Onko kyseessä sattuma vai salaliitto? Naisjohtaja ja perheenäiti samana päivänä!
Arkistot vuoden mukaan: 2011
Etäpäivä oli normipäivä
Kansallisena etätyöpäivänä en käynytkään työpaikalla, mutta sitä tuskin kukaan huomasi.
- Avasin koneen ja käynnistelin päivän sähköposteilla, syötteillä, naamakirjalla, plussalla ja viserryksillä.
- Kävin viemässä yhden lapsen tarhaan ja toisen kouluun. Keitin kahvit. Jatkoin surffailua eli oman ammattialani keskustelujen ja uutisten seuraamista.
- Osallistuin kokoukseen Skypen kautta. Tunnin ja kolmen vartin aikana ehdin paitsi kuunnella keskustelua myös pitää yllä toista skypetystä äkillisestä tilanteesta.
- Kokouksen jälkeen lepuutin korviani luurien paineelta ja aloin suunnitella paperille blogipostausta. Tein hahmotelmasta Google-dokumentin ja jaoin sen kolmelle kollegalle työstämistä ja kommentointia varten.
- Aamukokouksen aikana ilmaantunut ’äkillinen tilanne’ realisoitui sähköpostiini doc-muotoisena liitetiedostona. Kävin läpi saamani dokumentin Word Viewerillä ja toimitin muutamat korjausehdotukseni vastauksena sähköpostiin. Jos raportti olisi vaatinut enemmän editointia, olisin joutunut avaamaan editorin, tekemään korjaukset tiedostoon, tallentamaan sen toisella nimellä ja lähettämään sen takaisin sähköpostin liitteenä.
- Päivän toinen verkkokokous käynnistyi Adobe Connectissa. Samaan aikaan kun puhuimme, viestitimme ja seurasimme yhden näytön jakoa, työstimme projektisuunnitelmaa wikissä.
(Anteeksi muuten, että pistelin samaan aikaan popkornia. Tein töitä keittiön pöydän ääressä, ja työpöydältä se poppispussi suorastaan huusi ”Syö minut!”.
Ja anteeksi, että jalassani oli verkkarit ja villasukat. En minä niin tulisi työpaikalle.) - Tein läksyjä yhdessä ekaluokkalaisen kanssa.
- Soitin työkaverille työpaikalle työpuhelimella työasiaa.
- Tarkistin vielä meilit ennen kuin lähdin hakemaan lasta tarhasta.
- Ruokaa laittaessani suunnittelin tätä blogikirjoitusta ruutuvihkoon.
- Koneen kansi kiinni ja lasten suut auki.
Normipäivä. Otsikosta huolimatta en ollut vetänyt edellisenä iltana tappiin asti.
Karkki Päivä
En tee etätöitä – olen mobiili
Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää. Muutaman läheisen etäkollegan kanssa haluamme sanoutua irti koko etätyön käsitteestä: me emme tee etätyötä vaan me teemme työtä.
Etätyö terminä viittaa ajatukseen, että on yksi päätyöpaikka, jossa työt tehdään. Etätyö on tässä ajatuksessa se toinen paikka, jossa tarvittaessa suoritetaan samoja tehtäviä samalla tavalla kuin päätyöpaikassa. Kyse on mielestäni muustakin.
Mobiililaitteet ja uusi toimintatapa vapauttavat meidät tekemään työtä muuallakin kuin konttorissa ja muulloinkin kuin kahdeksan ja kuudentoista välillä. Tämä ei ole perheeltä pois tai 24/7. Mobiilityö on sitä, että hommat hoidetaan tavoitteiden mukaan tarkoituksenmukaisimmin ajasta tai paikasta riippumatta.
Jotta saan tehtyä asioita
- niin kuin itse haluan
- niin kuin elämäntilanteessani on mahdollista
- niin kuin niille passaa, joiden kanssa työtäni teen
- niin kuin työnantajani olettaa
olen ainakin osan ajastani mobiili. Käytännössä tämä tarkoittaa läsnäoloa usein kyökistä käsin: kotona olen kiinni verkossa ja verkoissa aivan samalla tavalla kuin konttorissa.
Minulle kyse on saavutettavuudesta: olen käytettävissä, saan muihin yhteyden, pääsen tietoihin ja palveluihin, pystyn tuottamaan ja jakamaan – siitä minun työssäni on kyse.
Kymmenkätisesti etänä
Työstimme eilen viiden ihmisen kanssa Mobiilikesäkoulun loppuraporttia. Avasimme Skypeen ryhmäkeskustelun ja annoimme tajunnan virrata.
Jotenkin näin meidän spontaani tapaamisemme meni:
Yksi oli juuri lähdössä laskemaan lampaita laitumelle, yksi istui terveyskeskuksen aulassa, yksi odotti kohtsillään kotiutuvaa ekaluokkalaista, yksi piti skypetyksen lomassa asiakaspalaverin – yksi oli oikeasti työpaikalla työhuoneessaan ja johti keskustelun kulkua. Kaikki me mietimme ja tuotimme tekstiä aiheesta ”Mitä mobiilius vaatii?”.
