Kukkalahja ja QR-koodi

Työnantaja muistaa joka vuosi joulukukalla. Tänä vuonna jaettiin henkilökunnalle taas Lepaalta ihanat, punaiset amaryllikset – paitsi että ne eivät olekaan amarylliksiä vaan jaloritarinkukkia. Tämä ja moni muu asia selvisi kukkalaatikon kanteen tarratun ruutukoodin takaa.

Hämeen ammatti-instituutinpuutarhaopiskelijat olivat paitsi kasvattaneet kauniit kukat myös tehneet taustatiedoksi sivuston. Sivustolla kerrotaan sipulin matka Brasilian pellolta suomalaiseen joulukotiin: https://sites.google.com/site/jaloritarinkukka/

Kaksi opiskelijaryhmää tekivät kukkien ruukutuksen ja havainnoivat kasvun, ja yksi ryhmä toteutti sivuston ja sinne johtavan QR-koodin. Nimimerkki ”Ei enää epätietoinen” kiittää!

 

Symphony opettaa

Toissaviikon koulutustilaisuutemme Silja Symphonylla oli hyödyllinen monessa mielessä. Osallistujat oppivat käytännössä uusia asioita verkkokokouksesta videointiin, ja me tapahtuman järjestäjät saimme myös uutta kokemusta tilaisuuksien organisoinnista:

Olimme suunnitelleet demoavamme Lync-verkkokokousta eri toimipaikkojen kanssa, mutta käytännössä emme saaneet riittävän ripeää yhteyttä videokuvan järkeväksi lähettämiseksi. Olimme testanneet toimivuuden etukäteen ja testasimme sen myös koulutustilaisuuden aamuna – ja kaikki toimi – mutta H-hetken koettaessa tapahtui demoefekti eikä yhteys laivalta maihin käynnistynyt. Onneksi olimme varautuneet tähän ja käynnistimme etukäteen tehdyn tallenteen: asiasisältö tuli esitettyä, vaikka etäosallistumisen hyöty jäikin todentamatta.

Olimme myös suunnitelleet parinkymmenen ihmisen olevan toisiinsa yhteydessä kännyköillään Lync-verkkokokouksen kautta. Tämä onnistui eli saimme ihmiset kutsuttua perustamaamme kokoukseen ja käyttämään chattia. Kokouksessa emme käynnistäneet ääntä emmekä videota, koska se olisi vienyt aivan liikaa kaistaa eikä olisi toiminut Lync 2010 -versiossa. Osa ihmisistä käytti laivan wlania, osa oli kokouksessa oman 3G:nsä kautta.

Ryhmät kuvasivat lyhyitä videoita YouTube HD -sovelluksella, jolla ne on myös mahdollista ladata YouTubeen. Suurimmalla osalla lataus onnistui ongelmitta (3G tai wlan), mutta joillain sovellus jumitti videot puhelimeen niin, että niitä ei saatu koneesta ulos millään (ei edes piuhalla). Tähänkin ongelmaan tosin keksittiin humanistiratkaisu eli kuvasimme puhelimen ruutua toisella puhelimella ja latasimme sitten tämän videokuvan toimivan puhelimen sovelluksesta YouTubeen. Videon laatu kärsi huomattavasti, mutta sisältö saatiin jakoon!

Opetus: tekniikka pettää, mutta ihmiset eivät.

Simulaatio muuttaa suunnitelmia

Kävimme perjantaina tutustumassa henkilöstökoulutuksemme tapahtumapaikkaan, jotta saatoimme varmistaa suunnitelmamme toimivuuden käytännössä.

Ja eihän se olisi toiminut niin kuin olimme paperilla ajatelleet.

Ajatuksemme oli, että salista käynnistetään Lync-verkkokokous kaikkiin toimipaikkoihimme ja demotaan Outlook-kalenteria näytönjakoa hyödyntäen. Paikan wlan vain on niin hidas, että kuvassa tapahtuvat viiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiveet ovat huomattavia! Edestakaisen pallottelun sijaan meidän täytyy siis suunnitella verkkaisempi eteneminen ja näytön hitaita tapahtumia täydentävä kerronta.

