En tee etätöitä – olen mobiili

Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää. Muutaman läheisen etäkollegan kanssa haluamme sanoutua irti koko etätyön käsitteestä: me emme tee etätyötä vaan me teemme työtä.

Etätyö terminä viittaa ajatukseen, että on yksi päätyöpaikka, jossa työt tehdään. Etätyö on tässä ajatuksessa se toinen paikka, jossa tarvittaessa suoritetaan samoja tehtäviä samalla tavalla kuin päätyöpaikassa. Kyse on mielestäni muustakin.

Mobiililaitteet ja uusi toimintatapa vapauttavat meidät tekemään työtä muuallakin kuin konttorissa ja muulloinkin kuin kahdeksan ja kuudentoista välillä. Tämä ei ole perheeltä pois tai 24/7. Mobiilityö on sitä, että hommat hoidetaan tavoitteiden mukaan tarkoituksenmukaisimmin ajasta tai paikasta riippumatta.

Jotta saan tehtyä asioita

  • niin kuin itse haluan
  • niin kuin elämäntilanteessani on mahdollista
  • niin kuin niille passaa, joiden kanssa työtäni teen
  • niin kuin työnantajani olettaa

olen ainakin osan ajastani mobiili. Käytännössä tämä tarkoittaa läsnäoloa usein kyökistä käsin: kotona olen kiinni verkossa ja verkoissa aivan samalla tavalla kuin konttorissa.

Minulle kyse on saavutettavuudesta: olen käytettävissä, saan muihin yhteyden, pääsen tietoihin ja palveluihin, pystyn tuottamaan ja jakamaan – siitä minun työssäni on kyse.

Kymmenkätisesti etänä

Työstimme eilen viiden ihmisen kanssa Mobiilikesäkoulun loppuraporttia. Avasimme Skypeen ryhmäkeskustelun ja annoimme tajunnan virrata.

Jotenkin näin meidän spontaani tapaamisemme meni:

Yksi oli juuri lähdössä laskemaan lampaita laitumelle, yksi istui terveyskeskuksen aulassa, yksi odotti kohtsillään kotiutuvaa ekaluokkalaista, yksi piti skypetyksen lomassa asiakaspalaverin – yksi oli oikeasti työpaikalla työhuoneessaan ja johti keskustelun kulkua. Kaikki me mietimme ja tuotimme tekstiä aiheesta ”Mitä mobiilius vaatii?”.

Mobiilia ja mobiiliutta kuvattiin kolmella adjektiivilla: ajankohtainen, tilannekohtainen, henkilökohtainen. Näkemyksemme oli, että mobiilius vapauttaa ajasta ja paikasta, mutta vaatii halukkuutta kehittää itseään ja työtään sekä aktiivisuutta muuttaa toimintatapojaan.

Liikettä ja päämäärää

Skype-istuntomme  oli esimerkki siitä, miten olimme fyysisesti erillämme mutta samanaikaisesti riittävästi läsnä tilanteessa. Mobiili mahdollisti meidän kohtaamisemme tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Työkaluun jäi dokumentaatio keskustelustamme, mitä saatoin hyödyntää lopullista tulemaa eli loppuraportin yhtä osuutta myöhemmin kirjoittaessani.

Kaikkeen toimintaan tällainen moniajo ei tietenkään sovellu, mutta monta kertaa riittävä läsnäolo on parempi kuin ei läsnäoloa.

**

Mobiilikesäkoulun raportti ilmestyy syksyn aikana.

Kymmenen käyttöä kännykälle kuntoutuksessa

Viiden päivän kuntoutusmatkalla olin iloinen, että minulla oli puhelin mukana. En vain siksi, että saatoin soitella kotiin vaan myös siksi, että

  • bloggasin
  • kirjoitin
  • kuvasin
  • matkustin
  • navigoin
  • seurasin syötteitä ja luin uutisia
  • sähköpostitin
  • tekstasin
  • vertailin ja valitsin.

