DCL2010: Ihminen on ihmiselle verkossa

Perinteinen organisaatioviestintä uskoo yhteen totuuteen ja siitä kertomiseen valituilla sanoilla, valituilla tavoilla, valituissa kanavissa ja valittujen tahojen toimesta. Perinteisen ajattelun mukaan organisaatio pystyy hallitsemaan prosessia, sisältöjä ja tulemia. Sosiaalinen media on muuttanut tämän: totuus on neuvotteluprosessi, johon voi osallistua kuka tahansa.

Prosessiin myös osallistutaan eri tavalla kuin ennen. Kaikille sama standarditieto ei riitä, vaan rinnalle vaaditaan henkilö- ja tilannekohtaista sisältöä. Perinteinen organisaatiopuhe ei täytä ’kuluttajan’ uudenlaisia odotuksia – eikä sen paremmin tuottajankaan.

Vanhana tiedottajana olen iloinen sosiaalisesta mediasta: se

  • tarjoaa organisaation edustajalle mahdollisuuden olla ihmisenä ihmisten joukossa ja
  • mahdollistaa ihmisen puhumisen toiselle ihmiselle.

Inspiraation lähde Karoliina Luoto: Tulevaisuutemme verkossa -alustus DCL 2010 -konferenssissa 2.11.2010

DCL2010: Ideointi on väline

Jokaisen ihmisen potentiaalin voisi valjastaa organisaation hyväksi, jos toimintatapamme olisivat toisenlaisia.

Käytännössä emme saisi vaalia yksimielisyyttä ja pitää kiinni käytännöistä:

Organisaatiokulttuurin tulisi oikeasti tukea jakamista, avoimuutta ja keskeneräisyyttä. Hullut ja herrat pitäisi saada samaan tilaan (myös mielen-) osallistumaan avoimin mielin ja virheitä pelkäämättä.

Fyysisten ja henkisten työjärjestelyjen tulisi kannustaa – tai suorastaan pakottaa – keskusteluun ja ideointiin. Näennäisesti tuottamaton seurustelu pitäisi olla kalenterissa varattuna resurssina. Pitäisi myös nähdä, että työnteko ei ole kahdeksasta neljään toimistossa istumista.

Ideat tulisi voida tallentaa ja jakaa helposti. Sähköpostin lähettäminen projektisuunnitelmaliitteineen toiminnasta vastaavalle johtajalle ja kymmenelle muulle päällikölle ei tätä ole. Sähköpostissa olevia ideoita ei myöskään seurata eikä kehitetä systemaattisesti, ei ainakaan joukolla. (’Lotan, Lindan ja Veskun loistoideat’ -mindmap ei myöskään täytä avoimen innovoinnin kriteerejä.)

Ideoinnin tavoitteena ei ole lopputulos

Tässä ajattelumallissa ideoilla on arvo itsessään, eikä niiden kaikkien odotetakaan muuttuvan tuotteiksi tai innovaatioiksi. Ideat ovat valuuttaa keskustelussa, niillä piirretään mahdollisuuksia ja muokataan toimintaa. Ideointi on toimintatapa ja sillä on arvo itsessään.

Ideointi on uusia näkökulmia ja olemassa olevan kyseenalaistamista. Siinä on samoja piirteitä kuin huumorissa, joka usein perustuu yllätykseen ja odottamattomuuteen. Kuuluuko teidän kahvihuoneestanne nauru? Me emme pyynnöstä huolimatta aio laittaa edes ovea kiinni.

Inspiraation lähde Liisa Välikangas: Innovaatiivisuuden johtaminen -alustus DCL 2010 -seminaarissa 2.11.2010

Liisa Välikangas kyseenalaisti suomalaisen 

konsensuksen ja kertoi innovaatiodemokratiasta. Hänen

mukaansa jokaisen ihmisen potentiaalin voisi valjastaa

organisaation hyväksi, jos toimintatapamme olisivat

toisenlaisia.

Käytännössä tämä tarkoittaisi isoja asioita:

Organisaatiokulttuurin tulisi oikeasti tukea

jakamista, avoimuutta ja keskeneräisyyttä. Hullut ja

herrat pitäisi saada samaan tilaan (myös mielen-)

osallistumaan avoimin mielin ja virheitä pelkäämättä.

Fyysisten ja henkisten työjärjestelyjen tulisi

kannustaa – tai suorastaan pakottaa – keskusteluun ja

ideointiin. Näennäisesti tuottamaton seurustelu

pitäisi olla kalenterissa varattuna resurssina.