Mobiilia ja mobiiliutta kuvattiin kolmella adjektiivilla: ajankohtainen, tilannekohtainen, henkilökohtainen. Näkemyksemme oli, että mobiilius vapauttaa ajasta ja paikasta, mutta vaatii halukkuutta kehittää itseään ja työtään sekä aktiivisuutta muuttaa toimintatapojaan.
Liikettä ja päämäärää
Skype-istuntomme oli esimerkki siitä, miten olimme fyysisesti erillämme mutta samanaikaisesti riittävästi läsnä tilanteessa. Mobiili mahdollisti meidän kohtaamisemme tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Työkaluun jäi dokumentaatio keskustelustamme, mitä saatoin hyödyntää lopullista tulemaa eli loppuraportin yhtä osuutta myöhemmin kirjoittaessani.
Kaikkeen toimintaan tällainen moniajo ei tietenkään sovellu, mutta monta kertaa riittävä läsnäolo on parempi kuin ei läsnäoloa.
**
Mobiilikesäkoulun raportti ilmestyy syksyn aikana.
Hämeensaaren Cittarilla Facebook-tiistai
Hurraa 1:
Hämeenlinnaan on avattu keskustaan Citymarket. Peukku sille, että kaikkea ostamista/parkkeeraamista ei tarvitse suunnata ostohelvetteihin.
Hurraa 2:
Hämeensaaren Cittari on aktiivinen verkkomaailmassa, eritoten Facebookissa. Jo ennen kaupan avaamista putiikille perustettiin sivu, jossa nostettiin intoa, kerättiin tykkäämistä ja jopa kyseltiin mielipiteitä.
Sivulla on jo ollut arvontaa tavanomaisten tuotekuvien, ajankohtaisen fiilistelyn ja kyselevän kuluttajapaneelin lisäksi. Peukuttajia on minun lisäkseni aika liuta.
Tänään on ensimmäinen Facebook-tiistai. Kauppa jakelee verkkoaktiiveille ja vain verkkoaktiiveille oikeita etuja:
- Ostosten loppusummasta saa tietyn määrän pois, kun kirjaa itsensä Cittariin sisään joko Foursquaressa tai Facebookin Paikoissa. Vaihtoehtona älypuhelimen käytölle on postata Juhankaupan mainos omalle FB-seinälleen ja ottaa siitä tuloste/kuva mukaan kassalle.
- Mainitsemalla kassalla salakoodin ”Hyvää Facebook-tiistaita” saa tietyn ilmaisen tuotteen tai alennuksen.
Peukku. Voi jopa olla, että menen ostoksille!
Kunhan kirjoittelen
Markkinointi&Mainonta kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan monet bloggaajat katsovat olevansa asiantuntijoita ja oikean tiedon välittäjiä.
En minä.
Minähän vain kirjoittelen pikaisia huomioita ympäristössä liikkuvista asioista. Minulle bloggauksen tahti on niin nopea ja blogin luonne niin kevyt, että postauksiin ei voi tulla tutkimuksellista tietoa – eikä niitä voi sellaisena pitää. Bloggaaminen on minulle kuin kahvipöytäkeskustelua; ei syvällistä akateemista debattia; ei teesiä, antiteesiä, synteesiä; ei lopullisia totuuksia tai virallisia kantoja.
Tässä blogissa on hetkellisiä huomioita ja ajankohtaisia avauksia, minun näkökulmiani. En minä tiedä, miten asiat ’oikeasti’ ovat. Eihän kukaan sitä voi tietää.
Verkkonäkyvyyden rakentaminen on kokeilua
Hämeen Sanomilla on blogipohjainen Palvelut-palvelu, jossa on n. 60 Hämeenlinnan seudun yritystä tai organisaatiota. Myös HAMK on lähtenyt kokeilemaan kanavan tehoa paikallisessa markkinoinnissa. Muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen mietimme järkevintä jatkoa itsemme ja palvelun käyttäjien kannalta.
Kokenut tietää enemmän kuin lukenut
Verkkonäkyvyyden rakentaminen on juuri tätä: uusien palvelujen näkemistä ja niiden tutkimista, mahdollisuuksien kartoittamista ja päätösten tekemistä. Se on – ennen kaikkea – oppimista.
Kun lähdimme Facebookiin v. 2008, meillä ei ollut selvää kuvaa siitä, mihin palvelu kehittyisi, miten sosiaalinen media vaikuttaisi ihmisten tottumuksiin, miten oma viestintämme painottuisi tai miltä koko paletti näyttäisi muutaman vuoden päästä. Emme me oikeasti tienneet, mitä Facebookissa kannattaisi tehdä tai miten toiminta pitäisi järjestää! Me kuitenkin lähdimme mukaan palveluun, joka vaikutti kiinnostavalta ja jossa näimme paljon potentiaalia.
