Wilu on Wilma kännykässä

Kiitos sulle, Ilari Juusela. Olet tehnyt elämästäni helpompaa Wilu-sovelluksellasi.

Olen käyttänyt Wilma-ohjelmaa parin vuoden ajan: idea ja toiminnot ovat ehdottomat tärkeitä vanhemman elämässä. Wilmasta näkee lukkarit, saa oppilaskohtaisia pikaviestejä opettajilta, yleisiä tiedotteita rehtorilta, tietää tekemättömistä läksyistä, tulevista kokeista ja muista merkinnöistä.

Mutta se käyttöliittymä. Ja kirjautuminen kännykällä. Huoh. Tähän saakka olen ollut sähköposti-ilmoitusten varassa: Gmail ilmoittaa mulle kännykkään, kun Wilmaan on tullut viesti, minkä jälkeen olen mahdollisuuden mukaan käynyt tietokoneella kirjautumassa järjestelmään ja lukenut sisällön.

Wilu-sovellus on toisesta maailmasta. Se toimii helposti kännykässä. Se tuntuu loogiselta ja käyttö on intuitiivista. Se mukauttaa sisällön näyttöön. Se oli ilmainen. Nyt tiedän heti, onko tunnilla ollut läksyt tekemättä, onko välitunnilla tullut pallo päähän tai pitääkö vanhempainyhdistys siivouspäivänä kirpputoria koulun pihalla.

 

Lue lisää: HeSa:n artikkeli

Postikortti peiton alta

Paperisia kortteja on mukava saada. Niitä on mukavaa kirjoittaakin, jos käsillä sattuu olemaan kaunis kortti, kynä, osoitekirja, postimerkkejä ja postilaatikko.

Postilla on puhelimeen saatavilla postikorttipalvelu, jota testasin eilen aamulla ennen nousemista.

  1. Latasin sovelluksen.
  2. Valitsin puhelimesta kauniin kesäkuvan.
  3. Toin puhelimen yhteystiedoista kahden vastaanottajan tiedot.
  4. Kirjoitin korttiin tervehdyksen.
  5. Nousin hakemaan luottokortin käsilaukusta. (Samalla matkalla kävin juomassa lasin vettä.)
  6. Maksoin kortit luottokortilla. (Onneksi pikkusummasta ei tarvittu erillistä verkkopankkivarmennusta.)
  7. Jatkoin unia.

koivu kukkii taustanaan  järvi

Eikö olisi kiva saada tälläinen postikortti ja kutsu kesäkylään?

Kehitysehdotus: jos ostokset voisi vielä saada maksettua puhelinlaskulla, vaiheen 5 voisi jättää pois. Muuten ei huomautettavaa: palvelu oli helppo, nopea ja ennen kaikkea tarpeellinen kaltaiselleni kiireelliselle ajankäyttönsä tarkasti priorisoivalle henkilölle.

Markkinointiehdotus: järjestäkää kauneimman kesä/joulu/pääsiäiskortin kisa äänestyksineen. Osallistun ylläolevalla.

 

 

 

Paperilla ei ole sama kuin paikan päällä

Mobiilikesäkoulun luokkahuonekeidas oli keitaista mobiilein: jo ennen osallistujien saapumista keidas oli kerran pystytetty puistoon ja toisen kerran siirretty lähemmäksi kuuluvampaa verkkoa ja kasattu uudelleen. Oli se karavaani, kun pelle kantoi penkkiä, puumanainen toi näytelmävaatekasseja, keijukainen kuljetti nallekarhun kanssa pöytää, Lapin noidalla oli kainalossaan kaksi kassia rekvisiittaa ja kuningas kävelytti kolmijalan päällä keikkuvaa kameraa! Uusi keidaspaikka saatiin kuitenkin kasattua jo kahta minuuttia ennen kuin ohjelma alkoi.

Meillä oli hyvä suunnitelma ryhmien liikkumisesta ja liikuttamisesta. Mutta sovellettiin tilanteen mukaan:

Isoin muutos oli se, että emme päässeet käyttämään tekstituotantoon O365:tä, vaikka siihen olimme varautuneet. Lennosta napatuilla laitteilla ei vain yksinkertaisesti päässyt kirjautumaan ennalta valmisteltuun pilvipalveluun niin, että olisimme voineet järkevästi tuottaa sisältöä. Käytimme siis yhteisölliseen kirjoittamiseen OneNoten sijaan Google Drivea emmekä valinnaisesti kumpaakin, niin kuin olimme etukäteen suunnitelleet.

Taulukko tekstituotannon toimisto-olosuhteissa testatuista laite/sovellus/palveluyhdistelmistä.

Ensimmäisen ryhmän jälkeen huomasimme myös, että etukäteen ajatellulle tiedonhaulle kirjaston johdolla ei ollut aikaa. Päätimme siis jättää sen osuuden pois ja käyttää ajan suoraan sisällöntuotantoon.

