Kirjoittajan arkistot: viestintalotta

Verkkonäkyvyyden rakentaminen on kokeilua

By Kategoriassa blogit, sosiaalinen media, työkalut, verkkopalvelut Avainsanat , 2 kommenttia

Hämeen Sanomilla on blogipohjainen Palvelut-palvelu, jossa on n. 60 Hämeenlinnan seudun yritystä tai organisaatiota. Myös HAMK on lähtenyt kokeilemaan kanavan tehoa paikallisessa markkinoinnissa. Muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen mietimme järkevintä jatkoa itsemme ja palvelun käyttäjien kannalta.

Kokenut tietää enemmän kuin lukenut

Verkkonäkyvyyden rakentaminen on juuri tätä: uusien palvelujen näkemistä ja niiden tutkimista, mahdollisuuksien kartoittamista ja päätösten tekemistä. Se on – ennen kaikkea – oppimista.

Kun lähdimme Facebookiin v. 2008, meillä ei ollut selvää kuvaa siitä, mihin palvelu kehittyisi, miten sosiaalinen media vaikuttaisi ihmisten tottumuksiin, miten oma viestintämme painottuisi tai miltä koko paletti näyttäisi muutaman vuoden päästä. Emme me oikeasti tienneet, mitä Facebookissa kannattaisi tehdä tai miten toiminta pitäisi järjestää! Me kuitenkin  lähdimme mukaan palveluun, joka vaikutti kiinnostavalta ja jossa näimme paljon potentiaalia.

Pitkä läsnäolomme on palkittu: meillä on yli neljätuhatta tykkääjää (kilpailuhenkisesti enemmän kuin muilla amkeilla), ja julkista sivuamme käytetään aktiivisesti paitsi markkinointiin ja tiedottamiseen myös hakijoiden neuvontaan ja yhteisön muodostamiseen.

Etukäteen ei voi varmasti tietää, mistä palvelusta tulee hitti ja mikä ajatus on kuolleena syntynyt. Tilanteet ja käyttäjät ratkaisevat, mikä palvelu jää elämään ja mikä putoaa verkon silmästä kenenkään kaipaamatta.

***

Hämeen Sanomat järjesti palvelustaan naisyrittäjille suunnatun infotilaisuuden 5.9. sosiaalisen median illan jälkimainingeissa. Myyntipäällikkö Mika Sutisen mukaan Hämeenlinnasta tehdään vuosittain n. 2,5 miljoonaa ostoskäyntiä alueen ulkopuolelle: muualta haetaan ennen kaikkea viihdettä ja kulttuuria, naisten vaatteita ja huonekaluja. Suurta sinikeltaista lukuun ottamatta tätä kaikkea on tarjolla myös omalla alueella – ja bisneksen voisi Sutisen mukaan suunnata paikallisiin yrityksiin. Logiikka on yksinkertainen: Ihmiset etsivät tuotteita ja palveluja verkossa. Paikallisen yrityksen on hyvä näkyä hakutuloksissa, jotta kauppa ylipäänsä olisi mahdollinen.

Naisyrittäjät verkostoituvat

By Kategoriassa koulutus, sosiaalinen media, työkalut Avainsanat , 1 kommentti

Minulla oli taas pari viikkoa sitten ilo olla Hämeenlinnan seudun naisyrittäjien koulutustilaisuudessa. Iltamme oli jatkoa vuoden takaiseen sosiaalisen median alustukseen, jossa puhuttiin ilmiöstä ja sen teoreettisesta hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Nyt oltiin astetta konkreettisempia ja käsiteltiin kaksi palvelua, Facebook ja blogi.*

Illan kokoonkutsujana toimi Inkeri Valtonen eli Purkkiarmeijan komentaja eli ajatteleva yrittäjä. Tilaisuudelle oli tilausta: Valtosen mukaan mikään yrittäjänaisten tilaisuus ei ole täyttynyt niin nopeasti kuin tämä sosiaalisen median ilta.

Valtosella on nyt vuoden kokemus sosiaalisen median hyödyntämisestä liiketoimintansa tukena, ja hän toimi ’ylistyksenjohtajana’. Valtonen kertoi lopettaneensa muun markkinoinnin kokonaan ja käyttävänsä aikansa ja rahansa mieluummin blogin kirjoittamiseen eli oman asiantuntijuutensa jakamiseen, yrityksensä brändäämiseen, tuotteista kertomiseen ja uusien asiakkaiden hankkimiseen. ”Minä olen yritykseni kasvot”, totesi Valtonen.

Bloggaamisesta puhui myös viestintäkonsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo. Hän  kertoi, mitä bloggaaminen hänen liiketoiminnalleen, ammattitaidolleen ja persoonalleen on merkinnyt sekä antoi käytännön ohjeita kirjoitusajan järjestämiseksi. Kortesuo haastoi osallistujat kokeilemaan blogin kirjoittamista ja tarjosi juuri tälle porukalle myös vierihoidon mahdollisuutta. On mielenkiintoista nähdä, miten homma etenee.