Pitkä läsnäolomme on palkittu: meillä on yli neljätuhatta tykkääjää (kilpailuhenkisesti enemmän kuin muilla amkeilla), ja julkista sivuamme käytetään aktiivisesti paitsi markkinointiin ja tiedottamiseen myös hakijoiden neuvontaan ja yhteisön muodostamiseen.
Etukäteen ei voi varmasti tietää, mistä palvelusta tulee hitti ja mikä ajatus on kuolleena syntynyt. Tilanteet ja käyttäjät ratkaisevat, mikä palvelu jää elämään ja mikä putoaa verkon silmästä kenenkään kaipaamatta.
***
Hämeen Sanomat järjesti palvelustaan naisyrittäjille suunnatun infotilaisuuden 5.9. sosiaalisen median illan jälkimainingeissa. Myyntipäällikkö Mika Sutisen mukaan Hämeenlinnasta tehdään vuosittain n. 2,5 miljoonaa ostoskäyntiä alueen ulkopuolelle: muualta haetaan ennen kaikkea viihdettä ja kulttuuria, naisten vaatteita ja huonekaluja. Suurta sinikeltaista lukuun ottamatta tätä kaikkea on tarjolla myös omalla alueella – ja bisneksen voisi Sutisen mukaan suunnata paikallisiin yrityksiin. Logiikka on yksinkertainen: Ihmiset etsivät tuotteita ja palveluja verkossa. Paikallisen yrityksen on hyvä näkyä hakutuloksissa, jotta kauppa ylipäänsä olisi mahdollinen.
Naisyrittäjät verkostoituvat
Minulla oli taas pari viikkoa sitten ilo olla Hämeenlinnan seudun naisyrittäjien koulutustilaisuudessa. Iltamme oli jatkoa vuoden takaiseen sosiaalisen median alustukseen, jossa puhuttiin ilmiöstä ja sen teoreettisesta hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Nyt oltiin astetta konkreettisempia ja käsiteltiin kaksi palvelua, Facebook ja blogi.*
Illan kokoonkutsujana toimi Inkeri Valtonen eli Purkkiarmeijan komentaja eli ajatteleva yrittäjä. Tilaisuudelle oli tilausta: Valtosen mukaan mikään yrittäjänaisten tilaisuus ei ole täyttynyt niin nopeasti kuin tämä sosiaalisen median ilta.
Valtosella on nyt vuoden kokemus sosiaalisen median hyödyntämisestä liiketoimintansa tukena, ja hän toimi ’ylistyksenjohtajana’. Valtonen kertoi lopettaneensa muun markkinoinnin kokonaan ja käyttävänsä aikansa ja rahansa mieluummin blogin kirjoittamiseen eli oman asiantuntijuutensa jakamiseen, yrityksensä brändäämiseen, tuotteista kertomiseen ja uusien asiakkaiden hankkimiseen. ”Minä olen yritykseni kasvot”, totesi Valtonen.
Bloggaamisesta puhui myös viestintäkonsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo. Hän kertoi, mitä bloggaaminen hänen liiketoiminnalleen, ammattitaidolleen ja persoonalleen on merkinnyt sekä antoi käytännön ohjeita kirjoitusajan järjestämiseksi. Kortesuo haastoi osallistujat kokeilemaan blogin kirjoittamista ja tarjosi juuri tälle porukalle myös vierihoidon mahdollisuutta. On mielenkiintoista nähdä, miten homma etenee.
* Facebook ja blogihan eivät ole täysin yhteismitallisia, mutta verkostoitumispalveluna FB on omassa sarjassaan ja monelle sosiaalisen median synonyymi.
Koska tulee Google- eli ’Miikka’?
Googlen Miinus-palveluun saisi lisätä kaikki ne ihmiset, asiat ja aiheet, joista ei halua saada twiittiä, linkkiä, jakoa tai mainintaa.
- Mikkaan voisi kerätä kaikki jakoripuliset, tyhjänkertojat, mukatärkeät ja tylsät tyypit.
- Miikkaan voisi laittaa eston sydäntäriipaiseville ja vatsaakääntäville tarinoille liike- ja kalamiehistä.
- Miikkaan voisi tehdä seinän kissan- ja muun eläinkunnan ristiäisille.
- Miikkaan voisi rakentaa suodattimen sutaistulle ja hätäistylle, huonolle verkkotekstille.
Miikassa olisi mahdollista olla tykkäämättä mutta olisi mahdollista myös ilmoittaa inhokkinsa. Tämä vasta toisi ihmisiä yhteen!
(Eikä tällä ole mitään tekemistä vihapuheen kanssa. Aktiivinen vastustaminen ja perusteeton lietsominen ovat ihan eri asia kuin passiivinen suodattaminen ja valintojen tekeminen.)
Google: minulle voi lähettää kutsun beta-testaajaksi.
Viestintälotta 