Kirjaston sisäänheitto satujen maailmaan.

Ensimmäisen päivän ensimmäinen ryhmä liikkui suunnilleen suunnitelman mukaisesti, mutta huomasimme toiminnan kaipaavaan joustoa jokaisen uuden  ryhmän kohdalla. Joku porukka jakautui kahtia kolmen sijaan, jotkut pingottivat puolentoista tunnin ohjelman tunnissa, jotkut keskittyivät kuviin ja nipistivät sen ajan jostain muusta.

Kyselimme ryhmiltä palautetta rastin jälkeen. Toiveena oli, että pikajuoksun lisäksi tarjolle tulisi myös erillistä ohjeistusta omaan tekemiseen ajan kanssa.

Video-ohjeet: video iPadilta YouTubeen, ruutukoodin teko qrafter-ohjelmalla, ruutukoodin tallentaminen Dropboxiin iPadin kameran rullasta.
Postaus mobiilikirjan teosta.

Kaikki mobiilikesäkoulun materiaali löytyy mobiilipolulta.

Mobiilikesäkoulun luokkahuonekeidas: yhteisöllistä tarinankerrontaa

Perinteinen Mobiilikesäkoulu pidettiin viime viikolla. Toimin luokkahuonekeitaan feikkisheikkinä haaremihousuineni, turbaaneineni – ja palaneine olkapäineni.

Meillä on keitaan teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys. Halusimme näyttää ihmisille niitä mahdollisuuksia, mitä mobiilit tarinan kertomiseen, yhteiseen kirjoittamiseen, kuvien tuottamiseen, videoiden tekemiseen ja koosteen julkaisemiseen tarjoavat. Ryhmien tehtävänä oli tuottaa puolessatoista tunnissa satu, jossa oli tekstiä, kuvaa ja videota. Pienryhmillä oli keitaan eri toimintapisteillä yhteisiä ja omia tehtäviä sekä tiukka aikataulutus pisteestä toiseen siirtymiseen.

  • Työvälineinä käytettiin Samsungin NotePro-täppäreitä, joista muodostettiin toimiva digiluokka yhdessä opettajan hallintakoneen sekä kosketuskehyksellisen ison näytön kanssa.
  • Pienryhmät suunnittelivat yhdessä satunsa rungon tekstinä Google Driveen. Satujen maailmasta oli tarjolla oli kirjaston laatima tietopaketti.
  • Satujen tarinapätkät kirjoitettiin samaiseen Driveen, mistä ne ladattiin koontia varten Dropboxiin.
  • Kuvatuotanto tehtiin Instagramiin. Pinterestissä käytiin hakemassa inspiraatiota.
  • Videoinnissa oli iPadin apuna kolmijalka ja erillinen mikki. Videot kuvattiin Blux Moviella ja julkaistiin YouTubeen, josta niistä tehtiin Qrafterilla ruutukoodi e-kirjaa varten.
  • Kirja koostettiin Bookemon-palvelussa teksteistä ja kuvista. Videon paikalla oli ruutukoodi ja bit.ly-lyhytosoite. (’Mobiilikutri ja kolme opettajaa’ oli ensimmäisen ryhmän tuotos.)

Kahden päivän aikana meillä kävi kuusi ryhmää. Tekemisen tahti oli tiivis, mutta jokainen tiimi sai aikaan omannäköisensä sadun – jotka tosin koostettiin e-kirjoiksi vasta myöhemmin: aika ei tässä sallinut sekä suunnittelua, tuotantoa että julkaisua lopullisessa formaatissa. Normaalimmassa tilanteessahan vastaavaan projektiin varataan paljon enemmän aikaa kuin puolitoista tuntia!

Mobiilikesäkoulu rakentuu paperille ja haaremihousuille

Perinteinen mobiilikesäkoulu järjestetään tämän viikon keskiviikkona ja torstaina. Olen jälleen järjestelyissä mukana, nyt jo viidettä kertaa. Tänä vuonna toimin yhden keitaan vastaavana – meillä ovat teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys: tuotamme porukalla satuja. Rallin nuotit ovat tässä:

SavedPicture-2014519151223.jpg

Suunnitelma siis on, että ryhmät kirjoittavat, kuvaavat ja videoivat perinteisen sadun kaavaan joko uutta, vanhaa tai uusvanhaa tuotantoa, ja paloista koostetaan e-kirjat. Kuvassa on kaavio ryhmien liikkumisesta eri toimintapisteiden välillä.

