Koulutukseen kohdistuu vastakkaisia vaatimuksia: poukkoilusta kärsii opiskelija

Englannin koulutusjärjestelmässä akateeminen ja ammatillinen linja ovat erittäin eriytyneet sukupuolen, sosiaalisen tai etnisen taustan perusteella. Yleisesti ammatillinen koulutus tarjotaan toissijaisena vaihtoehtona. Työmarkkinoilla tarjolla on kahdentyyppisiä töitä: korkeakoulutetuille turvallisia ja pysyviä, muuten tai vähemmän koulutetuille turvattomia ja huonopalkkaisia. Jälkimmäisiä valitettavasti yhä enenevässä määrin.

Ammatilliselle koulutukselle asetetaan Englannissa valtavasti jopa keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Sen pitäisi:

  • paikata peruskoulutuksen puutteita
  • lisätä yleistä ammattitietoisuutta
  • opettaa perustaitoja, työelämätaitoja tai työllistymistä parantavia ns. pehmeitä taitoja
  • tarjota tietoa teoreettista tietoa käytännön aloilla työskentelystä
  • edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä
  • yhdistää teoriaa ja käytäntöä
  • edesauttaa sosiaalista sekoittumista ja liikkumista.

Koulutusjärjestelmään vaikuttavia rakenteellisia faktoja ovat työmarkkinoiden ennustamattomat muutokset ja huonot näkymät, nuorisotyöttömyys sekä kyvyttömyys ennakoida työmarkkinoiden ja koulutuksen yhtymäkohtia sekä alan hallinnolliset ja organisationaaliset ongelmat. Koko koulutusjärjestelmä on keskitetty ja varsin byrokraattinen. Koulutusjärjestelmään kohdistetaan jatkuvia reformeja ja sen sisällä myös vaihtuvat diskurssit ja termit sidosryhmästä riippuen. Työelämä osallistuu perusammattiopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen lähinnä valittamalla huonolaatuisesta työvoimasta!  Myöskään opettajankoulutuksen laatu ei ole paras mahdollinen.

Opiskelijoiden kohdalla ongelmat näkyvät niin, että

  • hän osaa perustaidot (matematiikka ja äidinkieli) erittäin huonosti
  • hän sinkoilee ohjelmien ja kurssien välillä kuin jojo
  • hän suoriutuu jatkuvasti hädin tuskin ja hyvin huonosti
  • tutkinnolla ei ole (juuri) mitään arvoa työmarkkinoilla.

Tilanne ei ole kenellekään helppo. Sheffieldin yliopiston Kathryn Ecclestonen mukaan yksi paikka lähteä tekemään muutosta on opettajankoulutus, mutta se vaatii paljon poliittiselta päätöksenteolta, jonka kautta on mahdollista vaikuttaa yhteiskuntaan. Hengitystä ei kannata tätä odotellessa pidätellä!

**

Ammattikorkeakoulututkimuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen päivillä Jyväskylässä piti ensimmäisen päivän alustuspuheenvuoron Kathryn Ecclestone Sheffieldin yliopistosta. Hänen esityksenä oli lähes synkkä – tai vähintään kriittinen – yksinpuhelu englantilaisen ammatillisen koulutuksen tilasta. Aiheena oli “Ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat vastakkaiset odotukset ja niiden vaikutukset opetussuunnitelmiin, ammatilliseen osaamiseen ja pedagogiikkaan”.

Kysele Lyncissä

Verkkoistunnon suurin vaara on yksinpuhelu: chatista ja äänistä huolimatta monologi lähtee aivan liian helposti laukalle.

Pahimmassa tapauksessa osallistujille alustajan yksinpuhelu on kokovartalopuudutus tai hyvä syy verkkokokouksesta vähin äänin poistumiseen. Luennoitsija puolestaan taistelee täyttä hiljaisuutta ja kuulijakunnan harvenemista vastaan yhä kiihtyvällä messuamisella. Tai näin olen kuullut. 😀

Lyncissä on mahdollista aktivoida osallistujia esim. kyselyllä. Kysely on kontaktin saamisen lisäksi mainio tapa kerätä dataa, jota joka tapauksessa pitäisi jollain tavalla haravoida kasaan! Eilisessä O365-verkkoistuntomme lopuksi kysyimme osallistujilta mielipidettä session sisällöstä ja hyödyllisyydestä ja näin saimme suoritettua pienimuotoisen asiakaspalautekeruunkin.

