Kuvan juna ei liity tapaukseen.

Ei ainakaan junassa:

Ystäväni myöhästyi intercitystä noin nanosekunnin. Hän ehti laiturille, junan viereen ja jopa painamaan oven avausnappia, mutta juna ei enää avannut ovia vaan lähti liikkeelle. Ystäväni meni välittömästi aseman lipunmyyntiin vaihtamaan lippuaan seuraavaan junaan.

Sepä ei käynytkään, sillä kyseessä oli e-lippu.

Siis siitä hyvästä, että ihminen itse tekee kaiken – selaa aikataulut, varaa paikan ja tulostaa lipun omalla printterillään kertaakaan VR:n henkilökuntaa työllistämättä ja ilman alennusta hinnasta – VR on täydellisen järkkymätön säännöissään?

Lainkuuliainen ystäväni osti uuden lipun ja odotti seuraavaa junaa. Joku toinen olisi voinut mennä seuraavaan junaan vanhalla lipulla ja puhua tiensä perille. Ja joku muu olisi ajanut vastaisuudessakin omalla autolla.