Muutenkin olen valmistautunut tapahtumaan:

  • keitaan sheikkinä ostin UFFin yhden euron päivästä haaremihousut (oikeasti äitiyshousut kokoa 48)
  • satuinspiraattorina hankin Lidlin poistopöydästä prinsessakruunun ja vaaleanpunaisen viitan (oikeasti vappurekvisiittaa lasten koossa)
  • kellokallena ja pillipiiparina kaivoin vintiltä taikurinhatun kilisevine kulkusineen (oikeasti muinainen Venetsian-tuliainen).

Harmi, että oman lapsen pupupuku on ommeltu 130-senttiselle. Siitä ei nyt näissä naamiaisissa ole hyötyä!

 

 

FotoRus tekee kännykkäkuvista kollaasit

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste: viiden päivän ajan pitää joka päivä ottaa viisi kuvaa omasta arjestaan, julkaista ne nähtäville ja haastaa vielä kaveri mukaan joka päivä. Otin itse haasteen vastaan perjantaina, ja tänään on sarjan viides päivä aluillaan.

Sen sijaan, että olisin julkaissut yksittäisiä kuvia suoraan Facebookiin, napsin kuvia kännykällä päivän ja tein niistä illalla kollaasin. Kollaasin tekoon käytin FotoRus-nimistä sovellusta, jonka latasin ilmaiseksi Play-kaupasta. (Kyllä ne mainokset sietää, kun oppii väistelemään kännykän näytöllä niiden linkkejä.)

FotoRus toimii niin, että valitaan alkunäytöstä Collage-toiminto. (FotoRusilla voi tehdä muutakin, jos vain osaa itämaista kirjoitusta. Painoin alkunäytön Real-Time Beauty -kuvaketta ja ruutu täyttyi kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä. Backiä ja äkkiä.)

Kollaasikoneessa valitaan ensin albumi, josta kollaasiin poimitaan jopa yhdeksän kuvaa. Seuraavaksi kuvat järjestetään ruudukkoon tai nauhaan tai sikin sokin; valitaan tyylit, tehosteet ja tausta sekä valinnaisesti filtterit, valotukset, tekstitykset, puhekuplat sun muut. Jakonapista voi jakaa, kun systeemi on tallentanut tuotoksen omaan kansioonsa. Vaihtoehtoja on kymmenkunta, joista mulla on käytössä Facebook, Instagram ja Twitter.

En käyttänyt näitä, vaan tein jaon oman blogini kautta: Menin puhelimen galleriassa FotoRus-albumiin ja lähetin päivän koosteen WordPressiin, jossa lisäsin kuviin selitykset. WordPress lähetti postaukset puolestani Facebookiin ja Twitteriin.

Alla aamun ikkunakooste. Huomenta vaan ja hyvää työviikon alkua!

ikkunat-fotorus

Mitä taitoja lapsi tarvitsee tulevaisuudessa?

Olin viime viikon torstaina ja perjantaina perinteisessä ITK-konferenssissa. ITK tulee sanoista interaktiivinen tekniikka koulutuksessa – ja sitäkin tilaisuudessa käsiteltiin. Käsiteltiin myös tuoreempia asioita ja puhuttiin uudemmilla termeillä.

Osallistuin tilaisuuteen monessa roolissa. Meillä oli Vahtilan Outin kanssa alustus mobiilikesäkoulun konseptista ja olin myös esittelypaikalla demoamassa toimintaamme. Koulutusorganisaation edustajana kuuntelin alan kiinnostavammat esitykset ohjelmatarjonnasta, ja viestinnän saappaissa verkostoiduin ja tiivistin antia jakoon.

Äiti ihmeissään

Olin paikalla myös äitinä. Mietin ankarasti, mitä ovat ne taidot, joita lapseni tarvitsevat tulevaisuudessa, niin palkkatyössään kuin muussa tekemisessään. Mietin myös, kenen vastuulla osaaminen on: mikä on peruskoulun rooli ja miten itse voin varustaa lapsiani siihen, millaisen kuvittelen maailman olevan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin ristiriitaisissa tunnelmissa:

  • ostaako alakoululaisille omat tabit vai
  • suojella lapsuutta ja pitää lapsen vapaa-aikaa konevapaana vyöhykkeenä?

Jos en nyt pidä paitsi lukuharjoituksia myös nettilukuharjoituksia, jääkö lapseni osaaminen vajaaksi? Pitäisikö kymmensormijärjestelmää harjoittaa samalla intensiteetillä kuin hampaiden harjaamisen nykytystekniikkaa? Pätevätkö somessa oikeasti samat säännöt kuin koulun pihalla ja voinko lasten oikeasti olla siinä todellisuudessa läsnä?

Toistaiseksi mulla ei ole lapsiani varten mitään mediakasvatussuunnitelmaa. Ei mulla kyllä mitään muutakaan kirjallista kasvatussuunitelmaa ole, vaan olen edennyt varsin reaktiivisesti. Riittääkö se?