Lynciin voi tehdä etukäteen kyselyjä, jotka näyttää valitsemanaan ajankohtana. Jos olisi oikea pedagogi, suunnittelisikin koulutuksensa niin, että ihan alussa murtaisi jään jollain helpolla kysymyksellä, joka sitten voisi jopa vaikuttaa vaikka esityksen sisältöihin tai ainakin painotuksiin. Koko istunnon ajan aktivoisi ihmisiä paitsi kyselyillä myös chatissa tai haastattelukierroksilla mukana olevan porukan määrästä ja käsiteltävästä aiheesta riippuen. Kysely ja muu osallistaminen tietysti suuntaisi sessiota haluttuun suuntaan, ja lopuksi vielä koottaisiin tunnelmat asiakaspalautekyselyn muotoon.

Kyselyiden hyvä puoli chattiin verrattuna on se, että napin painaminen on nopeaa, niin kyselyn tekemisessä kuin siihen vastaamisessa. Tuloksista saa myös määrällistä dataa, jota voi käyttää hyödykseen. Chatti tietysti tuo monipuolisemmat näkemykset esiin ja tarjoaa alustan jo keskustelullekin, jos vaan osallistujia on säällinen määrä ja kaikkien kymmensormijärjestelmä on suhteellisen samalla tasolla.

Kyselijän kannalta iso ero on ehkä siinä, että määrällisesti kysellen pitää miettiä enemmän etukäteen kun taas laadullinen keskustelu aiheuttaa analysoinnin vasta jälkikäteen. Kumpaakin tarvitaan!

Joka härjistä puhuu –

Ollaan työpaikalla siirtymässä Office 365 -palvelun täysmittaiseen käyttöön. Meille on viimeisen puolitoista vuotta tulleet sähköpostit, kalenteri ja tehtävät pilvestä, ja nyt ollaan suunnittelemassa ja rakentamassa uusia sivustoja (oma uutissyöte, informatiiviset intrat, tiimien työtilat) niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle. Käyttöön tulevat myös OneDrive ja Yammer.

Olen parin kollegan kanssa käynyt alustamassa asiasta eri yksiköissä ja erilaisille kuulijakunnille: mistä O365-palvelussa on kyse, mitä on tähän saakka tehty ja miten edetään. (Kyllä, rimpsussa on ensimmäisenä se, miksi ollaan siirtymässä uuteen palveluun ja mitä hyötyä siitä nähdään meille kaikille koituvan.) Näiden kasvokkaisten info- ja keskustelutilaisuuksien rinnalle on nyt käynnistetty säännöllisten verkkotapaamisten sarjat: meillä on maanantaisin tunnin keskustelusessio aiheesta Office 365 ja keskiviikkoisin samoin tunnin työpaja sivustojen tekemisestä ja päivittämisestä. Lync-tuntiin mahtuu mainiosti aiheen alustus, sen demoaminen ja siitä keskustelu isommallekin kouralliselle ihmisiä. Tunnissa ehtii myös pitää täsmäkoulutusta valitusta aiheesta tai tarjota tukipalvelua sitä kaipaavalle porukalle.

Verkkoistunnot eivät täysin korvaa henkilökohtaisia tapaamisia tai väenkokouksia, mutta ne ovat kätevä tapa jatkaa juttua tai tarjota lisäinfoa aiheisiin. Tunnin verkkosessio on tunnin verkkosessio niin alustajalle kuin osallistujalle – eikä tunnin matkustus, tunnin sessio ja tunnin matkustus niin vetäjille kuin osallistujille.

Ja onhan siinä sekin puoli, että kun haluamme edistää valittujen työkalujen käyttöönottoa ja muutenkin muuttaa toimintakulttuuria, pitää toimia itse niin kuin muita kannustaa tekemään. Lync on meillä osa MS-työkalupalettia, joten sillä on luonnollista lähteä viemään muitakin pilvipalvelun osioita eteenpäin.

– se härjillä ajaa.

Paperilla ei ole sama kuin paikan päällä

Mobiilikesäkoulun luokkahuonekeidas oli keitaista mobiilein: jo ennen osallistujien saapumista keidas oli kerran pystytetty puistoon ja toisen kerran siirretty lähemmäksi kuuluvampaa verkkoa ja kasattu uudelleen. Oli se karavaani, kun pelle kantoi penkkiä, puumanainen toi näytelmävaatekasseja, keijukainen kuljetti nallekarhun kanssa pöytää, Lapin noidalla oli kainalossaan kaksi kassia rekvisiittaa ja kuningas kävelytti kolmijalan päällä keikkuvaa kameraa! Uusi keidaspaikka saatiin kuitenkin kasattua jo kahta minuuttia ennen kuin ohjelma alkoi.