Bloggaukseni oli tapahtumien dokumentoimista ja niiden raportoimista niin itselleni kuin muille.  Mobiilisovelluksella valitsin ja tekstareilla sovin iltarientoja. Sähköpostilla hoidin virallisempia asioita. Käytin syötteenlukijaani ja seurasin mobiilisivuja uutisvirrassa pysyäkseni. Ratikalla matkustin normaalia halvemmalla kännykkälipulla.

Ja onneksi oli se navigointikin olemassa, kun likkojen kanssa lähdettiin autolla kauppakeskukseen yhden tietyömaan liepeille!

Kerran tiedottaja, aina tiedottaja

Olin viime viikon Aslak-kuntoutuksessa, josta raportoin joka päivä jotain. Vanhana viestijänä tunsin velvollisuudekseni kertoa kokemuksistani muille: kerran tiedottaja, aina tiedottaja.  Halusin myös testata, miten vaivatonta tai vaikeaa mobiilibloggaus oikeasti on. Puhelimessani on Android-käyttöjärjestelmä, jolla julkaiseminen on naurettavan helppoa – ja liittymässäni datapaketti, jonka rajat paukkuivat itkettävän helposti.

Eniten kuvasin ja kirjoitin blogiin. Puhelimessani on WordPress-sovellus, jolla voi julkaista kuvaa ja tekstiä varsin kätevästi.  Käytännössä rakensin sisällön kuvista lähtien eli ensin otin tietystä tilanteesta kuvan, jonka sivuun sitten rakensin tarinani.

Kuvissa näkyy joko tunnistamattomia ihmisiä tai niitä, joilta olen saanut luvan julkaisemiseen. Käytännössä koetin kuvata varsin huomaamattomasti ja tilannetta häiritsemättömästi. Jos kuvissa oli tunnistettavia henkilöitä – jotka siis tunsin henkilökohtaisesti – näytin kuvan ja pyysin erikseen lupaa sen käyttämiseen. Tuntemattomista henkilöistä missään tilanteessa ottanut kuvia, sillä niitä en olisi voinut käyttää.

Tekstit olivat aina lyhyitä, sillä niiden näpyttely yhdellä sormella, ruokatauolla tai ennen nukkumaanmenoa ei ollut ergonomista: jo kahden kappaleen jälkeen alkoivat sormet puutua varsinkin selälläni maatessani. Näyttöni on varsin pieni tekstintuotantoon, joten koko tekstin kertasilmäily ei ollut mahdollista samoin kuin läppärillä. Kirjoittamiseen ei myöskään ollut aikaa keskittyä, joten tekstit ovat varsin kevyitä tilannekatsauksia eikä kokonaisuus ole etukäteen suunniteltu.

Tasapainoilua

Pääasia kuntoutuksessa oli fyysinen ponnistus ja henkinen rentoutus tavanomaiseen verrattuna, ei suunniteltu sisällöntuotanto tai kattava katsaus Aslak-toimintaan. Mobiili mahdollisti ajankohtaisen dokumentoinnin ja reaaliaikaisen raportoinnin helpolla ja kevyellä tavalla eikä häirinnyt itse asiaa. Tästä materiaalista on varmasti iloa itselleni ja ehkä hyötyä muillekin.

Syömään!

image

Ruokaa saa kuntoutuksessa riittävästi. Aamu aloitetaan kaurapuurolla, lounas syödään ennen puoltapäivää, iltapäiväkahvit ovat iltapäivällä ja ennen iltarientoja tarjolla on vielä päivällinen.

Huonoa on se, että laitoksen normaalit keittiö- ja ruokailutilat ovat remontissa. Jumppasalissa syöminen on ok, mutta kertakäyttöastioista tulee ihan valtavasti jätettä. (Puhumattakaan siitä, että muovilusikoilla on ikävä syödä ja -veitsillä mahdoton leikata. )

Mieli rentona, lihakset jäykkinä

image

Aslak-kuntoutuksemme on lopullisesti lopuillaan. Viikon päivät on jumpattu kroppaa, illat parannettu maailmaa ja kohennettu kansantaloutta.

Mitä jäi reppuun? UFFin alennusräkistä neljä teepaitaa; ohjatuista ryhmäkeskusteluista uusia näkökulmia; yhteisestä vapaa-ajasta parempia ystäviä. Suosittelen.

