Ars Häme, Art Häme vai #arthame?

Kävin illalla Art Häme 11 -taideviikkojen avajaiskävelyllä Vanajaveden rannalla. Jonkun verran otin kännykällä kuvia ja julkaisin ne Twitteriin saman tien – osan merkittyinä hameenlinna-hashtagilla, yhden Ars Hämeellä ja toisen Art Hämeellä varustettuina. Viimeiseen laitoin sitten #arthame-merkinnän, kun ei sitä muualta Twitteristä löytynyt. Enkä muuten ollut ainoa älykännyn räplääjä teosten ja performanssien ääressä.

Tapahtumajärjestäjät: jos haluatte osallistujien ilmaista puffausta tilaisuudellenne (ennen, aikana ja jälkeen), keksikää risuaita jo etukäteen ja kertokaa se ainakin nettisivuilla.

Virkkaamista ja virkkamista

Kiertokävelyltä jatkoin Verkatehtaalle Kirjan ajan pecha kucha -esitykseen, jossa kolme kirjailijaa ja yksi kääntäjä (sama asia in my book*) kertoivat matkoista sanoin ja kuvin. Pecha kucha -menetelmässä kankaalle heijastetaan vuorotellen 20 kuvaa, ja kertojalla on 20 sekuntia aikaa sanoa sanottavansa kustakin diasta.

Kuulimme ja opimme maailmanmatkoista, jotka olivat suuntautuneet pääasiassa Aasiaan: Intiaan, Mongoliaan, Nepaliin, Kamputseaan. Inspiroiduin ja ajattelin tehdä pecha kucha -setin Juupajoesta, Längelmäestä ja mahdollisesti Orivedestä. (Mutta niihin on aika pitkä matka.)

*Huomio näin jälkikäteen: kirjailijat kertoivat omista matkoistaan, kääntäjä oli tehnyt hienon esityksen Majakovskin 20-luvun Amerikan-retkestä. Ja tunnusti, että lähinnä hän oli matkaillut kirjastoon ja takaisin. 🙂

Aikaa on!

image

Tietokirjailija, konsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo alusti yrittäjän ajankäytöstä sosiaalisen median illassa. Hän kertoi omasta työstään ja oman aikansa hallitsemisesta sekä haastoi kollegansa miettimään päivän tuntien käyttöä.

Koulutuksen järjesti Hämeenlinnan seudun yrittäjänaiset ry.

Vaaleanpunainen vaanii

Likka on viiden vanha eikä sillä vielä ole vakavaa vaaleanpunaisen himoa. Käyttää kyllämielellään serkkutytöiltä saatuja vaatteita, mutta kulkee myös velipojan vanhoissa vetimissä.

Olen kauhulla odottanut, koska tarhan Pink Club ottaa jäsenikseen vain todellisia tyttöjä, joilla ei ole veljen vanhoja verkkareita – eli koska tulee hetki, jolloin vain vaaleanpunaiset vaatteet käyvät? Toistaiseksi lapsi itse ei ole kovin ponnekkaasti halunnut nimenomaan ja ainoastaan prinsessavetimiä, vaikka juhliin (ainakin suuriin) mekko ylle laitetaankin.

Olen yrittänyt tarkoituksella olla ostamatta nimenomaan ”tyttöjen vaatteita”, mutta kaupan tarjonta on yksipuolista. Tytöille on tarjolla pinkkiä ja lilaa, pojille vihreää ja sinistä. Tytöillä on koristeena kukkia ja sydämiä, pojilla autoja ja supersankareita.

Viimeksi ilahduin, kun löytyi limenvihreä/ruskea ulkoilupuku. Vasta kotona huomasin, että takissa oli piiloviesti markkinamiehiltä: ”We love shopping, style and fashion.”

Tai mikä piiloviesti se oli, kun se komeilee takin rintamuksessa ja toisessa taskunsuussa?

(Toisaalta. Mikä minä olen valittamaan: ostinhan kerran vaaleanpunaisen talvihaalarin – kun halvalla sain.)

