Mitä taitoja lapsi tarvitsee tulevaisuudessa?

Olin viime viikon torstaina ja perjantaina perinteisessä ITK-konferenssissa. ITK tulee sanoista interaktiivinen tekniikka koulutuksessa – ja sitäkin tilaisuudessa käsiteltiin. Käsiteltiin myös tuoreempia asioita ja puhuttiin uudemmilla termeillä.

Osallistuin tilaisuuteen monessa roolissa. Meillä oli Vahtilan Outin kanssa alustus mobiilikesäkoulun konseptista ja olin myös esittelypaikalla demoamassa toimintaamme. Koulutusorganisaation edustajana kuuntelin alan kiinnostavammat esitykset ohjelmatarjonnasta, ja viestinnän saappaissa verkostoiduin ja tiivistin antia jakoon.

Äiti ihmeissään

Olin paikalla myös äitinä. Mietin ankarasti, mitä ovat ne taidot, joita lapseni tarvitsevat tulevaisuudessa, niin palkkatyössään kuin muussa tekemisessään. Mietin myös, kenen vastuulla osaaminen on: mikä on peruskoulun rooli ja miten itse voin varustaa lapsiani siihen, millaisen kuvittelen maailman olevan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin ristiriitaisissa tunnelmissa:

  • ostaako alakoululaisille omat tabit vai
  • suojella lapsuutta ja pitää lapsen vapaa-aikaa konevapaana vyöhykkeenä?

Jos en nyt pidä paitsi lukuharjoituksia myös nettilukuharjoituksia, jääkö lapseni osaaminen vajaaksi? Pitäisikö kymmensormijärjestelmää harjoittaa samalla intensiteetillä kuin hampaiden harjaamisen nykytystekniikkaa? Pätevätkö somessa oikeasti samat säännöt kuin koulun pihalla ja voinko lasten oikeasti olla siinä todellisuudessa läsnä?

Toistaiseksi mulla ei ole lapsiani varten mitään mediakasvatussuunnitelmaa. Ei mulla kyllä mitään muutakaan kirjallista kasvatussuunitelmaa ole, vaan olen edennyt varsin reaktiivisesti. Riittääkö se?

Ei pornoa pojan puhelimeen – kehitysehdotus F-Securelle

Kolmasluokkalaiseni kännykässä on internet-liittymä – niin kuin kytkyluureissa tuppaa olemaan. Puhelimessa on myös F-Securen Mobile Security -sovellus, joka torppaa virukset, estää ei-toivotut sovellukset ja pitää pojan kaidalla tiellä You- ja muu-Tube-tarjonnan suhteen. Kiva!

Paitsi että se sovellus oli lakannut itsekseen toimimasta. Havahduin eilen siihen, että lapsi oli iltapesulla kännykän ruudulla hampaitaan harjaavan kissan kanssa. Kiva.

Sovellus sinänsä oli haitaton ja jopa hyödyllinen, mutta mistä se oli puhelimeen tullut?

”Latasin sen kun kaverillakin oli.”
”Miten pystyit lataamaan, kun vain minä pystyn hyväksymään lataukset ja aktivoimaan sovellukset?”
”Latasin vaan, ei siinä mitään estoja ollut.”

Otin luurin syyniin: Mobile Security oli muuttanut itsensä maksullisesta kahden vuoden lisenssistä vanhentuneeseen kuukauden testiversioon, joka oli lakannut toimimasta. No kiva.

Selvittelin tänään tapausta puhelimitse asiakaspalvelun ja teknisen tuen kanssa. Kyse oli mystisestä virheestä: sovellus oli jostain syystä jossain vaiheessa lakannut päivittymästä ja sen jälkeen jossain vaiheessa lakannut toimimasta.  No kiva.

Sain ohjeet syöttää tilauskoodini uudestaan sovellukseen ja testata, lähteekö ohjelma toimimaan ja päivittämään itsensä uusimpaan versioon. Sen tein ja nyt on taas suojaus kunnossa. Kiva!

Esitin teknisen tuen henkilölle myös kehitysehdotuksen: Jos tuote lakkaa hakemasta päivityksiä, siitä voisi lähettää virheilmoituksen a) lapsen käytössä olevaan puhelimeen b) äidin sähköpostiin, josta lisenssi on tilattu. Lapsethan eivät välitä näytölle tulevista ilmoituksista, ellei niissä pyydetä ruokkimaan Pouta, joten tiedon pitäisi kulkea myös vastuulliselle vanhemmalle.

Odottelen tämän toiminnon aktivoitumista seuraavassa päivityksessä – sekä ilmoitusta tästä parannuksesta myös sähköpostiini.