Langattoman verkon nopeus (eli hitaus) ja kapasiteetti (eli sen puute) pakottavat meidät myös käyttämään ryhmätöissä puhelinten 3G:tä suunnitellun wlanin lisäksi tai sen sijaan. Käytännössähän tämä ei ole ongelma, sillä mobiilityöskentelyn oletuksena ja edellytyksenä on toimiva datapaketti. Jaamme porukoita niin, että toiset käyttävät wlania Lync-tekstiyhteyksiin ja toiset lataavat videon YouTubeen puhelinliittymästään.

Jos lataavat.

Evankelistoja etsimässä

Henkilöstökoulutuksemme lähestyy. Ensi viikolla opettelemme ryhmittäin mobiilia yhteydenpitoa ja sisällöntuotantoa mobiilikesäkoulun konseptia seuraten.

Olen värvännyt organisaatiosta ryhmänjohtajia porukoiden ohjaajiksi ja opastajiksi. Nyt on koossa noin neljäkymmentä vapaaehtoista, jotka toimivat pareittain puolentoista tunnin session ajan: Toisen ryhmyrin tehtävänä on pitää ryhmä kiinni Lync-istunnossa, raportoida liikkeistä ja tekemisistä sekä olla tarvittaessa yhteydessä muihin ryhmiin neuvoa kysyäkseen tai apua antaakseen. Toisen harteilla on videon kuvaaminen ja jakaminen. Ryhmänjohtajien rooli ei tietenkään ole itse tehdä kaikkea vaan neuvoa, kannustaa ja varmistaa, että ryhmä saa yhteisvastuullisesti tuloksia aikaiseksi.

Tehtävä on otettu tosi kivasti vastaan. Ihmiset ovat suostuneet matkanjohtajiksi ilman isoja maanitteluja, ja aktiivisimmat ovat värvänneet mukaan muitakin. Toki on niitäkin, jotka mieluummin vain osallistuvat takarivissä, mutta tarvittava etujoukko on nyt käytännössä kasassa.

Vaikuttaa myös siltä, että jo miltei jokaisella on tehtävään tarvittava työkännykkä viritettynä toimintakuntoon. Osalla on vielä ongelmia joidenkin sovellusten kanssa – on mystistä, miten periaatteessa samat laitteet ja sovellukset eivät toimi käytännössä samalla tavalla! Maanantaina pidämmekin puhelinpajan eli koetamme saada kaikki kännykät valmiiksi loppuviikon koulutusta varten. Puhelinpaja pidetään sekä fyysisesti että virtuaalisesti: halukkaat voivat tulla tiettyyn neuvotteluhuoneeseen, jossa on päällä verkkokokous kuvan ja äänen kanssa. Osallistuminen kännykän kautta on siis mahdollista, mutta samanaikainen kokoustaminen ja sovellusten säätäminen ei taida onnistua!

Näin lataat videon YouTubeen suoraan Lumia 620:stä

Suunnittelemme isoa henkilöstökoulutusta mobiilikesäkoulun malliin. Aiomme panna porukan töihin ja saada ryhmät tekemään videoita aiheesta ”Kohti uutta”. Videot suunnitellaan, kuvataan ja julkaistaan käytössä olevillä kännyköillä noin tunnissa, minkä jälkeen ne vielä katsellaan ja arvoidaan yhdessä.

Tänään selvitimme käytännössä, miten peruspuhelimellamme, Lumia 620:llä, saa videon kuvattua ja ladattua suoraan YouTubeen. Minulla prosessi meni näin:

  1. Käytössä on oltava Google-tili, jotta saa käyttöönsä YouTube-kanavan.
  2. Puhelimeen on ladattava Kaupasta Google+ eli ilmainen G+-sovellus (FlooNetwork).
  3. Google+:aan on kirjauduttava käytössä olevalla puhelimella.
  4. Puhelimeen on ladattava YouTube HD -sovellus (Idea Creator Corp).
  5. YouTube HD -sovellukseen on kirjauduttava Google-tilillä, joka on puhelimessa aktiivisena.
  6. Kohdat 3 ja 5 pitää tehdä langattomassa verkossa, 3G:llä ensikirjautuminen ei toimi.
  7. Video kuvataan kännykän kameralla YouTube HD -sovelluksella, varustetaan tarvittavilla metatiedoilla ja ladataan omaan YouTube-kanavaan, jossa jo ollaan kirjautuneena.