Vesi on ilmaa sakeampaa

image

Ja siksi siinä liikkuminen on tehokasta. Aslakin viimeiset vesijumpat hikoiltiin juuri, tänään ilman muita apuvälineitä kuin oman kehon paino. Siinäkin on kannattelemista, jos vielä aikoo säilyttää tasapainon – ja nokan pinnan yläpuolella.

Ei tule niin nälkä, kun välillä syö

image

Heli Kuusipalo tarjoili meille lounaan päälle täyden kattauksen ravinto-oppia. Hän muistutti ihmisen fysiologian perustuvan glukoosin ja insuliinin toimintaan ja piirsi hyvän aineenvaihdunnan aaltoliikkeen. Riittävä määrä hiilihydraatteja (ja muita ravintoaineita niiden kyljessä) riittävän usein (kolmen neljän tunnin välein) on nykyinen suomalainen käsitys oikeasta ruokavaliosta ja ateriarytmistä. Aineenvaihduntaan vaikutetaan tietysti myös liikunnalla (kuntoutuksessa kun ollaan).

Keskustelimme karppauksesta. Ravitsemusterapeutti ei sitä elintavaksi kenellekään suositellut – äärimuodossaan siitä voi peräti olla kuolintavaksi! Karppaajankin on siis syytä syödä kahvipullat tai sortua muulla tavoin, jotta lihakset eivät kokonaan kuivuisi ja veri paakkuntuisi (suom. huom.)

Pintalihakset eivät selkää pelasta

image

Kuntoutuksessa tarjotaan liikunnan lisäksi teoreettista tietoa. Tänään kuulimme meille monille tuttujen selkävaivojen lääketieteelliset syyt kaaviokuvineen kaikkineen.

Selkärangan rakenne vaikutti valkokankaalla varsin yksinkertaiselta. Selän toiminnallisiin häiriöihin voi kuitenkin olla useita syitä, ja vikoja voi tulla mihin tahansa selässä. Yksi yleinen ongelmakohta on välilevy.

Luennoitsijamme Janne Soininen oli sitä mieltä, että pintalihaksilla ei selkää pelasteta. Kun ongelmat ovat rangan viereisissä syvissä pikkulihaksissa, myös niiden vähittäinen harjoittaminen tuo avun kipuihin. Punttisalin sijaan nykyään suositellaankin aineenvaihdunnan varmistamista ja liikkuvuuden lisäämistä lempein keinoin, esim. kävellen.

Jokainen voi vaikuttaa selkäänsä ainakin kahdella tavalla: 1) Aerobisesta kunnostaan ja lihastensa riittävästä verenkierrosta huolehtimalla. 2) Syviä lihaksiaan hiljaa herättelemällä: tuolista noustessa otetaan ensimmäiset askeleet samassa kulmassa kuin mitä jakkara seisoo.

Kunto puntarissa

image

Tänään teimme aamujumpan jälkeen ukk-kävelytestin. Siinä kävellään kaksi kilometriä niin kovaa kuin jaloista lähtee. Maalissa mitataan paitsi aika myös pulssi, ja näiden perusteella kävelijän kunto suhteutetaan verrokkiryhmään. Me teimme tämän testin vuosi sitten aslakin aloitusjaksolla, joten voin vertailla tulostani verrokkien, muiden keski-ikäisten naisten, suorituksiin ja omaan saavutukseeni viime kesänä.

Urheilussa käytetään yleisesti jäniksiä vauhtia siivittämään. Kyllähän tässäkin koetti päästä koko ajan edelläkävijän selkää lähemmäksi, mutta samaan aikaan askeliani siivitti perässä kulkeva ryhmämme viimeinen kävelijä. Sitä paikkaa en minä halunnut!

Kävelytestin jälkeen käytiin kisapunnituksessa ja sitten siirryttiin venyttelemään peilisaliin.

Lihasten jälkeen venytettiin vatsalaukku, ja seuraavaksi lukujärjestyksessä on rentoutus. Onnistunee.