Meni se uusi Skypekin sitten asentamaan itsensä kotikoneelle, kun huomio kääntyi muualle – olisinko niistänyt kuumepotilaan nenää vai vaihtanut telkkarista kanavaa parempiin lastenohjelmiin? Oli siis aamu, aamutoimet ja muut toimet ja verkkokokous alkamassa viiden minuutin päästä.

Ja oli sitten se Adobe ConnectPron uusi versiokin otettu käyttöön – huoneessa oli uusi sisustus, ja mikrofoni oli viety kattoon vasemmasta lattianurkasta. Ja oli sitten minulle merkitty se asialistan ensimmäinen alustus ja kaikki muut jo paikalla ja äänitestit tehtynä. Eikä sitten lähteneet äänet, vaikka eilen vielä kaikki toimi niin kuin pitääkin.

Että sanoin sitten sanottavani niin, että soitin yhden toisen osallistujan kännykkään, joka laittoi kaiuttimen päälle ja muut osallistujat verkon päissä olivat kohteliaita ja vakuuttivat, että kuuluu ihan hyvin. Että loppukokouksen olikin sitten kuunteluoppilaana ja koetin tuikata kommenttejan chattiin, kun vaan kerkesin.

Seuraavana aamuna oli sitten toinen kokous. Onneksi pääsin aloittamaan varustautumisen puoli tuntia ennen aloitusta, tällä kerralla langallisessa verkossa – ja taas ihan mykkänä. Jostain uuden Skypen uudesta valikosta sitten löytyi se ruutu, josta piti poistaa rasti, jotta ääni lähti meiltä maailmalle. Tunsiko humanisti itsensä viisaaksi, miltei insinööritason tietotekniikkaosaajaksi? – No ei kyllä tuntenut.