Olen yhtenä vetäjänä HAMKin Ammattilaisena verkostoissa -opintojaksolla. Opiskelijoita kurssilla on kolmisenkymmentä, ja moni ei yhdistänyt käsitteitä verkostot ja työskentely: lähtöoletus usealla osallistujalla oli
”sosiaalinen media = Facebook = ajantuhlaus ja yksityisyyden menetys”.
Me vetäjät koetamme omasta kokemuksestamme tarjota toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaisia työkaluja oman osaamisen käyttämiseen ja näyttämiseen.
Eilen pidettiin iltaistunto LinkedIn-palvelusta. Olen ollut verkostossa mukana vuodesta 2007, ja tällä hetkellä se on minulle
- julkinen ansioluettelo suosituksineen
- kontaktiverkosto entisiin ja nykyisiin kollegoihin
- tiivis silmäys kontaktieni tekemisiin omissa verkostoissaan
- virtuaalista toimintaa oman alan ryhmissä uusien ihmisten kanssa
- aiheittain jäsenneltyjä kysymyksiä ja vastauksia.
LinkedIn on toistaiseksi riittänyt minulle ammatilliseen verkostoitumiseen enkä ole lähtenyt rakentamaan professionaalista profiiliani uudestaan esim. Xing- tai Branch Out -palveluihin. Tarjontaa on paljon, ja siitä on osattava myös karsia ja uskallettava valita.
Joku muu siis käyttää toista palvelua tai toisiin tarkoituksiin, esim. työnhakuun tai rekrytoinnin tueksi: väline on käyttäjänsä näköinen. Me emme anna valmiita toimintamalleja vaan haluamme tälläkin kurssilla kannustaa opiskelijoita tutustumaan tarjontaan niin, että hyöty omaan työhön tulisi koettua käytännön kautta ja yhdessä ymmärtäen. Tärkeää on siis myös toisilta oppiminen ja ryhmissä työstäminen: näin opiskelijat rakentavat omaa verkostoaan ja samalla oppivat verkossa työskentelyä.
Moi!
Opetus oli hyvä LinkedIn:in esittely vaikken sitä työni takia oikein voi käyttää. Parasta antia oli kuitenkin osoitus AC:n käytöstä verkko-opetuksessa. Ellei tätä ole itse kokenut, ei voi ymmärtää sen tarjoamia mahdollisuuksia. Koska en myöskään käytä naamakirjaa, niin siitä samanlainen sessio olisi loistava ( tai mistä tahansa sosiaalisen median työkalusta)
Aki kiitos, erinomaisen hyvä huomio osallisten erilaisista näkökulmista ja oppimisen kohteesta.
Hei
Sellainen tuossa tuli mieleen, että tosissaan eri tyyppisiä ohjelmia ja alustoja on vaikka kuinka paljon. Niitä kun älyäisi käyttää mahdollisimman hyvin hyväksi työssä ja miksei myös vapaa-ajalla.
Kohti ääretöntä ja sen yli 😉
Buzz Lightyear kutsuu komentokeskusta: Olen useiden erityyppisten ohjelmien ja alustojen ympäröimä. Aion eliminoida työni kannalta tarpeettomat palvelut ja keskittyä siihen, mikä kulloinkin palvelee tarkoitustani. 🙂
Valintoja tosiaan on tehtävä: kaikkialla ei voi olla kaiken aikaa – ei ainakaan hyvin ja järkevästi.
Linkedin vaikutti selkeältä ohjelmalta ja sillä on varmasti paikkansa verkostojen kokoamisessa. Erityisesti uskon, että tämän tyyppinen ohjelma auttaisi ihmisä, joiden elämä on nomadi-elämää: kansainvälistä ja vaihtuvia tehtäviä. Leenan kommentti ulkopoliittisesta työkalusta oli hyvä. Paikallisesti uskon enemmän esim fb:hen, joka mahdollistaa yhteydenpidon kevyellä tasolla ns. puolituttuihin ja myös tuttuihin silloin, kun on liian kiireinen oikeaan elämään=). Omalla alallani(viherala ja arkkitehtuuri)tuntuu olevan kuitenkin edelleen ns sukupolvien välinen kuilu itseni ja vaikka vain 5 vuotta nuorempien välillä; me nelikymppiset joudumme edelleen vähän opettelemaan tätä maailmaa, ei luonnistu yksinkertaisesti. Yksityisyyttä on monenlaista: eikös se jälki jää kaikesta-visiiteistä nettisivuilla, kanta-asiakaskortin käytöstä, luottokorteista? AC:n käyttö opetuksessa on ollut hyvä:toisella kertaa osasi jo tehdä muutakin kuin kuunnella ja katsoa jännittyneenä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Hyvä, että välineet menettävät merkityksensä! Siis siinä mielessä, että työkalut eivät ole se jännityksen kohde vaan voi keskittyä siihen varsinaiseen asiaan, jota työkaluilla tehdään.
Tohon jälkiasiaan ihan mielenkiintoinen postaus tämä: http://www.activityblog.fi/2011/03/isoveli-valvoo/
Koen itseni enemmän kokeilijana, kuin käyttäjänä. Esim. LinkeInnissä olen ollut tunnuksellisena melko kauan, mutta en ole saanut edes ansioluetteloani valmiiksi, saati sitten ehtinyt ryhmäytyä.
Eri foorumeja on niin paljon, ettei, vaikka rajaisi kuinka paljon missä liikkuu, niin ei vain saa aikaiseksi.
Näin on. Ja vasta sitten, kun työkalusta tai palvelusta on hyötyä, siihen haluaa myös satsata aikaansa. Catch 22!