#Mobiilieskari siirretään aulabaarista kellarin kokoustilaan

Terveiset ITK-tapahtumasta. Olemme paikalla sekä saamassa että antamassa: kuuntelemme muiden epistolaa ja jaamme omaa ilosanomaamme #mobiilieskari-lipun alla.

Olimme suunnitelleet, että pidämme Mobiilikesäkoulun maistiaisia eli mobiilieskareita eli täsmäiskuja valituista aiheista: Whatsapp, Instagram, Pinterest, Simplemind, Youtube/Blogger, Meshmoon… Olimme visioineet hienot hetket inspiroivissa ympäristöissä samalla tavalla kuin mitä Mustialassa tehdään: talvipuutarhaa, terassia, hotellihuonetta, aulabaaria… Olimme kuvittelleet saavamme ihmisten jakamattoman huomion ja innostuksen palon: jokunen Mindmap-uskovainen, uusia Instagram-käyttäjiä, tehokas Whatsapp-porukka….

Todellisuudessa saimme kilpailla ihmisten huomiosta. Ja kilpailimme ruokaa ja juomaa vastaan. Hävisimme.

Siinä vaiheessa, kun seisoin Aulangon aulassa A3-kokoista mobiilieskari-banneriani heilutellen, kiemurtelevaa ruokajonoa väistellen, korkokenkäisen kahvilippukaunottaren kanssa kilpalaulaen ja aulabaarissa lasin ääressä seurustelevia ihmisiä sivusilmällä seuraten, totesin, että suunnitelmaa piti muuttaa. Emme onnistuisi pitämään mobiilieskarin tietoiskuja aulabaarissa, vaan meidän pitäisi siirtyä opastuksinemme alakertaan mobiilikesäkoulun kämppään. (Työnteko aulabaarissa olisikin ollut liikaa: vielä emme ole siinä vaiheessa uutta työkulttuuria.)

Huomenna perjantaina siis mobiilieskarin tietoiskut A6-toripaikalla. Ruumiin ravinto siis tarjoillaan sisääntulokerroksessa ja henkinen kasvu paria kerrosta alempana. Tervetuloa!

Peruskapula kestää

Digitoday uutisoi tablettien hajoamisesta kuumuudessa, kylmyydessä ja kosteudessa. Mä en ole pahoinpidellyt yhtäkään täppäriä, mutta puhelimille on taloudessa sattunut ja tapahtunut.

  1. Pojan peruskapula putosi taannoin toppahousujen taskusta puistoon kuperkeikkakilpailussa. Oli muuten etsiminen, kun akku tyhjeni eikä siihen voinut soittaa! Puolitoista vuorokautta puhelin makasi lumessa ja sohjossa liukumäen alla – ja kun se ladattiin, taas soi.
  2. Tytön puhelimen pesin pesukoneessa, se kun jäi vahingossa toppahousujen taskuun. Kolme varttia ja 40 astetta myöhemmin havaitsin virheeni. Mutta niin vain heräsi sekin nokialainen henkiin, kun irrotin akun ja simin ja annoin kuivua kunnolla.

Coca-Cola -käsittelystä sen sijaan ei kännykkä enää vironnut. Note to self: kun pakkaat paniikissa lapsen reppuun viime hetken retkieväitä, varmista, että pullon korkki on kunnolla kiinni. Tai tee ainakin terveellisemmät eväät.

HAMK.fi responsiivisten amk-sivujen pienessä porukassa

​HAMKin uusien sivujen ensimmäinen osio julkaistiin 4.2.2014. Tein asiasta tiedotteen, jossa mainitsin meidän verkkopalvelumme kuuluvan ensimmäisten responsiivisten amk-sivustojen joukkoon.

Kävin ennen tiedotteen tekemistä kaikkien amkien sivut läpi. Responsiivisesti toimivat 5.2.2014 (lista aakkosjärjestyksessä)

Vielä viime syksynä responsiivisia sivustoja oli vain pari: kollega tutki asiaa opiskeluaan varten, ja juuri kukaan ei ollut siirtynyt uuteen tekniikkaan. Nyt kun muutama kuukausi on kulunut, porukassa on amkeista jo reilu neljännes.

Vieritys on jees

Sivustojen toteutuksen muutos kertoo laitteistokannan nopeasta kehityksestä ja organisaatioiden halusta olla mukana uusissa käyttötavoissa. Enää ei yritetä saada kaikkea mahtumaan yhdelle ruudulle vaan rakennetaan käyttäjän näytön koolle pinoutuvaa, koon mukaan mukautuvaa sisältöä. Vieritystä ei enää pelätä – kunhan vaan näytöllä on hahmotettava kokonaisuus.

Muuttuvat käyttötavat aiheuttavat haasteita paitsi tekniikalle myös sisällölle. Ja ennen kaikkea sisällölle: silmäiltävyys nousee suureen arvoon, kun tilaa on entistä vähemmän. Tässä meillä on vielä työtä.