 

* Facebook ja blogihan eivät ole täysin yhteismitallisia, mutta verkostoitumispalveluna FB on omassa sarjassaan ja monelle sosiaalisen median synonyymi.

Koska tulee Google- eli ’Miikka’?

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , 2 kommenttia

Googlen Miinus-palveluun saisi lisätä kaikki ne ihmiset, asiat ja aiheet, joista ei halua saada twiittiä, linkkiä, jakoa tai mainintaa.

  • Mikkaan voisi kerätä kaikki jakoripuliset, tyhjänkertojat,  mukatärkeät ja tylsät  tyypit.
  • Miikkaan voisi laittaa eston sydäntäriipaiseville ja vatsaakääntäville tarinoille liike- ja kalamiehistä.
  • Miikkaan voisi tehdä seinän kissan- ja muun eläinkunnan ristiäisille.
  • Miikkaan voisi rakentaa suodattimen sutaistulle ja hätäistylle, huonolle verkkotekstille.

Miikassa olisi mahdollista olla tykkäämättä mutta olisi mahdollista myös ilmoittaa inhokkinsa. Tämä vasta toisi ihmisiä yhteen!

(Eikä tällä ole mitään tekemistä vihapuheen kanssa. Aktiivinen vastustaminen ja perusteeton lietsominen ovat ihan eri asia kuin passiivinen suodattaminen ja valintojen tekeminen.)

Google: minulle voi lähettää kutsun beta-testaajaksi.

Ars Häme, Art Häme vai #arthame?

By Kategoriassa kirjoittaminen, sosiaalinen media Avainsanat , , 2 kommenttia

Kävin illalla Art Häme 11 -taideviikkojen avajaiskävelyllä Vanajaveden rannalla. Jonkun verran otin kännykällä kuvia ja julkaisin ne Twitteriin saman tien – osan merkittyinä hameenlinna-hashtagilla, yhden Ars Hämeellä ja toisen Art Hämeellä varustettuina. Viimeiseen laitoin sitten #arthame-merkinnän, kun ei sitä muualta Twitteristä löytynyt. Enkä muuten ollut ainoa älykännyn räplääjä teosten ja performanssien ääressä.

Tapahtumajärjestäjät: jos haluatte osallistujien ilmaista puffausta tilaisuudellenne (ennen, aikana ja jälkeen), keksikää risuaita jo etukäteen ja kertokaa se ainakin nettisivuilla.

Virkkaamista ja virkkamista

Kiertokävelyltä jatkoin Verkatehtaalle Kirjan ajan pecha kucha -esitykseen, jossa kolme kirjailijaa ja yksi kääntäjä (sama asia in my book*) kertoivat matkoista sanoin ja kuvin. Pecha kucha -menetelmässä kankaalle heijastetaan vuorotellen 20 kuvaa, ja kertojalla on 20 sekuntia aikaa sanoa sanottavansa kustakin diasta.

Kuulimme ja opimme maailmanmatkoista, jotka olivat suuntautuneet pääasiassa Aasiaan: Intiaan, Mongoliaan, Nepaliin, Kamputseaan. Inspiroiduin ja ajattelin tehdä pecha kucha -setin Juupajoesta, Längelmäestä ja mahdollisesti Orivedestä. (Mutta niihin on aika pitkä matka.)

*Huomio näin jälkikäteen: kirjailijat kertoivat omista matkoistaan, kääntäjä oli tehnyt hienon esityksen Majakovskin 20-luvun Amerikan-retkestä. Ja tunnusti, että lähinnä hän oli matkaillut kirjastoon ja takaisin. 🙂

Aikaa on!

By Kategoriassa koulutus, sosiaalinen media, työkalut, verkkopalvelut 1 kommentti

image

Tietokirjailija, konsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo alusti yrittäjän ajankäytöstä sosiaalisen median illassa. Hän kertoi omasta työstään ja oman aikansa hallitsemisesta sekä haastoi kollegansa miettimään päivän tuntien käyttöä.

Koulutuksen järjesti Hämeenlinnan seudun yrittäjänaiset ry.

Vaaleanpunainen vaanii

By Kategoriassa identiteetti 1 kommentti

Likka on viiden vanha eikä sillä vielä ole vakavaa vaaleanpunaisen himoa. Käyttää kyllämielellään serkkutytöiltä saatuja vaatteita, mutta kulkee myös velipojan vanhoissa vetimissä.

Olen kauhulla odottanut, koska tarhan Pink Club ottaa jäsenikseen vain todellisia tyttöjä, joilla ei ole veljen vanhoja verkkareita – eli koska tulee hetki, jolloin vain vaaleanpunaiset vaatteet käyvät? Toistaiseksi lapsi itse ei ole kovin ponnekkaasti halunnut nimenomaan ja ainoastaan prinsessavetimiä, vaikka juhliin (ainakin suuriin) mekko ylle laitetaankin.