Meillä oli hyvä suunnitelma ryhmien liikkumisesta ja liikuttamisesta. Mutta sovellettiin tilanteen mukaan:

Isoin muutos oli se, että emme päässeet käyttämään tekstituotantoon O365:tä, vaikka siihen olimme varautuneet. Lennosta napatuilla laitteilla ei vain yksinkertaisesti päässyt kirjautumaan ennalta valmisteltuun pilvipalveluun niin, että olisimme voineet järkevästi tuottaa sisältöä. Käytimme siis yhteisölliseen kirjoittamiseen OneNoten sijaan Google Drivea emmekä valinnaisesti kumpaakin, niin kuin olimme etukäteen suunnitelleet.

Taulukko tekstituotannon toimisto-olosuhteissa testatuista laite/sovellus/palveluyhdistelmistä.

Ensimmäisen ryhmän jälkeen huomasimme myös, että etukäteen ajatellulle tiedonhaulle kirjaston johdolla ei ollut aikaa. Päätimme siis jättää sen osuuden pois ja käyttää ajan suoraan sisällöntuotantoon.

Kirjaston sisäänheitto satujen maailmaan.

Ensimmäisen päivän ensimmäinen ryhmä liikkui suunnilleen suunnitelman mukaisesti, mutta huomasimme toiminnan kaipaavaan joustoa jokaisen uuden  ryhmän kohdalla. Joku porukka jakautui kahtia kolmen sijaan, jotkut pingottivat puolentoista tunnin ohjelman tunnissa, jotkut keskittyivät kuviin ja nipistivät sen ajan jostain muusta.

Kyselimme ryhmiltä palautetta rastin jälkeen. Toiveena oli, että pikajuoksun lisäksi tarjolle tulisi myös erillistä ohjeistusta omaan tekemiseen ajan kanssa.

Video-ohjeet: video iPadilta YouTubeen, ruutukoodin teko qrafter-ohjelmalla, ruutukoodin tallentaminen Dropboxiin iPadin kameran rullasta.
Postaus mobiilikirjan teosta.

Kaikki mobiilikesäkoulun materiaali löytyy mobiilipolulta.

Mobiilikesäkoulun luokkahuonekeidas: yhteisöllistä tarinankerrontaa

Perinteinen Mobiilikesäkoulu pidettiin viime viikolla. Toimin luokkahuonekeitaan feikkisheikkinä haaremihousuineni, turbaaneineni – ja palaneine olkapäineni.

Meillä on keitaan teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys. Halusimme näyttää ihmisille niitä mahdollisuuksia, mitä mobiilit tarinan kertomiseen, yhteiseen kirjoittamiseen, kuvien tuottamiseen, videoiden tekemiseen ja koosteen julkaisemiseen tarjoavat. Ryhmien tehtävänä oli tuottaa puolessatoista tunnissa satu, jossa oli tekstiä, kuvaa ja videota. Pienryhmillä oli keitaan eri toimintapisteillä yhteisiä ja omia tehtäviä sekä tiukka aikataulutus pisteestä toiseen siirtymiseen.

  • Työvälineinä käytettiin Samsungin NotePro-täppäreitä, joista muodostettiin toimiva digiluokka yhdessä opettajan hallintakoneen sekä kosketuskehyksellisen ison näytön kanssa.
  • Pienryhmät suunnittelivat yhdessä satunsa rungon tekstinä Google Driveen. Satujen maailmasta oli tarjolla oli kirjaston laatima tietopaketti.
  • Satujen tarinapätkät kirjoitettiin samaiseen Driveen, mistä ne ladattiin koontia varten Dropboxiin.
  • Kuvatuotanto tehtiin Instagramiin. Pinterestissä käytiin hakemassa inspiraatiota.
  • Videoinnissa oli iPadin apuna kolmijalka ja erillinen mikki. Videot kuvattiin Blux Moviella ja julkaistiin YouTubeen, josta niistä tehtiin Qrafterilla ruutukoodi e-kirjaa varten.
  • Kirja koostettiin Bookemon-palvelussa teksteistä ja kuvista. Videon paikalla oli ruutukoodi ja bit.ly-lyhytosoite. (’Mobiilikutri ja kolme opettajaa’ oli ensimmäisen ryhmän tuotos.)