Pitäisi myös nähdä, että työnteko ei ole kahdeksasta

neljään toimistossa istumista.

Ideat tulisi voida tallentaa ja saada jakoon helposti.

Sähköpostin lähettäminen

projektisuunnitelmaliitteineen toiminnasta vastaavalle

johtajalle ja kymmenelle muulle päällikölle ei tätä

ole. Sähköpostissa olevia ideoita ei myöskään seurata

eikä kehitetä systemaattisesti, ei ainakaan joukolla.

(’Lotan, Lindan ja Veskun loistoideat’ -mindmap ei

myöskään täytä avoimen innovoinnin kriteerejä.)

Ideoinnin tavoitteena ei ole lopputulos

Tässä ajattelumallissa ideoilla on arvo itsessään,

eikä niiden kaikkien odotetakaan muuttuvan tuotteiksi

tai innovaatioiksi. Ideat ovat valuuttaa

keskustelussa, niillä piirretään mahdollisuuksia ja

muokataan toimintaa.

Ideointi on uusia näkökulmia ja olemassa olevan

kyseenalaistamista. Siinä on samoja piirteitä kuin

huumorissa, joka usein perustuu yllätykseen ja

odottamattomuuteen.

Kuuluuko teidän kahvihuoneestanne nauru? Me emme

pyynnöstä huolimatta aio laittaa edes ovea kiinni.

Lähde: Liisa Välikangas: Innovaatiivisuuden johtaminen -alustus DCL 2010 -seminaarissa 2.11.2010

Sosiaaliseen mediaan ei mennä yhdellä hyppäyksellä

Pidimme Vahtilan Outin kanssa yhdelle porukalle tänään koko päivän workshopin aiheesta ’sosiaalinen media’. Kyseessä oli miltei sweat shop, sillä ohjelma oli todella toiminnallinen: yhteiskirjoitimme dokumenttia, käytimme kalenteria, loimme yhden kyselyn ja vastasimme toiseen, teimme verkkosivun, täytimme miellekarttaa, kirjauduimme Facebookiin, kommentoimme blogia, tutustuimme Twitteriin…

Uskomme, että sosiaalisesta mediasta ei kannata puhua vaan sitä pitää näyttää ja käyttää, jotta organisaatiot voisivat oikeasti ’mennä sosiaaliseen mediaan’.

Päivän aikana toki puhuimmekin paljon. Yksi keskustelumme koski juuri sosiaaliseen mediaan menemistä. Totesimme, että yhden hyppäyksen sijaan someen kuljetaan pitkää polkua, joka on jokaiselle meistä vähän erilainen. Polulla ei myöskään ole yhtä määränpäätä, sillä ei ole olemassa paikkaa nimeltään sosiaalinen media. Reitit ovat kohteesta ja matkaseurasta riippuen erilaisia, ja etenemisvauhtikin vaihtelee. Matkan varrella voivat sivupolut houkuttaa tai maisemat pysäyttää – ja susia kannattaa varoa.

Toisen puolesta ei voi tehdä valintoja eikä toisen puolesta voi mennä sosiaaliseen mediaan. Meidän roolimme koulutuksen tarjoajana on kertoa omista näkemyksistämme, kokemuksistamme ja valinnoistamme: näin kannustamme matkaan ja autamme löytämään yhden mahdollisen polun pään.  Ja hyvässä tapauksessa myös tasoitamme tietä turhista risuista.

Lokakuu oli blogakuu

Päättyvä lokakuu oli täynnä bloggausta ja blogeja. Minulla oli yksi teema, josta ammensin ja johon kaadoin erilaisia variaatioita.

Opin, että

  • Ihmisen ääni on kuuluvampi kuin firman ääni. Ihmisen on helpompi olla yhteydessä ihmiseen kuin organisaatioon.
  • Harjoittelemalla, tarkkailemalla ja matkimalla oppii. Apinointi ei kannata.
  • Minä osaan. Tietoani jakamalla opin itsekin.

Tätä tein:

  • Pidin blogi-webinaarin
  • Ohjasin paikallista yrittäjää bloggaamiseen ja opin samalla hänen prosessistaan
  • Raportoin oman yksikkömme blogin ensimmäisestä vuodesta ja siirsin sen uuteen osoitteeseen
  • Avasin oman ääneni omassa työblogissani ja tutustuin samalla uuteen palveluun
  • Aloin kommentoida muiden blogeja entistä aktiivisemmin
  • Siivosin syöteluetteloni ja kasvatin seuraamieni blogien määrää
  • Aloin kirjoittaa organisaatiomme verkoporukan blogiin
  • Osallistuin Blogioppaan tekemiseen
  • Kirjoitin aika monta blogitekstiä

Muiden töiden ohella, tietysti. Mutta oli hyödyllistä keskittyä yhteen ilmiöön, tutkia sitä monelta kantilta ja panna teoriaa käytäntöön. Ja oli mukavaa voida tehdä asioita pitkäjänteisesti ja jatkaa seuraavana päivänä siitä, mihin edellisenä jäi.

