Olin viime viikon torstaina ja perjantaina perinteisessä ITK-konferenssissa. ITK tulee sanoista interaktiivinen tekniikka koulutuksessa – ja sitäkin tilaisuudessa käsiteltiin. Käsiteltiin myös tuoreempia asioita ja puhuttiin uudemmilla termeillä.

Osallistuin tilaisuuteen monessa roolissa. Meillä oli Vahtilan Outin kanssa alustus mobiilikesäkoulun konseptista ja olin myös esittelypaikalla demoamassa toimintaamme. Koulutusorganisaation edustajana kuuntelin alan kiinnostavammat esitykset ohjelmatarjonnasta, ja viestinnän saappaissa verkostoiduin ja tiivistin antia jakoon.

Äiti ihmeissään

Olin paikalla myös äitinä. Mietin ankarasti, mitä ovat ne taidot, joita lapseni tarvitsevat tulevaisuudessa, niin palkkatyössään kuin muussa tekemisessään. Mietin myös, kenen vastuulla osaaminen on: mikä on peruskoulun rooli ja miten itse voin varustaa lapsiani siihen, millaisen kuvittelen maailman olevan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin ristiriitaisissa tunnelmissa:

• ostaako alakoululaisille omat tabit vai
• suojella lapsuutta ja pitää lapsen vapaa-aikaa konevapaana vyöhykkeenä?

Jos en nyt pidä paitsi lukuharjoituksia myös nettilukuharjoituksia, jääkö lapseni osaaminen vajaaksi? Pitäisikö kymmensormijärjestelmää harjoittaa samalla intensiteetillä kuin hampaiden harjaamisen nykytystekniikkaa? Pätevätkö somessa oikeasti samat säännöt kuin koulun pihalla ja voinko lasten oikeasti olla siinä todellisuudessa läsnä?

Toistaiseksi mulla ei ole lapsiani varten mitään mediakasvatussuunnitelmaa. Ei mulla kyllä mitään muutakaan kirjallista kasvatussuunitelmaa ole, vaan olen edennyt varsin reaktiivisesti. Riittääkö se?