Sukunimeni on Linko. Se taipuu kuin yleiskielen termi. ”Lotta Lingon vartalo taipuu, kun hän kumartuu tarkastamaan pesukoneen lingon.”
On enemmän sääntö kuin poikkeus, että nimeni jäteään taivuttamatta. Oppimani mukaan nimen status ei suojaa astevaihtelulta eikä ihminen itse saa päättää oman nimensä taivutuksesta. (Eikä kirjoitusasusta.)
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ohjeistaa Longan taivutukseen: http://www.kotus.fi/index.phtml?i=650&s=2761#faq_650. Uskoisi nyt Esakin!
Viestintälotta 
Ihminen saa mielestäni kyllä päättää nimensä astevaihtelusta, ainakin siis jos ei ole olemassa vastaavaa appellatiivia. Tästä itselleni tutuin esimerkki on takavuosien trumpetisti Ossi Runne, jonka nimi kovin helposti noudattaisi astevaihtelusääntöjä ja taipuisi esim. genetiivissä ’Runteen’. Hän itse ja myöskin hänen leskensä Aili Runne pitivät kuitenkin tiukkaa huolta siitä, että genetiivi on ’Runnen’. Se vaan piti tietää. Mutta kaiken kaikkiaan on erittäin hauska kuulla, että vartalosi edelleen taipuu, Lotta!
http://www.youtube.com/watch?v=J7E-aoXLZGY&feature=youtu.be. Touché.
Ero LIngon ja Runnen välillä onkin se, ettei suomenkielessä tietääkseni ole yleisnimeä runne. Jos Lonka tai Linko olisivat vain erisnimiä suomenkielessä, genetiivi voisi ollakin muu kuin normaali lingon ja longan.
Paitsi jos ankaran runnomisen tulos on runne?
Hyvä yritys. Ehdotetaanko uudissanaksi?