Kahden päivän aikana meillä kävi kuusi ryhmää. Tekemisen tahti oli tiivis, mutta jokainen tiimi sai aikaan omannäköisensä sadun – jotka tosin koostettiin e-kirjoiksi vasta myöhemmin: aika ei tässä sallinut sekä suunnittelua, tuotantoa että julkaisua lopullisessa formaatissa. Normaalimmassa tilanteessahan vastaavaan projektiin varataan paljon enemmän aikaa kuin puolitoista tuntia!

Mobiilikesäkoulu rakentuu paperille ja haaremihousuille

Perinteinen mobiilikesäkoulu järjestetään tämän viikon keskiviikkona ja torstaina. Olen jälleen järjestelyissä mukana, nyt jo viidettä kertaa. Tänä vuonna toimin yhden keitaan vastaavana – meillä ovat teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys: tuotamme porukalla satuja. Rallin nuotit ovat tässä:

SavedPicture-2014519151223.jpg

Suunnitelma siis on, että ryhmät kirjoittavat, kuvaavat ja videoivat perinteisen sadun kaavaan joko uutta, vanhaa tai uusvanhaa tuotantoa, ja paloista koostetaan e-kirjat. Kuvassa on kaavio ryhmien liikkumisesta eri toimintapisteiden välillä.

Muutenkin olen valmistautunut tapahtumaan:

  • keitaan sheikkinä ostin UFFin yhden euron päivästä haaremihousut (oikeasti äitiyshousut kokoa 48)
  • satuinspiraattorina hankin Lidlin poistopöydästä prinsessakruunun ja vaaleanpunaisen viitan (oikeasti vappurekvisiittaa lasten koossa)
  • kellokallena ja pillipiiparina kaivoin vintiltä taikurinhatun kilisevine kulkusineen (oikeasti muinainen Venetsian-tuliainen).

Harmi, että oman lapsen pupupuku on ommeltu 130-senttiselle. Siitä ei nyt näissä naamiaisissa ole hyötyä!

 

 

#Mobiilieskari siirretään aulabaarista kellarin kokoustilaan

Terveiset ITK-tapahtumasta. Olemme paikalla sekä saamassa että antamassa: kuuntelemme muiden epistolaa ja jaamme omaa ilosanomaamme #mobiilieskari-lipun alla.

Olimme suunnitelleet, että pidämme Mobiilikesäkoulun maistiaisia eli mobiilieskareita eli täsmäiskuja valituista aiheista: Whatsapp, Instagram, Pinterest, Simplemind, Youtube/Blogger, Meshmoon… Olimme visioineet hienot hetket inspiroivissa ympäristöissä samalla tavalla kuin mitä Mustialassa tehdään: talvipuutarhaa, terassia, hotellihuonetta, aulabaaria… Olimme kuvittelleet saavamme ihmisten jakamattoman huomion ja innostuksen palon: jokunen Mindmap-uskovainen, uusia Instagram-käyttäjiä, tehokas Whatsapp-porukka….

Todellisuudessa saimme kilpailla ihmisten huomiosta. Ja kilpailimme ruokaa ja juomaa vastaan. Hävisimme.

Siinä vaiheessa, kun seisoin Aulangon aulassa A3-kokoista mobiilieskari-banneriani heilutellen, kiemurtelevaa ruokajonoa väistellen, korkokenkäisen kahvilippukaunottaren kanssa kilpalaulaen ja aulabaarissa lasin ääressä seurustelevia ihmisiä sivusilmällä seuraten, totesin, että suunnitelmaa piti muuttaa. Emme onnistuisi pitämään mobiilieskarin tietoiskuja aulabaarissa, vaan meidän pitäisi siirtyä opastuksinemme alakertaan mobiilikesäkoulun kämppään. (Työnteko aulabaarissa olisikin ollut liikaa: vielä emme ole siinä vaiheessa uutta työkulttuuria.)

Huomenna perjantaina siis mobiilieskarin tietoiskut A6-toripaikalla. Ruumiin ravinto siis tarjoillaan sisääntulokerroksessa ja henkinen kasvu paria kerrosta alempana. Tervetuloa!