Lapset palasivat kahden viikon päiväkotipäivystys jälkeen omaan tarhaan ja omiin ryhmiin, ketunkoloon ja myyränpesään.  (Rakennus on aiemmin toiminut mm. kansakouluna, sotasairaalana ja keuhkotautiparantolana, mutta sijaitsee niin metsän helmassa, että ketuilla ja myyrillä on perustellut kolonsa myös päiväkodissa.)

Edellinen tarha on rakennettu paloaseman naapuriin mutta entisen kartanon liepeille, ja tarhassa ryhmät oli nimetty maaseutuhenkisesti. Eri-ikäiset leikkivät keskenään mm. riihitontuissa, myllytontuissa, aittatontuissa ja kaskutontuissa.

Kaskutonttujen ryhmä on varmasti kaikkein hauskin. Siellä todennäköisesti väännetään vitsiä ja viljellään huumoria, perinnelajeja tietty nekin.

Nimeäminen  ei ole helppoa. Tarharyhmät, tiet, asuinalueet, kaupunginosat… On varmasti vaikeaa luoda kokonaisuutta, joka on vanhaa kunnioittava ja uusien hyväksymä – eikä yhdenkään kaskun kohde. Mutta silti epäilen, että tässä tapauksessa puhutaan aitasta kun on tarkoitettu seipäitä.