Onko tiedossa vaihtoehtoisia tapoja tai sovelluksia?

Face pois

Muistin nikottelu HTC Wildfiressä jatkuu. On todella harmillista, että sovelluksia ei pysty siirtämään sisäisestä muistista muistikortille! Tänä aamuna tutkin taas kerran, mistä kiikastaa eli mikä sovellus syö eniten tilaa, ja erikseen asentamani FB-päivitys oli omaa luokkaansa: se haukkasi muistista vajaat 30 Mt, kun muut pyörivät korkeintaan kymmenesosassa! Poistin päivityksen ja jätin tilalle vain tehdasasetuksen asennuksen (n. 2 Mt). Nyt mahtuu luuriin taas uusia sovelluksia.

Tämä on hamsterille ja varmuuden vuoksi -ihmiselle vaikea paikka. Olisi mukavaa, että kaikki kerran hankittu olisi heti saatavissa, kun tarve ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti taas tullee eteen. Vai olisiko aika ajatella uusiksi?

Kakkua ei voi syödä ja säästää

Rajallinen talletusmuisti saa ensin hermostumaan, mutta se on toisaalta hyväkin asia. Kun puhelimeen saa kerrallaan ehkä kymmenen sovellusta, on pakko tehdä valintoja. Jostain on pakko luopua, jotta voi saada jotain tilalle. On ihan terveellistä, että aika ajoin joutuu arvioimaan omaa toimintaansa ja siihen käyttämiään työkaluja, varsinkin kun ne muuttuvat jatkuvasti. Seuraavan harkinnan paikka on todennäköisesti kuvasovellukset: tarvitsenko todellakin Flickriä, Pinterestiä ja Instagramia vai voinko korvata jollain jotain? Ja jotta voin tehdä valintoja sovellusten välillä, pitää katsoa prosesseja (omia, ei laitteen!). Ja jotta voin arvioida toimintatapoja, on palautettava mieleen, mitä olen kulloinkin tekemässä. Ja siihen pääsee vastaamalla kysymykseen Miksi toimin näin. Mitä koetan saada aikaan?

Nyt on taas fokus kirkas.

P.S. Sienioppaan lataan sitten syksymmällä taas aktiivikäyttöön, nyt se saa odotella sateita Play-kaupassa.

Mobiilikesäkoulu: osallistujat määräävät tahdin ja suunnan

Mobiilikesäkoulun ensimmäinen päivä on takana. Olin Mustialan puistossa leiripaikka 6:ssa keskustelemassa verkkoidentiteetistä yhdessä Hanna-Kaisa Sulosen ja Jaana Nuuttilan kanssa. Samassa teltassa sadetta pitivät myös Agropit-osuuskunnan Sanna Lahtinen ja matkatoimisto Somen Pauliina Mäkelä.

Pisteellä kävi kolme ryhmää. Ensimmäinen sessio pidettiin englanniksi, sillä siihen ryhmään oli koottu mobiilikesäkoulun ulkomaiset vaihtarit. Keskustelu oman online-identiteetin rakentamisesta oli vilkasta, ja kokemuksia jaettiin innolla. Samat somekysymykset pätevät niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: kuka olla, miten olla, missä olla, miksi olla? Tässä ryhmässä vain osa pääsi tehtävään saakka, kun kännykkäliittymän datamaksut pelottivat eikä wlan kuulunut riittävän hyvin sujuvaan työntekoon. Toinen porukka olivat tekniikkapainotteiset  osallistujat, ja heidän kanssaan päästiin harjoituksessa paljon pidemmälle – laitteet kun olivat viimeisen päälle!