Mitähän marraskuu tuo tullessaan?

Myyntimies on myyntimies

Ring ring.

– Nyt on, Lotta, minulla sinulle hyviä uutisia! Olet aikaisemmin ollut asiakkaamme ja nyt, Lotta, on taas mahtava tilaisuus tutustua uudistettuun lehteen todella edulliseen tarjoushintaan.

– Juu, meille se lehti tulee työpaikan kahvih…

– Lehtihän on, Lotta, uudistettu ja siksi haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden tutustua siihen todella edulliseen hintaan. Eikä siinä kaikki, saat tilaajalahjaksi arvokkaan Lumi-laukun. Ajattelepas, Lotta: kahdeksan kuukauden lehdet, design-laukku ja vielä Joulu-lehti kaupan päälle alle kolme kymppiä!

– Kyllähän tuo on edullista, mutta lehti tosiaan tulee meille työpaikan kahvih…

– Tässähän on vielä se hyvä puoli, että paitsi että pääset tutustumaan uudistettuun lehteen todella edullisesti ja saat ilmaiseksi Joulu-lehden ja Lumi-laukun, voit kätevästi kauppareissullasi perua nimellisen kestotilauksen pudottamalla asiakaskortin postilaatikkoon. Niin että miten on? Laitanko, Lotta, sinulle tilauksen tulemaan?

– Laita vaan.

Sainhan minä teiltä pakastimenkin.

Vastaamalla voi vaikuttaa

Pidin pari viikkoa sitten verkossa alustusta blogikirjoittamiseen, ja kirjoitin tuoreita tunnelmia tähän blogiin.

Osallistujilta saatiin muodollinen palaute tällä viikolla – kiitos teille, jotka vastasitte. Palaute vahvisti mielikuvaa istunnon onnistumisesta: vastaajat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä sisältöön. Palautteen mukaan parantamisen varaa olisi ollut juuri osallistujien huomioimisessa.

Jälkikäteen miettien olisimme voineet koulutuksen tilaajan kanssa paitsi suunnitella myös harjoitella session yhdessä, jotta luentomaisuutta olisi älytty karsia. Istunnossa olisi voitu aktivoida osallistujia helpolla kyselyllä heti alkuun (esim. monellako on kokemusta blogin kirjoittamisesta, kommentoimisesta tai seuraamisesta) ja päättää samoin kyselyyn esim. jatkosuunnitelmista. Alustus olisi myös voinut olla tiiviimpi, valikoivampi ja lyhyempi, jotta loppuun olisi jäänyt enemmän aikaa kysymyksille ja keskustelulle. (Session lopussa kyllä mietimme sitä, missä ja miten keskustelua voitaisiin jatkaa: blogeissa, foorumeilla, verkostopalvelussa… Paikkaa ei luontaisesti tuntunut löytyvän, mikä varmaan kertoo myös osallistujien kirjavasta taustasta ja toistaiseksi olemattomasta siteestä.)

Palautteen antaminen vaikuttaa

Olen iloinen siitä, että webinaari koettiin onnistuneeksi, mutta seuraavaan istuntooni aiheesta kuin aiheesta suunnittelen ainakin yhden aktivoivan elementin. Kerron tästä kokemuksesta myös kollegalleni Vesa Vileniukselle, jonka verkkokoulutuksessa 18.11.  pohditaan, miten organisaatiot voivat sisällyttää sosiaalisen median markkinointiinsa.

Paskapalvelu.com

Jos olisi Paskapalvelu.com-verkkopalvelu, niin ilmoittaisin sinne ainakin seuraavat asiakaskokemukset:

Asiakas: – Anteeksi, mutta tämä korvapuusti on sisältä raaka.
Kahvilan myyjä: – Raaka, raaka, mikä raaka tämä muka on? (repii korvapuustista kerroksia, kunnes käsissä on suikale ja riekaleita) Korvapuustin kuuluu olla mehevä eikä mikään kuiva käntty!
-> Asiakas poistuu sanattomana eikä palaa kahvilaan enää koskaan. Ja syystä: samassa paikassa laitettiin myös lihapasteija (A) mikroon (B) minuutiksi.

