Olemme toteuttaneet verkkopalvelu-uudistustamme kevytketterästi. Pyrimme julkaisemaan riittävän isoja ja tarpeeksi pieniä kokonaisuuksia eli releaseja, joiden eteen tehdään työtä pyrähdys eli sprintti kerrallaan. Käytännössä suunnittelemme noin kuukauden työt etukäteen ja valvomme niiden valmistumista pari kertaa viikossa yhteisissä pikapalavereissa (vartti käytävällä nojailupöydän ääressä). Jokaisen sprintin jälkeen kokoonnumme katsomaan sekä taaksepäin ja eteenpäin: pidämme retrospektiivin eli käymme läpi tuloksia suhteessa tavoitteisiin.

Retrot alkavat sillä, että näytämme, mitä konkreettista olemme saaneet aikaiseksi ja joko taputtelemme toisiamme selkään tai ruoskimme itseämme ankarasti. Sitten alamme itsearvioinnin: etsimme syitä onnistumisiin tai epäonnistumisiin ja käymme keskustellen keissejä läpi. Koko ajan pohdimme, mitä koko sprintistä tai yksittäisistä tapauksista opimme, mihin tekemämme ratkaisut ovat perustuneet ja miten ne vaikuttavat toimintaamme.

Analyyttisen keskustelun jälkeen on fiilistelyn vuoro. Listaamme sprintin hyvin menneet asiat ja hampaiden kiristelyä aiheuttaneet ongelmat. Mietimme, voimmeko muuttaa omaa toimintaamme vastaisten haasteiden välttämiseksi. Joskus päätämme muuttaa omaa toimintaamme, joskus emme – mutta ratkaisut ovat aina pohdittuja ja perusteltavissa.

Retron loppuosa käytetään seuraavan sprintin suunnitteluun. Meillä on tietysti taustanamme koko projektin projektisuunnitelma tavoitteineen ja vaiheineen, mutta keskitymme tietoisesti aina lähitulevaisuuden tekemiseen, jotta tehtäväkokonaisuuksista ei tule liian suuria, jotta voimme taas kuukauden päästä ihailla jotain konkreettista aikaansaannosta.