Kolmannessa porukassa pohdinta keskittyi somen syvimpään: mistä jää paitsi, jos siellä ei ole? Pauliina Mäkelä totesi, ettei voi enää verrata aikaan ennen somea, sillä se on niin olennainen osa jokapäiväistä elämää. Some ei ole paikka, jonne mennään tekemään somejuttuja, vaan se on tapa olla yhteydessä ja tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi. Käytännnön esimerkiksi somehyödystä Pauliina antoi ilmaisen Whatsapp-sovelluksen, jolla heidän perheensä on korvannut maksulliset tekstiviestit. Some voi siis säästää aikaa, vaivaa ja rahaa ja hoitaa sen, mitä joka tapauksessa pitää tehdä.

Oli kiva taas kerran todeta, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta vain puoliksi. Jokainen sessio muodostuu erilaiseksi riippuen siitä, millaisia osallistujia ryhmässä on, millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja porukassa kohtaa ja millaiseksi dynamiikka kunkin aiheen ja tilanteen kohdalla muodostuu.

Mobiilikesäkoulussa näkee eteenpäin

Mobiilikesäkoulu järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Olen ollut mukana joka kevät, ja huomenna matkaan taas Mustialaan.

Eilen juttelin kesäkoulun ’äidin’ eli Vahtilan Outin kanssa, ja Outi heittäytyi melkein nostalgiseksi vanhoja muistellessaan. – Eihän meillä silloin aloittaessamme ollut kuin visioita ja riskejä, mutta lähdettiin viemään asiaa eteenpäin isolla innolla ja kovalla uskolla. Tekninen kehitys on neljän vuoden aikana ollut todella huimaa: silloinhan uusimmatkin laitteet olivat aivan toisenlaisia kuin nykypäivän peruspuhelimet, eikä langaton verkko tai jatkuva internet-yhteys ollut todellisuutta samalla tavalla kuin nyt.

Näin on: muistan ensimmäisessä kesäkoulussa käyttäneeni taskulaskinmallista älytöntä älypuhelinta, asentaneeni sovelluksia sekä määritelleeni asetusten asetuksia ja keksineeni kiertoteitä jo kaksi viikkoa ennen tapahtumaa. Tuolloin taisin tehdä myös ohjeen, miten Twitteriä käytetään tekstiviesteillä, ennen kuin sain liittymääni rajattoman datapaketin.

Vaikka tekniikka on kehittynyt valtavasti ja arkiset toimintatavat muuttuneet merkittävästi, mobiilikesäkoulussa on joka vuosi ollut sama perusvire: lähdetään yrittämään ennakkoluulottomasti ja ’onnistuu kyllä’ -asenteella. Eri toteutusmalleja on harjoiteltu myös mobiilikesäkoulun eri vuosikursseilla eli samalla sapluunalla ei ole menty jokaista kertaa. Kivaa mobiilikesäkoulussa on nimenomaan se, että osallistujat tekevät toteutuksen: porukasta riippuu, millaiseksi leiripaikka muodostuu, millaista oppiminen on ja millaisia tuotoksia saadaan aikaan.

Viime viikolla kokoonnuttiin taas kerran tutun porukan kanssa kenraaliharjoitukseen, käveltiin leiripaikat läpi, simuloitiin tilanteita etukäteen ja jopa mainittiin sateen varalta Plan B. Nyt on hyvät eväät mobiilikesäkoululle 2013!

P.S. Joka vuonna on paistanut aurinko – toivottavasti sää suosii tänäkin vuonna.

HTC Wildfiren muisti loppuu kesken

Tähän saakka olen ollut äärimmäisen tyytyväinen HTC Wildfire -puhelimeeni, jonka hankin edellisen tilalle puoli vuotta sitten. (Vastako siitä on puoli vuotta?) Käyttöönotto oli äärimmäisen helppoa ja laite on toiminut peruskäytössäni todella luotettavasti.

