Työsuhteet ovat entistä lyhyempiä. Työsuhteet ovat entistä epävarmempia. Globalisaatio lisää kilpailua. Työnhakijoita seurataan ja haetaan verkossa. – Ja se on hyvä juttu ihmiselle! Näin väitti jo vuosi sitten William Aruda otsikolla Why Personal Branding?
Kysymyksiä HAMKoske11- opiskelijoille:
Mennäänkö meilläkin videon osoittamaan suuntaan? Oletko huomannut merkkejä muutoksesta omalla alallasi? Onko tällä mitään vaikutusta sinuun itseesi? Ole hyvä ja kommentoi – halutessasi myös nimettömänä.
(Vinkin tähän sain Heli Sirkiän blogista, jota puolestani aloin seurata Twitter-linkin kautta.)
Viestintälotta 
Oho, huomasin juuri lähteneeni ’työn maailmaan’, kun suomeksi puhutaan ’työelämästä’.
Meillä opetusalalla opettajien vaihtuvuus on kyllä melko pientä. Voisi olla suurikin ongelma, jos opet vaihtuisivat kahden vuoden välein. Muissa työpaikoissa tulee varmaan jossain määrin olemaan ongelmana yrityssalaisuudet. Ne ovat vaarassa, jos työntekijä vaihtaa työpaikkaa vähän väliä. Ja miten työnantaja oikeasti suhtautuu tällaisiin työntekijöihin, jotka eivät pysy hetkeäkään paikallaan? Eivät ainakaan tee mitään tärkeää.
Opetusala voisi myös hyötyä vaihtuvuudesta ja liikkuvuudesta erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Työelämäyhteistyö kasvaisi luonnollisella tavalla jos opettaja kävisi välillä ”oikeissa töissä”. Nykynuorten työelämäasenteissa on toisaalta terveempiä piirteitä kuin meillä v
Työn ja arjen maailma ovat muuttuneet ja yhä muuttuvat videon osoittamaan suuntaan. Toisille se on mahdollisuus ja luonteenomainen tie, toisille epävarmuutta ja ikävää tulevaisuutta ennustava näkymä. Kuten luonnossa, myös sosiaalisessa elämässä olisi hyväksi monimuotoisuus. Tarkoittaisi mahdollisuutta sekä fluideille että solideille persoonallisuuksille – ja olisi todennäköisesti kaikille eduksi.
Komppaan Jukkaa. Ei meitä yhteen muottiin saada, monenlaisia persoonia, tavoitteita ja toimintapoja tarvitaan. Tärkeintä että oma lokero löytyy, on se sitten pysyvä tai alati vaihtuva. Tärkeintä, että yhteisössä osataan sijoittaa oikeat henkilöt oikeisiin tehtäviin oikeiden kumppaneiden kanssa. Yhteisöllä tarkoitan paitsi yhtä organisaatiota myös useiden organisaatioiden verkostoa. Mahdollisuuksia voisi enemmänkin olla (toimialasta tietysti riippuen) organisaatioiden välisessä henkilövaihdossa.
Jos työ teetetään aina työkustannuksiltaan halvimmassa maassa toteutuu ja sulkeutuu tarvittava virran ympyrä hiljalleen ajansaatossa.
Vaateteollisuus oli made in Portugal, Hong Kong, China, Vietnam jne. ja kun ympyrä on sulkeutunut Finland.
Kuka elättää tulevaisuudessa, kenet, missä ja millä? Uskon, että luonnonvalinta hoitaa asiat kuntoon jossain vaiheessa ja ihan ilman SoMea.
Jos tämä on sitä ”luonnon karsintaa”. Keiden pää kestää parhaiten tätä hullunmyllyä, ovat soveliaimpia jatkamaan ihmiskuntaa.
Toimin myös koulutusalalla ja työntekijöiden vaihtuvuus on pientä meilläkin. Meille valmistuivat juuri sosiaalisen median ”ohjesäännöt”, pelkäsin niiden olevan rajoittavampia kuin ne ovatkaan. Opettajia kehoitetaan mesnemään sosiaaliseen mediaan mukaan ja linkittymään intressiryhmien kanssa. Tämä on vasta alkua, yhteiskuntaan täytyy mennä mukaan nykyaikaisin menetelmin. Mutta on kuitenkin hyvä että on jonkinlaiset säännöt mediassa olemiseen.
Säännöistä on puhuttu paljon, ja viimeisen vuoden aikana niitä on organisaatioihin ilmestynytkin. Tässä linkki HAMKin somekettiin: https://wiki.hamk.fi/display/~llinko/HAMKin+someketti.
Täydellistä ohjepakettia on mahdotonta antaa, sillä käyttäjiä, käyttötarkoituksia ja palveluja lukematon määrä. Me halusimme omalla ’someketilla’ kannustaa ihmisiä verkstoitumaan ja oppimaan yhdessä – mutta samaan aikaan muistuttaa reunaehdoista tai suoranaisista sudenkuopista.
Jo työkierto saman organisaation sisällä avaisi silmiä ja toisi uusia näkökulmia tekemiseen.
Samaa mieltä. Olen kulkenut omassa työpaikassani kolmen tehtävän kautta neljänteen ja asiassa on kaksi puolta: näkemys laajenee kokemuksen myötä ja ”Tieto lisää tuskaa” 🙂
Ja loppujen lopuksi viisain on se, joka myöntää oman tietonsa rajallisuuden.