Kuulun pariin oman alani yhdistykseen. Olen mukana toiminnassa milloin aktiivisemmin, milloin en.

Yhdistystoiminnassa parasta on saman alan kollegoiden tapaaminen, yhteisen kielen puhuminen, itseään kokeneemmilta oppiminen ja joskus myös yhteisen tuskan puolittaminen. Osallistuisin tilaisuuksiin useammin ja innokkaammin – mutta kun asun Hämeenlinnassa.

Ilmiö on tuttu monessa järjestössä:  Suurin osa jäsenistä on pääkaupunkiseudulla, sillä suurin osa jäsenistä on pääkaupunkiseudulta, sillä suurin osa alan työpaikoista on pääkaupunkiseudulla. Tätähän on koetettu ratkaista mm. aluetoiminnalla, mutta silloin jää usein kriittinen massa saavuttamatta.

Olisiko virtuaalisuus mahdollisuus?

Procomin verkkoviestintäjaos kokoontui tänä iltana ISS:lle Vantaalle. Liityin seuraan virtuaalisesti ja kuuntelin alustukset Skypen kautta.

Kokemus oli kiva. Eihän Skype mikään verkkokokousjärjestelmä näytönjakoineen ja interaktivoivine ikoneineen ole, mutta seurasin sujuvasti verkkoviestintäpäällikkö Piia Kaijannon alustuksen. Niin kuin aina, äänen kanssa sai olla korva tarkkana: sen laatu vaihteli ja loppua kohden se jopa hiipui paikoitellen pois. Kärryillä oltiin kuitenkin! Pääasia oli, että pääsin osallistumaan omasta kodista käsin sillä aikaa kun sitteri leikitti lapsia.

Jos yhdestä asiasta saa oikeasti valittaa, niin verkon tässä päässä oli kyllä huomattavan huonot tarjoilut.