Asiakas: – Tarvitsisin tulpan kylpyammeeseen.
LVI-liikkeen myyjä: – Ja minkäkokoinen reikä neidillä on?
-> Neiti alkaa käydä suihkussa.

Asiakas: – Joudun valitettavasti lopettamaan kotisiivouspalvelun perheemme muuttuneen taloustilanteen vuoksi. Kiitos näistä vuosista, olemme olleet todella tyytyväisiä.
Siivousyritys: – Avainlokeroon on asennettu peitelevy.
-> Asiakas päättää lottovoitettuaan etsiä uuden siivoojan, joka on edes näennäisesti kiitollinen saamistaan tuhansista euroista.

Asiakas: – Löysin grillimakkarastani metallisiruja. Miten ne ovat joutuneet tuotteeseen? Voinko jatkossa luottaa laatuunne?
Valmistaja: –
-> Asiakas ei enää koskaan osta tältä firmalta mitään tuotetta, koska reklamaatioon ei edes reagoida. Asiakas olisi ilahtunut postilaatikollisesta makkaraa, mutta pelkkä vastauskin olisi riittänyt.

Asiakas: – Emme ole täysin tyytyväisiä keittiökalusteisiimme, sillä ne eivät olleet sitä priimaluokkaa, jota myyntipuheen perusteella kuvittelimme saavamme. Myös toimitus myöhästyi merkittävästi.
Kalustekauppias: – Olen keskustellut tästä ystäväni, alueen tavarantarkistajan kanssa. Hänen mielestään saamanne laatu on riittävä.
-> Asiakas ei ikinä käänny saman yrittäjän puoleen missään sisustukseen tai rakentamiseen liittyvissä asioissaan.

Asiakas: – Tilaamamme eteiskaappi saapui viikon myöhässä, ilman takaseinää ja kattoa. Lisäksi teräksisestä tukitangosta puuttui ruuvinreikä vaatetangolle. Lisäksi ovessa oli naarmu.
Kalustevalmistaja: – Piirustukseen ei ollut piirretty takaseinää.
-> Asiakkaan perhe ja kaapin toimitetut osat odottavat puuttuvia osia ja firman huoltoasentajaa toisen viikon. Täältä ei osteta enää mitään – ei vaikka seuraavalla kerralla saataisiin halvalla.

***

Tämä blogiteksti on alunperin vuodelta 2009. Nythän Kulutusjuhla on voimisssaan.

Yksi asia, neljä näkökulmaa

Osallistun blogioppaan tekemiseen. Kirjoitan mm. hyvästä blogikirjoittamisesta, ja haluan tukea väitteitäni käytännön esimerkeillä.

Tein yhdestä ja samasta aiheesta neljä eri kirjoitusta:

  • Blogioppaan omaan blogiin kirjoitin talkootyöstä ja yhteistuotannosta.
  • Oman organisaatiomme verkkoporukan blogiin kirjoitin verkostoitumisen ja verkon voimasta.
  • Viestintämme blogiin avasin aiheeseen liittyen omaa työtämme.
  • Omassa ammattiblogissani kerron, mitä bloggaaminen minulle merkitsee

Jatkuvana toimintatapana tällainen tehtailu ei tietenkään käy. Halusin kuitenkin koetella kykyäni käyttää erilaisia hattuja ja harjoittaa heikohkoa kymmensormijärjestelmääni. Ei mennyt hukkaan tämä testi.

Kun antaa, niin saa

Minusta bloggaaminen on mukavaa.

Bloggaaminen ei ole vain tekninen akti vaan pitkäkestoista, päämäärätietoista ja tavoitteellista toimintaa. Se on parhaimmillaan jatkuva suhde, joka tuottaa mielihyvää ja hyötyä kummallekin osapuolelle. Hyvässä tapauksessa roolit sekoittuvat, ja niin kirjoittaja kuin lukija sekä antaa että saa.

Bloggaaminen on tyydyttävää myös silloin, kun sitä tekee vain itsensä vuoksi ja omaksi ilokseen. Minä bloggaan, koska sen tekstin tekemisen avulla hahmotan maailmaa ja pääsen jäsentämään sitä pala kerrallaan: ihminen muodostaa käsityksen ilmiöstä ja kertoo kulmansa muillekin.

Sanojen sijaan katso kuvat Prezistä.

**

Tämä blogikirjoitus on osa neljän sarjaa: kirjoitin päivän aikana samasta aiheesta neljään eri blogiin. Muut ovat

Raportoin kokeesta tässä blogissa.