Verkkoistunnon suurin vaara on yksinpuhelu: chatista ja äänistä huolimatta monologi lähtee aivan liian helposti laukalle.

Pahimmassa tapauksessa osallistujille alustajan yksinpuhelu on kokovartalopuudutus tai hyvä syy verkkokokouksesta vähin äänin poistumiseen. Luennoitsija puolestaan taistelee täyttä hiljaisuutta ja kuulijakunnan harvenemista vastaan yhä kiihtyvällä messuamisella. Tai näin olen kuullut. 😀

Lyncissä on mahdollista aktivoida osallistujia esim. kyselyllä. Kysely on kontaktin saamisen lisäksi mainio tapa kerätä dataa, jota joka tapauksessa pitäisi jollain tavalla haravoida kasaan! Eilisessä O365-verkkoistuntomme lopuksi kysyimme osallistujilta mielipidettä session sisällöstä ja hyödyllisyydestä ja näin saimme suoritettua pienimuotoisen asiakaspalautekeruunkin.

Lynciin voi tehdä etukäteen kyselyjä, jotka näyttää valitsemanaan ajankohtana. Jos olisi oikea pedagogi, suunnittelisikin koulutuksensa niin, että ihan alussa murtaisi jään jollain helpolla kysymyksellä, joka sitten voisi jopa vaikuttaa vaikka esityksen sisältöihin tai ainakin painotuksiin. Koko istunnon ajan aktivoisi ihmisiä paitsi kyselyillä myös chatissa tai haastattelukierroksilla mukana olevan porukan määrästä ja käsiteltävästä aiheesta riippuen. Kysely ja muu osallistaminen tietysti suuntaisi sessiota haluttuun suuntaan, ja lopuksi vielä koottaisiin tunnelmat asiakaspalautekyselyn muotoon.

Kyselyiden hyvä puoli chattiin verrattuna on se, että napin painaminen on nopeaa, niin kyselyn tekemisessä kuin siihen vastaamisessa. Tuloksista saa myös määrällistä dataa, jota voi käyttää hyödykseen. Chatti tietysti tuo monipuolisemmat näkemykset esiin ja tarjoaa alustan jo keskustelullekin, jos vaan osallistujia on säällinen määrä ja kaikkien kymmensormijärjestelmä on suhteellisen samalla tasolla.

Kyselijän kannalta iso ero on ehkä siinä, että määrällisesti kysellen pitää miettiä enemmän etukäteen kun taas laadullinen keskustelu aiheuttaa analysoinnin vasta jälkikäteen. Kumpaakin tarvitaan!