Nyt tuli raja vastaan – muistin nimittäin. Olen taas ensi viikolla Mobiilikesäkoulussa, ja sitä leiriä varten on syytä olla luurissa sovellusta jos toistakin. Kävi ilmi, että Wildfiren ns. sisäinen muisti, jonne voi tallentaa ohjelmia, on rajallinen. Ongelma on siinä, että puhelin ei anna siirtää sovelluksia sisäisestä muistista ulkoiseen muistiin eli SD-kortille, jossa tilaa olisi gigagaupalla. Puhelin ei myöskään anna poistaa esiasennettuja sovelluksia. Käytännössä siis kännykässä voi olla noin kymmenen ladattua sovellusta, ja jos haluaa saada lisää, on ensin luovuttava jostain.

Ei ihme, että tämä malli maksoi verkkokaupassa noin satasen. Nyt näyttäisi olen samalla hinnalla Desire S, jossa on muistia kahdeksan kertaa enemmän… Näin tämä ekologinen tietoyhteiskunta pyörittää markkinatalouden rattaita?

P.S. Ratkaisin ongelman niin, että jaoimme puhuttavan ja näytettävän asian kollegoiden kanssa. Niillä on uudemmat puhelimet ja enemmän muistia. (Puhelimisssa.)

Kännykälle käyttöä kriisitilanteessa

Kaupungin vesijohtoverkossa oli tukos, ja viemärivettä alkoi tulla saunani lattiakaivosta sisälle taloon. Akuutti tilanne on nyt rauhoittunut, joten ehdin hieman analysoida tilanteen viestintää. Lyhyesti: onneksi on kännykkä.

  1. Heti ongelman havaittuani soitin kaverin karhupumppu- ja viemärikemiaostoksille.
  2. Turhaan pumpattuani tajusin ongelman suuremmaksi ja otin yhteyttä vesilaitoksen päivystykseen.
  3. Otin kuvan pesuhuoneen tilanteesta.
  4. Soitin myös taloni entiselle omistajalle varmistaakseni talokaivojen paikan ja kysyäkseni mahdollisista aiemmista putkiongelmista.
  5. Entinen omistaja puolestaan soitti putkimiestutulleen ja raportoi pikadiagnoosin takaisin minulle.
  6. Laitoin puhelimen keittiöön lataukseen ja palasin alakertaan kuivaamaan lattiaa.
  7. Mummu soitti kuulumisia, ekaluokkalainen vastasi ja kertoi alakerran tilanteesta omin sanoin.
  8. Soitin takaisin ja kerroin, mikä tilanne oikeasti oli.
  9. Soitin uudestaan vesilaitokselle ja sain uusia ohjeita.
  10. Ystäväni soitti ja tiedusteli, haluaisimmeko perheeseen jackrusselinterrierin. Ei, emme halunneet.
  11. Kännykässä oli taas riittävästi virtaa taskuun tyrkättäväksi.
  12. Viemäriveden tulo ei ollut laantunut vaan päinvastoin kiihtynyt: soitin lokapalveluun, joka kehotti soittamaan vesilaitokseen, jotta lasku menisi oikeaan osoitteeseen.
  13. Soitin vesilaitoksen päivystäjälle kolmannen kerran, ja nyt totesimme tilanteen vaativan kaivon tyhjennystä.
  14. Otin kuvan matoilla patoamastani, lainehtivasta pesuhuoneesta.
  15. Seuraavat kolme tuntia olivat puhelinrauhaa.
    Sen sijaan mm. etsimme vesilaitoksen ja lokapalvelun päivystäjän kanssa kaupungin viemärien sijaintia – kannet löytyivät lopulta asfaltin alta metallinpaljastimen ja rautakangen avulla.
  16. Yhden jälkeen yöllä pääsin nukkumaan. Laitoin puhelimeen herätyksen, mutta aamulla vesilaitos ehti soittaa ennen ylösnousua.
  17. Heti perään soitti puhdistuspalvelu.
  18. Kohta tontille tuli porukkaa paikalle ja viestintä tapahtui kasvokkain. Kännykän kameralla ikuistin tilanteita – joskin luulen muistavani tämän päivän elämäni loppuun saakka ilmankin.