 

Muuttaminen kysyy pinnaa ja puhelinta

Talosta toiseen muuttaessaan pitää tehdä yksi jos toinenkin ilmoitus, mutta onneksi ne kaikki hoituvat koneitse tai puhelimitse.

Paras palveluista on muuttoilmoitus: sen voi tehdä verkossa pankkitunnuksilla ja täyttää kerralla koko perheen tiedot niin postiin kuin väestötietojärjestelmään. Nämä puolestaan välittävät uuden osoitteen kymmenille ja sadoille viranomaisille, yrityksille ja yhteisöille.

Itse tarvitsee kuitenkin huolehtia, että välttämättömät palvelut eivät katkea ja että oikeanlainen laskutus kulkee jatkossakin oikealle kuluttajalle. Minä olen asioinut kuukauden sisään mm. seuraavien tahojen kanssa:

  • vesilaitos
  • sähköyhtiö
  • kaapeli- ja laajakaistaoperaattori
  • sanomalehti
  • vakuutusyhtiö
  • jätehuolto.

Toisilla yrityksillä on omat asiointipalvelunsa verkossa, mutta niiden ongelmana ovat eri omat käyttäjätunnukset ja salasanat, jotka vielä mahdollisesti ovat riippuvaisia laskutusnumerosta, käyttöpaikka-id:stä tai muusta ihmiselle merkityksettömästä informaatiosta. Jotta firmojen verkkopalveluita käytettäisiin tehokkaasti ja turvallisesti, niissä pitäisi voida asioida pankkitunnuksilla.

Jokaisella yrityksellä on verkkosivut, mutta joskus kontaktipuhelinnumeron löytäminenkin on vaikeaa. Pahimmissa paikoissa puhelimeen ei vastata, ja jos vaihde vastaa, se ei osaa sanoa, voiko asiaansa hoitaa sähköisesti esim. palautekaavakkeella tai meilillä. Ynseää asiakaspalvelua saa onneksi vain yksittäisissä yrityksissä: pääosa palveluntarjoajista on ymmärtänyt asiakkaan voivan tehdä valintoja. Joillakin on myynti niin hyvin osa prosessia, että kuluttaja ostaa aikomaansa enemmän, ja hymy huulilla.

En listaa yrityksiä, joiden asiakas olen, mutta Paskapalvelu.comiin voisi joistain muutonaikaisista kokemuksistaan raportoida.

Aslak-kuntoutuksen artikkelikooste

Olin Aslak-kuntoutuksessa neljän viikon ajan vv. 2010-2011. Kirjoitin aiheesta useita juttuja organisaationi sisäiseen tiedotuskäyttöön ja mobiilibloggausta harjoitellakseni.

  • Aloitusjaksolla v. 2010 pidättäydyin kaikesta sosiaalisesta mediasta eli vietin täydellistä somebaattia.
  • Päätösjakson ensimmäinen dokumentoitu urheilusuoritus oli hirsien vetely.
  • UKK-kävelytesti pisteltiin heti toisena päivänä. Epäilyni vahvistui: olen keski-ikäinen, keskikuntoinen ja keskipainoinen.
  • Ravintoterapiaa saatiin niin käytännössä kuin teoriassa.
  • Yksi asiantuntijaluento oli selän toiminnasta, sen tyypillisistä ongelmista ja omasta avusta.
  • Uima-altaassa harrastettiin juoksua ja jumppaa.
  • Suorittamisen lisäksi harjoittelimme rentoutumista monin tavoin. Sekin kävi työstä.
  • Työpaikkaergonomia tuli tutuksi.
  • Henkisiä harjoituksia tehtiin ryhmätyönä: pohdimme päämääriämme ja katsoimme itseämme muiden silmin.

Oletko, miltä näytät?

Yksi Aslak-kuntoutuksen rehellisimmistä hetkistä (UKK-kävelytestin lisäksi) oli minäkuvan pohdinta ryhmässä.

