Teemu Arina kävi HAMKissa alustamassa tulevaisuuden työelämästä ja samalla tulevaisuuden oppimisesta. Hänen vahva viestinsä oli, että työelämän muuttuessa myös koulutuksen on muututtava: Suomen kehuttu koulutusjärjestelmä on paras mallia 1900-luku – halu menestyä nyt ja myös jatkossa vaatii uudenlaista lähestymistapaa heti eikä viidestoista päivä!

Vanhan ajan yritysten perusarkkitehtuuri rakentui fyysisille tiloille ja määritellyille tehtävänkuville, mutta pilvessä toimitaan toisin. Markkinoiden muuttuessa myös organisaatioiden on pystyttävä mukautumaan, hyödyntämään uutta teknologiaa ja luomaan jatkuvasti uutta arvoa. Prosesseja on oltava, mutta ne eivät voi olla muuttumattomia putkia vaan jatkuvasti arvioituja ja ohjattuja suuntia. Ihmisten on osattava toimia epävarmuuden kanssa ja jatkuvasti uusissa tilanteissa.

Puhelin ei ole puhelin

Vanhoilla välineillä ei voi tehdä uudella tavalla töitä. Arina vertasi muutosta kännykän tuloon. Lankapuhelimesta luopuminen ei ollut vain koneen muuttumista vaan kännykkä toi mukanaan uudenlaisen tavan tehdä asioita. Kyse ei enää ole vain puhumisesta yhden ihmisen kanssa.

Pilvioppiminen on jatkuvaa läsnäoloa verkostoissa ja kontekstilähtöistä kommunikaatiota: yhteyttä, vuorovaikutusta ja jakamista. Käytännössä kontekstilähtöinen kommunikaatio on esimerkiksi keskeneräisten töiden jakamista, mikä puolestaan edellyttää epäonnistumisen sallimista. Monessa organisaatiossa ei olla valmiita tällaiseen tekemisen tapaan, eikä moni ihminen ei ole kypsä panemaan itseään alttiiksi mahdolliselle pahalle – eikä  todennäköiselle hyvälle.