä, kerrotte mielipiteitänne tai jaatte osaamistanne!