Pöytään levitettiin nivaska kortteja, joissa oli eri adjektiiveja. Saimme valita ja jakaa kortteja toisillemme, minkä jälkeen voimme keskustellen myös perustella valintojamme. Korttien adjektiivit olivat vain positiivisia: epäsosiaaliseksi tiukkapipoksi ei ketään toista voinut nimittää vaan ihmisestä kaivettiin esiin positiivisia ominaisuuksia. Korttien saaja puolestaan saattoi kommentoida, oliko oma maine saatujen mainesanojen mukainen.

Tunnistimme itsemme ja toisemme varsin hyvin, mutta harjoitus antoi aihetta miettiä, millaisia piirteitä ja missäkin piireissä itse kukin tuo esiin. Mehän olimme kuntoutuksessa yksityishenkilöinä ja vapaa-ajallamme emmekä ennen kurssin alkua kaikki tunteneet toisiamme: meillä ei siis ollut työroolia päällämme eikä ennakkokäsityksiä toisista osallistujista.

Harjoitus tarjosi mahdollisuuden katsoa itseään toisten silmin ja miettiä vaikutelmaa, jonka itsestään oli periaatteessa vieraille ihmisille antanut. Peiliin on varmasti hyvä katsoa jatkossakin.

Minne matka?

Terve sielu terveessä ruumiissa -ajatteluun opetetaan Aslak-kuntoutuksessakin. Runsaiden fyysisten harjoitteiden lisäksi meillä oli ryhmänä ja yksitellen keskustelusessioita, joissa puhuimme nykytilanteista ja katselimme tulevaisuuteen.

Näkymiä verannalta -kortit olivat yksi menetelmä oman tulevaisuutensa jäsentämiseen. Korttien avulla on mahdollista tunnistaa elämälleen tavoitteita, sanallistaa abstrakteja asioita ja rakentaa itselleen päämääriä.

Pöydälle rakennettiin aikajana nykyhetkestä hamaan tulevaisuuteen, ja jokainen meistä valitsi kasasta itselleen sopivat kortit ja sijoitti ne eri ajankohtiin. Joku näki polkunsa kymmenen vuoden päähän, joku odotti vain kesälomaa kahden viikon kuluttua. Kahdeksan hengen porukassamme käytetyimpiin kortteihin kuuluivat terveys, perhe ja hyvinvointi – mutta myös ’haaste’ esiintyi usealla aikajanalla.

Harjoitus oli ihan mielenkiintoinen. Kymmenistä erilaisista korteista saattoi valita itselleen omimmat ja oikeasti miettiä, koska teeman toteuttaminen olisi ajankohtaista. Kortithan eivät ole mikään step-by-step-suunnittelutyökalu vaan enemmänkin apuväline itsetutkiskeluun ja ajatusten esille tuomiseen.

Tuolilla saa keikkua

Aslak-kuntoutuksessa perehdyttiin työpaikkaergonomiaan. Saimme teoriatietoa istumisesta ja kokeilimme erilaisia toimistotuoleja polvimalleista satulan kautta vatsanojallisiin tai kiikkumalleihin.

Toimistossa istutaan parhaassa tapauksessa kahdeksan tuntia päivässä. Erimittaisia taukoja pitäisi pitää jatkuvasti, samoin olisi hyvä saada vaihtaa asentoa säännöllisesti staattisen kuormituksen vähentämiseksi. Kuntoutuslaitoksen mukaan kunnon työtuolin hinnan saa hyvin äkkiä käytettyä myös huonosta ergonomiasta johtuviin sairauslomiin.

Moni myös jatkaa työpäiväänsä kotona joko keittiöjakkaralla tai sohvannurkassa. Ne on tarkoitettu ihan muuhun kuin toimistotöihin – niin fyysisesti kuin henkisesti.

Vatsanojallinen on selkänojallisen vastakohta: siinä roikutaan eteenpäin ihan luvan kanssa.