Olen aloittanut bloggaamisen omana itsenäni ja suuremmin suunnittelematta. Perustin taannoin blogini Bloggeriin ja julkaisin sinne kaikkea itseäni koskevaa ja itseäni kiinnostavaa – aiheet vaihtelivat verkkopalvelun käyttäjäpersoonista vaatteiden kierrätykseen ja oikeinkirjoituksesta omenoiden säilöntään.

Itseäni, kollegoitani ja sukulaisiani palvellakseni perustin erikseen ammatillisen profiilin, Viestintälotan. Viestintälotalle perustin oman blogin ja oman Twitter-tilin, joissa julkaisen omaan ammattialaani liittyvää sisältöä. Rakennan Viestintälotta Lotta Lingon verkkonäkymistä harkitusti, ammatillista kuvaani painottaen.

Myös Lotta Linko jatkaa bloggaamista, mutta vain kutsutuille lukijoille. Henkilökohtaisesta blogistani on tullut todellinen nettipäiväkirja, joka ilahduttaa meidän perheemme lisäksi ystäviä maapallon toisella puolella tai sukulaisia vähän lähempänäkin.

Blogini piilotettuani on käynyt näin:

• Sisältöä tulee paljon enemmän, kun voin julkaista arkisia aiheita niiden yleistä kiinnostavuutta tai merkitystä miettimättä. Nyt julkaisen kuukaudessa niin paljon kuin ennen vuodessa!
• Voin julkaista myös lasteni kuvia, kun tiedän, että ne eivät ole avoimesti julkisessa jaossa. Kuvissa ei tietenkään ole mitään kyseenalaista tai salattavaa – lapset vain ovat tunnistettavasti omina persooninaan arjen tilanteissa.
• Olen alkanut miettiä uuden puhelimen hankintaa, jotta voisin toimia helposti mobiilisti.

Suojaan lapsiani

Omaa elämääni voisin jakaa avoimemminkin – olenhan kaikin puolin nuhteeton ja moitteeton kansalainen – mutta en halua rakentaa lasteni puolesta heidän digitaalista jalanjälkeään, vaan annan heidän tehdä omat virheensä itse.