Olen yrittänyt tarkoituksella olla ostamatta nimenomaan ”tyttöjen vaatteita”, mutta kaupan tarjonta on yksipuolista. Tytöille on tarjolla pinkkiä ja lilaa, pojille vihreää ja sinistä. Tytöillä on koristeena kukkia ja sydämiä, pojilla autoja ja supersankareita.

Viimeksi ilahduin, kun löytyi limenvihreä/ruskea ulkoilupuku. Vasta kotona huomasin, että takissa oli piiloviesti markkinamiehiltä: ”We love shopping, style and fashion.”

Tai mikä piiloviesti se oli, kun se komeilee takin rintamuksessa ja toisessa taskunsuussa?

(Toisaalta. Mikä minä olen valittamaan: ostinhan kerran vaaleanpunaisen talvihaalarin – kun halvalla sain.)

 

Muuttaminen kysyy pinnaa ja puhelinta

By Kategoriassa asiakaspalvelu, verkkopalvelut Avainsanat Jätä kommentti

Talosta toiseen muuttaessaan pitää tehdä yksi jos toinenkin ilmoitus, mutta onneksi ne kaikki hoituvat koneitse tai puhelimitse.

Paras palveluista on muuttoilmoitus: sen voi tehdä verkossa pankkitunnuksilla ja täyttää kerralla koko perheen tiedot niin postiin kuin väestötietojärjestelmään. Nämä puolestaan välittävät uuden osoitteen kymmenille ja sadoille viranomaisille, yrityksille ja yhteisöille.

Itse tarvitsee kuitenkin huolehtia, että välttämättömät palvelut eivät katkea ja että oikeanlainen laskutus kulkee jatkossakin oikealle kuluttajalle. Minä olen asioinut kuukauden sisään mm. seuraavien tahojen kanssa:

  • vesilaitos
  • sähköyhtiö
  • kaapeli- ja laajakaistaoperaattori
  • sanomalehti
  • vakuutusyhtiö
  • jätehuolto.

Toisilla yrityksillä on omat asiointipalvelunsa verkossa, mutta niiden ongelmana ovat eri omat käyttäjätunnukset ja salasanat, jotka vielä mahdollisesti ovat riippuvaisia laskutusnumerosta, käyttöpaikka-id:stä tai muusta ihmiselle merkityksettömästä informaatiosta. Jotta firmojen verkkopalveluita käytettäisiin tehokkaasti ja turvallisesti, niissä pitäisi voida asioida pankkitunnuksilla.

Jokaisella yrityksellä on verkkosivut, mutta joskus kontaktipuhelinnumeron löytäminenkin on vaikeaa. Pahimmissa paikoissa puhelimeen ei vastata, ja jos vaihde vastaa, se ei osaa sanoa, voiko asiaansa hoitaa sähköisesti esim. palautekaavakkeella tai meilillä. Ynseää asiakaspalvelua saa onneksi vain yksittäisissä yrityksissä: pääosa palveluntarjoajista on ymmärtänyt asiakkaan voivan tehdä valintoja. Joillakin on myynti niin hyvin osa prosessia, että kuluttaja ostaa aikomaansa enemmän, ja hymy huulilla.

En listaa yrityksiä, joiden asiakas olen, mutta Paskapalvelu.comiin voisi joistain muutonaikaisista kokemuksistaan raportoida.

Aslak-kuntoutuksen artikkelikooste

By Kategoriassa sisäinen tiedotus Avainsanat , 1 kommentti

Olin Aslak-kuntoutuksessa neljän viikon ajan vv. 2010-2011. Kirjoitin aiheesta useita juttuja organisaationi sisäiseen tiedotuskäyttöön ja mobiilibloggausta harjoitellakseni.

  • Aloitusjaksolla v. 2010 pidättäydyin kaikesta sosiaalisesta mediasta eli vietin täydellistä somebaattia.
  • Päätösjakson ensimmäinen dokumentoitu urheilusuoritus oli hirsien vetely.
  • UKK-kävelytesti pisteltiin heti toisena päivänä. Epäilyni vahvistui: olen keski-ikäinen, keskikuntoinen ja keskipainoinen.
  • Ravintoterapiaa saatiin niin käytännössä kuin teoriassa.
  • Yksi asiantuntijaluento oli selän toiminnasta, sen tyypillisistä ongelmista ja omasta avusta.
  • Uima-altaassa harrastettiin juoksua ja jumppaa.
  • Suorittamisen lisäksi harjoittelimme rentoutumista monin tavoin. Sekin kävi työstä.
  • Työpaikkaergonomia tuli tutuksi.
  • Henkisiä harjoituksia tehtiin ryhmätyönä: pohdimme päämääriämme ja katsoimme itseämme muiden silmin.