Olemme siirtymässä MS-ympäristöön, ja työkalupakkiin on tullut verkkokokouksia ja pikaviestejä varten Lync. Periaate on koko tiimille tuttu niin Skypestä kuin Connectista, mutta perjantaina pidimme yhteisen istunnon, jossa harjoittelimme yhdessä ohjelman peruskäyttöä:

Jokainen istui omassa työpisteessään joko saman käytävän varrella tai viidenkymmenen kilometrin päässä. Olin varannut kokousajan Outlook-kalenterista, ja samalla varauksella olin myös varannut Lync-istunnon. (Oppi 1: Oli kätevää, että yhdellä vaivalla sai tehtyä varauksen kalenteriin ja virtuaaliseen kokoushuoneeseen.) Kirjauduimme kaikki etäkokoukseen kalenterin linkistä ja kokous alkoi. Samalla alkoivat myös ongelmat joidenkin osallistujien kohdalla: he eivät joko päässeet sisään tai eivät saaneet ääntään kuuluviin. (Oppi 2: Kevyellä kokouspoistumisella ei vielä pelittänyt, vaan koko Lync piti sulkea ja käynnistää uudestaan, jotta virtuaalineukkarin ovi aukeni oikeasti.) Kokoushuoneen ovi siis paukkui samalla, kun äänitestien jälkeen etenimme agendalla. Käytännössä harjoittelimme näyttöjen jakoa presenterin ominaisuudessa kukin vuorollamme, yhteistä piirtämistä ja kirjoittamista muistiinpanoon ja valkotauluun sekä synkronista chattaamista ja puhumista. (Oppi 3: Valkotaulu ja värikynät olivat hauskaa huvia varsinaisen asian lomaan.)

Oli todella hyödyllistä yhdistää sisällön ja välineen opettelu käytännössä ja yhdessä. Nyt näimme käytännössä, millaisia ongelmia tositilanteessa mahdollisesti tulee ja selvitimme yhteistyössä niiden ratkaisut. Samalla kun teimme asioita, joita meidän piti joka tapauksessa tehdä, saimme yhteisen oppimiskokemuksen ja jaetun ongelmanratkaisutilanteen. Suosittelen lämpimästi härjistä puhumista ja niillä ajamista.

P.S. Tiimiytymisharjoituksena peace-merkin piirtäminen leppäkertuksi kävisi kenen tahansa konsultin repertuaariin. Ja lastentarhanopettajan!